Piipahdettiin Rockyn kanssa eilen osteopaatilla aukaisemassa terrierin alaselässä olevia jumeja. Koska Rocky on jonkun verran keskiverto-cairnia pitkärunkoisempi, sen selän lihakset menevät vähän herkemmin jumiin. Tarpeen mukaan käydään joko hierojalla tai osteopaatilla. Silloin kun tehdään kevyemmin agilityä ja terrieri liikkuu kevyesti pitkällä askeleella, pelkkä säännöllinen hierominen riittää aukaisemaan pieniä jumeja ja kireitä lihaksia. Kun taas lisääntynyttä peitsaamista, "liioiteltua" venyttelyä ja takajalkojen liikeratojen lyhentymistä ilmenee, on sen sijaan aika suunnata osteopaatille.
Rocky oli hirveän innoissaan lähdössä matkaan, koska jee Amor jäi kotiin ja silloin voi olla aika varma että tiedossa on aksaa. Vaan ei tälläkertaa, mutta ihan asiallisesti Rocky käyttäytyi vastaanotolla. Tervehti kohteliaasti mutta sitten olisikin jo ollut terrierin mielestä korkea aika lähteä. Rocky ei ollenkaan tykkää kun sitä hiplaillaan, varsinkaan jumissa olevia kohtia. Kyllä se tyytyy kohtaloonsa ja makaa ihan kiltisti kyljellään, mutta heti tilaisuuden koittaessa tyyppi rientää ovelle.
Aloitettiin ulkona, jossa kävelytin Rockya muutaman kerran edestakaisin osteopaatin tarkkaillessa liikkeitä edestä, sivusta ja takaa. Ihan puhdasta liikettä, poislaskien takajalkojen aavistuksen verran lyhyemmät liikkeet normaaliin verratessa. Siirryttiin sisälle ja terrieri kopeloitiin läpi ja raajoja venyteltiin eri suuntiin. Ristiselän alueella oli isoimmat jumit, jotka myös helposti aiheuttavat muidenkin selkälihasten kireyttä. Rocky vastasi hoitoon todella hyvin ja kaikki jumit aukesi hetkessä. Polvet tunnusteltiin samalla läpi, kun pikkukoirilla on polviongelmat jonkin verran yleisiä ja agilityssäkin voi aina käydä kaikenlaista. Erinomaisessa kunnossa ovat, ei mitään löysyyttä, naksumista tai muutakaan epäilyttävää. Mahtava juttu! Lihaskunnostaankin terrieri sai kehuja. Varsinkin selkälihakset ja takapään lihakset ovat pitkärunkoiselle koiralle erityisen tärkeitä, unohtamatta tietenkään muitakaan lihaksia.
Osteopaatti näytti muutamat liikkeet joita voi jumeja ennaltaehkäisevästi varovaisesti terrierin takakoiville tehdä. Mieluiten vaikka aina heti treenien jälkeen kun koiran kroppa on vielä lämpimänä.
Lisäksi osteopaatti suositteli kokeilemaan doboa joka tekee hyvää varsinkin syville lihaksille ja kehittää erityisesti selkärankaa ympäröiviä syviä lihaksia. Sitäpaitsi koiran tasapaino, kropanhallinta ja ketteryys paranee, mikä esimerkiksi agilityä ajatellen on pelkkää plussaa. Pitääpä metsästää jotain syksyllä alkavia kursseja, jotta saadaan hyvät pohjat harjoitteluun osaavampien opeissa. Tiedän jo minkävärisen pallon aion sitten ostaa kun sen hankkiminen tulee ajankohtaiseksi. Pinkin! ;)
Poislähtiessämme terrieri sai käväistä vaa'alla, joka näytti lukemia 10.7kg. Kuulostaa tosi paljolta, mutta oikeasti ei ollenkaan haittaisi vaikka massaa tulisi vielä hitusen lisää. Kylkiluut tuntuu helposti pitkän ja paksun karvan alta, ja ylhäältä katsoessa näkee vyötärön selkeästi. Kai ne on ne lihakset. ;)
Karvasta puheenollen, Rockyn syötyä nyt reilu puoli vuotta vähän vuorotellen nutrolin sporttia ja senioria, on karvasta kasvanut tosi tuuheaa ja karkeaa. Kohta karva alkaakin poikkeuksellisesti olla jo melkein näyttelykunnossa, että jos nyt syksyllä sen yhden hoon kävisi hakemassa. Pitää vaan suunnata jollekin tuomarille joka edes vähän tykkää tuosta mäyräkoiramallisesta ruipelosta. :D
Ensi viikolla alkaa taas ohjatut agitreenit, kyllä nyt taas kelpaa terrierin pinkoa kentällä kun kroppa on vastikään huollettu. Ja jos jotain kisojakin katselisi syksylle. Ei Rocky vieläkään keppejen umpikulmia osaa itsenäisesti hakea, mutta ei kai kaikilla radoilla sentään umpikulmia voi olla. Ja voihan terrierin aina tassusta pitäen käydä sinne viemässä. Ei kovin hienon näköistä, mutta toimiipahan ainakin.
Alla muutama kuva cairnilenkiltä parin viikon takaa. Rockyn mielestä Emma-tyttö oli aivan vastustamattoman ihana!
Lisäksi osteopaatti suositteli kokeilemaan doboa joka tekee hyvää varsinkin syville lihaksille ja kehittää erityisesti selkärankaa ympäröiviä syviä lihaksia. Sitäpaitsi koiran tasapaino, kropanhallinta ja ketteryys paranee, mikä esimerkiksi agilityä ajatellen on pelkkää plussaa. Pitääpä metsästää jotain syksyllä alkavia kursseja, jotta saadaan hyvät pohjat harjoitteluun osaavampien opeissa. Tiedän jo minkävärisen pallon aion sitten ostaa kun sen hankkiminen tulee ajankohtaiseksi. Pinkin! ;)
Poislähtiessämme terrieri sai käväistä vaa'alla, joka näytti lukemia 10.7kg. Kuulostaa tosi paljolta, mutta oikeasti ei ollenkaan haittaisi vaikka massaa tulisi vielä hitusen lisää. Kylkiluut tuntuu helposti pitkän ja paksun karvan alta, ja ylhäältä katsoessa näkee vyötärön selkeästi. Kai ne on ne lihakset. ;)
Karvasta puheenollen, Rockyn syötyä nyt reilu puoli vuotta vähän vuorotellen nutrolin sporttia ja senioria, on karvasta kasvanut tosi tuuheaa ja karkeaa. Kohta karva alkaakin poikkeuksellisesti olla jo melkein näyttelykunnossa, että jos nyt syksyllä sen yhden hoon kävisi hakemassa. Pitää vaan suunnata jollekin tuomarille joka edes vähän tykkää tuosta mäyräkoiramallisesta ruipelosta. :D
Ensi viikolla alkaa taas ohjatut agitreenit, kyllä nyt taas kelpaa terrierin pinkoa kentällä kun kroppa on vastikään huollettu. Ja jos jotain kisojakin katselisi syksylle. Ei Rocky vieläkään keppejen umpikulmia osaa itsenäisesti hakea, mutta ei kai kaikilla radoilla sentään umpikulmia voi olla. Ja voihan terrierin aina tassusta pitäen käydä sinne viemässä. Ei kovin hienon näköistä, mutta toimiipahan ainakin.
Alla muutama kuva cairnilenkiltä parin viikon takaa. Rockyn mielestä Emma-tyttö oli aivan vastustamattoman ihana!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti