Asenteen metsästystä

 

Postauksen kuvat ovat muutaman viikon takaa, silloin kun vielä oli paljon lunta.

 Perjantaina treeneissä terrierin kanssa juostiin mukavaa rallattelurataa, ratakuva klik. Mitään erikoisuuksia pätkässä ei oikeastaan ollut, sen kuin vaan mentiin. Rocky oli vähän tuhma, varasteli lähdöstä, lähti ennen aikojaan Aa'lta ja ensimmäisellä kerralla jätti kepit kesken. Muuten ihan sujuvaa, keppikulma oli terrierille iisibiisi, putkijarrut toimivat jotenkuten, keinulla ei jäänyt himmailemaan ja takaakierroissa tiesi mitä tehdä.
 Pariin kertaan uusittiin, lähinnä yritettiin saada putkien jälkeisistä käännöksistä nipistettyä vielä vähän ja omaa liikkeen rytmitystä 6-7 & 8-9 väleissä järkevämmäksi. Pakkovalssi 7. putkelle toimi mainiosti.

 Treenejen lopuksi tehtiin vielä etupalkan kera 1-3 suoraa, ensin pelkkä putki ja sitten myös hypyt. Tällaiset irtoamis-suoraharjoitukset kuuluvat Rockyn ehdottomiin suosikkeihin, nytkin se pinkoi häntä alhaalla ja korvat niskaan liimattuina namikupille. Tehtiin vaan kaksi toistoa, ja lopetettiin treenit siltä erää siihen juuri kun terrierillä oli kaikkein hauskinta.
 Me ollaan nyt tää kausi treenattu mölliryhmässä, kun kaikki mini-kisaavien ryhmät ovat täysiä. Toisaalta Rockylle tekee tosi hyvää että se pääsee tekemään tällaisia helppoja ratoja ja hauskoja harjoituksia joissa ei tarvitse mitään sen kummempaa pyöritystä ja teknistä osaamista. Mutta kisoja ajatellen, niin se mitä me kaikkein eniten kaivataan tällä hetkellä on juuri ratatreenejä, joissa joudutaan oikeasti haastamaan itsemme ja päästään treenaamaan osana rataa eri ohjausjuttuja. Nojaa, kyllähän me omatoimisesti voidaan jotain säätää, katsotaan mitä ensi syksy ja seuraava kausi tuo tullessaan. 

 Keinulla oon päättänyt luopua onoffin vaatimisesta, ja kun nyt talven mittaan ollaan tätä kokeiltu, niin hyvin vaikuttaisi toimivan. Keinu on nopeutunut huomattavasti, mutta lentokeinun vaaraa ei kuitenkaan ole ollut (okei, paitsi kerran, mutta silloin oli takana yli kuukauden tauko, joten laitetaan se yksi lentokeinu tauon piikkiin). Eikä myöskään ole aiheuttanut Aa'n tai puomin stoppejen heikkenemistä, ne toimii entiseen malliin (eli suurimmaksi osaksi loistavasti, ja sitten muutamia yksittäisiä kertoja ovat ihan hävinneet terrierin muistista).
 Aina pidempien taukojen jälkeen Rocky selvästi vähän epäröi keinulla, suorittaa sen kyllä, mutta jää puolivälin jälkeen himmailemaan. Ollaan nyt taas tehty paljon hetsaustreeniä keinulla, ja vähitellen Rocky jälleen juoksee pidemmälle päätyyn.

 Meidän ikuisuusprojektia, itsenäistä kepeille menoa vaikeista kulmista, olisi taas tarkoitus jatkaa. Kuten takaaleikkausten, sylkkäreiden sekä poispäinkääntöjen treenaamista kepeille. Kyllä me kisaamaan lähdetään vaikkei kaikki hienoudet keppeihin liittyen vielä ihan hanskassa olekkaan, onneksi niitä helppojakin keppikulmia kolmosista löytyy aina silloin tällöin.. :D
 Muuten Rocky onkin oikeastaan teknisesti aika näppärä, se liikkuu sinne minne sitä ohjataan eikä liiemmin harrasta yllätysten järjestämistä. Keppejen lisäksi oikeastaan meidän isoin ongelma löytyy ohjaajan hitaudesta, lepsusta asenteesta sekä ohjaustyylistä. Rocky on terrieri, ja se liikkuu parhaiten silloin kun se joutuu juoksemaan ohjaajaa kiinni, kun siltä vaaditaan kunnollista tekemistä ja sitä ohjaa napakasti. Pitäisi vaan (ohjaajan siis) enemmän antaa kaikkensa, mieluusti tehdä vähän riskillä (ei kuitenkaan mitään tyhmää) ja juosta. Muttakun se on niin paljon helpommin sanottua kuin tehty. Luvassa siis omatoimitreeniohjelmassa paljon pätkiä joissa ohjaaja joutuu juosta, ja yritän saada kuvattua niitä suorituksia. Oman jolkottelun katseleminen on aina yhtä kamalaa.. että jospa siitä sitten jotain oppisi.
 Tärkeintä kuitenkin on että meillä on radalla kivaa, eikä tekemisestä tule verenmaku suussa epämieluista vääntämistä. ;)

 

Voisi vaikka päivittää blogia

 

 Meille kuuluu hyvää, kovin kiireisen tammikuun takia blogin päivittäminen on jäänyt aika taka-alalle. Marraskuusta kestänyt työharjoittelujakso, jonka vietin ehkä maailman mukavimmassa mainostoimistossa mahtavien tyyppejen ympäröimänä (sekä ottaen osaa huippumielenkiintoisiin projekteihin), loppui perjantaina. Joten nyt meillä on taas aikaa käydä iltapäivisin treenaamassa agihallilla, kun koulupäivät ovat koko kevään sopivan lyhyitä. Tammikuu koirien osalta kului lähinnä pimeissä metsissä rämpiessä ja rannalla juoksennellen, kun pakkasten takia ohjatut agitreenit olivat muutamaan otteeseen peruttu.

 Rocky on pari kertaa viimeisen viikon aikana päässyt Helsingin koirauimalaan polskimaan, ja vaikkei uiminen mitenkään kuulu terrierin eniten rakastamiin asioihin, niin ihan mielellään tyyppi ui altaan päädystä toiseen.
 Perjantaina pakkasen vähän hellittäessä suunnattiin ohjattuihin treeneihin, joissa tehtiin rataa. Ihan kivaa pyöritystä ja haasteitakin oli tarjolla, mutta meidän harmiksemme joku oli ripotellut kentälle muutamiin kohtiin nameja. Eikä terrieri tietenkään mitenkään pystynyt olla huomaamatta ja syömättä niitä, jääden etsimään lisää herkkuja. Oli radalla jotain ihan kivastikin sujuneita kohtia, takaakierrot ok, kepeille haki muutamaa mokaa lukuunottamatta pätevästi ja pujotteli kiltisti loppuun asti vaikka irtaannuinkin jo sivusuunnassa seuraavalle esteelle. Puomikin stoppeineen aika jees. 

 

Rocky sai uuden niiteillä varustetun nahkapannan. :)

 Mitäs muuta. Kolmosia ei vielä olla käyty korkkaamassa, mutta kyllä viimeistään maaliskuussa! Tauon jälkeen vaan aina tulee huomattua että ei ne asiat (varsinkaan ongelmalliset sellaiset) treenaamatta parane. Mutta kunhan nyt tässä saadaan taas hyvä treenirutiini pyörimään, niin eiköhän ilmojen lähettämistä voi jo vähän vakavemmin harkita. Aijuu, ja lisenssikin pitää muistaa tilata.

 Amor on ihan onnesta soikeana kun vihdoin on kunnon talvi, ja lunta löytyy yllinkyllin. Se riehuu, hyörii ja pyörii, pomppii sekä kieriskelee kinoksissa kuin pikkupentu.

 Eipä mulla muuta järkevää asiaa tainnut olla, kunhan jotain päivitystä oli blogiin pakko tunkea. :)