Kotikenttäetu

Osaa ne nätistikin leikkiä...

 Tänään kisattiin Rockyn kanssa ensimmäistä kertaa meidän ikiomassa tutussa hallissa, eli Purinalla. Rocky oli taas ihan haljeta innokkuudesta päästessään halliin, ja tätä onnellisuuttaan se yritti kovasti jakaa kaikille ihanille ihmisille pusujen välityksellä. Odotukset ei kauhean korkealla ollut, sillä me ei sittenkään tällä viikolla päästy treenaamaan, joka tarkoittaa että viimeksi Rocky aksasi kisoissa muutama viikko sitten. Jolloin se heitti kontaktit ihan läskiksi. Tein sitten vaan molemmilla radoilla niin että huikkasin kyllä pysähtymiskäskyn, mutta vapautin ennen kuin Rocky ehti pysähtyä. Jos sitten ennen seuraavia kisoja yritettäisiin saada ne meidän niin hienot stopit taas toimimaan... kröhöm. Tuomarina toimi Johanna Nyberg, joka oli suunnitellut varsin mukavat suoraviivaiset juoksuradat. Ekan radan alussa ennakoiva valssi kakkoselle ja siinä sitten päivän ohjauskuviot olikin. Molemmilla radoilla kun pystyi ohjaamaan samalta puolelta kokoajan, niin mitä sitä turhaan mitään erikoisuuksia tekemään. Ensimmäiseltä radalta (alla vasemmalla) hyl muutaman turhan huolimattomuuskiellon johdosta. Muuten aika hyvää menoa ja Rocky haki putkiin supermakeesti. Toinen rata olikin sitten ihan mielettömän hieno alusta loppuun asti, Rocky pysyi jopa lähdössä kunnes vapautin sen ja kepit oli loistavat jaja... Tulos -14,52 & luva, ja kun ei muita nollia radalta tullut niin me voitettiin. Jei! :) Huippuhyvää fiilistä lisäsi vielä kun ihan tuntemattomat ihmiset tuli tuon tokan radan jälkeen onnittelemaan ja kehumaan miten pätevä Rocky onkaan. Onhan se, maailman paras pieni aksaterrieri. ♥

Sitä saa mitä tilaa

 Video parin viikon takaisista keppitreeneistä ennen kisoja. Rocky tekee keppejä tällä hetkellä oikeastaan ihan kivasti, sillä on hyvä rytmi ja pääosin osaa hakea aloituksen oikein. Vauhtia nyt tietenkin aina voisi olla lisää, mutta eiköhän sitäkin lukuisten toistojen ja varmuuden myötä ala löytymään. Seuraavaksi keppitreeni-listalla onkin sitten yhä vaikeammat kulmat, itsenäinen kepittely (=ohjaaja irtoaa kaaaaauas, sivulle, taakse & eteen, josta myöhemmin myös päästään leieröintiin) sekä takaaleikkaukset ennen keppejä. Eiköhän tuossa nyt ole ihan tarpeeksi treenattavaa pitkäksi aikaa.
 Kontaktit toimivat vielä tuolloin kun käytiin treenaamassa, mutta kisoissa terrieri leikki ettei koskaan olisi kuullutkaan moisista onoffi-stopeista. Keinu on tällä hetkellä aika hidas, mutta todennäköisesti johtuu siitä ettei keinua kauheasti nyt viimeaikoina olla tehty. Ihan hyvin juoksee melkein loppuun asti, mutta aika varovaisesti tulee loppumatkan alas. Katsotaan jos tänään ehdittäisiin käydä hallilla muistuttelemassa vähän niitä kontakteja ennen lauantain kisoja.

 Amorin kanssa muistaakseni mentiin vaan ympäri ympäri tota rataa, ja tarkoituksella jättäydyin taakse jolloin Amor joutui hakemaan itsenäisemmin putkiin. Putkiin irtoamisissa ei tosin nyt pitkään aikaan ole ollut mitään ongelmia, mutta vielä reilu vuosi sitten putket oli  meidän  Amorin suurin ongelma. Se ei vaan millään oikein tykännyt niistä. Vuoden päivät tehtiin vaikka mitä superkivoja harjoituksia yksittäisten suorien putkien kautta namikupille ja ympyräputkirallia ja mitä kaikkea nyt sitten kokeiltiinkaan, mutta joka kerta Amor meni putkiin yhtä nihkeästi ja löntystäen. Jossain vaiheessa vaan sitten yhtäkkiä se rupesi hakemaan putkiin paremmin ja innokkaammin, eikä vauhti hidastunut vaikka putkia olisi ollut miten monta radalla. Nykyään ajoittain tuntuu että Amor jopa irtoaa putkiin paremmin kuin Rocky, ja se on jo aika hyvin, sillä putket imevät terrieriä puoleensa kuin mitkäkin magneetit. Muutenkin Amor on kerännyt vauhtia itselleen lisää, ja vaikkei se edelleenkään ole mikään hirveän kiihkeä päätön menijä, niin ei sen myöskään tarvitse olla. Nyt on ihan hyvä.
 Mutta jottei kaikki sujuisi liian hyvin tai olisi epäilyttävän helppoa Amorinkaan kanssa, niin lähdöistä varastamisesta on tullut valtava ongelma. Hyvä jos askeleenkaan ehdin ottaa ensimmäistä estettä kohden, kun Amor on jo lähtenyt suorittamaan esteitä ihan oman karttansa mukaan. Kunnes joku keksii miten koiran voi opettaa lukemaan niitä numerokylttejä niin Amor joutuu kyllä vaan tyytyä siihen että ohjaaja kertoo minne mennään. Ja milloin se saa lähteä radalle. Ollaan nyt sitten vaan tehty lähtötreeniä kun ollaan hallilla käyty, siten että jätän lähtöön ja palaan joka kerta palkkaamaan ennenkuin suoritetaan esteitä. Vähän on parantunut, mutta edelleen ohjatuissa treeneissä Amor kerää kauheita kierroksia itselleen katsellessaan muiden menoa ja sitten ne onnistuneet lähdöt on vaan jotain kaukaista toiveajattelua. Mutta pakko myöntää, salaa olen ihan pikkiriikkisen iloinen Amorin varasteluista, sillä jos se kerran ryntää ensimmäisen mahdollisuuden saadessaan esteitä suorittamaan, niin täytyyhän sen edes ihan vähän tykätä koko touhusta. Eikö? Ja sitähän niin kauan toivoinkin, että Amor syttyisi kunnolla liitelyyn, silleen oikeasti. Taitaa ne toiveet vihdoin vähitellen toteutua. ;)

Jäälläkin ollaan vielä kävelty melkein päivittäin, katsotaan miten kauan vielä pystyy ja uskaltaa...

Ensimmäinen nolla

 Osallistuttiin eilen piiitkästä aikaa taas agikisoihin Rockyn kanssa, Vantaan Ojangossa. Kerrankin maksit aloittivat, joten paikalla ei tarvinnut olla ihan kukonlaulun aikaan. Saavuttiin aika sopivaan aikaan kisapaikalle, alkulämppä hoidettiin kävelemällä metroasemalta perille (sellainen 40min siinä meni kun käveltiin) ja hetken ehdin viimeisiä makseja katsella ennenkuin minien rataantutustuminen alkoi. Hyppyrata vaikutti hirmu kivalta, melko suoraviivaista juoksurataa enimmäkseen. Keppikulma ei sieltä ihan helpoimmasta päästä ollut, mutta ainahan se on ihan hyvä osata kepit ennenkuin kisoihin lähtee, eikä toi kulma nyt oikeasti niin vaativa ole. Monet miniohjaajat lähtivät tekemään pakkovalsseja ja vähän kaikkea niitä etäisesti muistuttavia juttuja kepeille, mutta itse päätin luottaa Rockyyn ja vaan yksinkertaisesti lähettää sen kepeille. Ja valssata sitten keppejen jälkeen.

 Radalle lähtiessä Rocky oli ihan täpinöissään, ja lähti hyvin mukaan alun suoralle. 4. putken jälkeen jäi haistelemaan jotain ihania tuoksuja, mutta unohti onneksi hajut nopeasti ja jatkoi matkaansa. Kepeille vein aika pitkälle, ja sydän pamppaillen kävelin vieressä kun Rocky kepitteli. Loppuun asti teki hienosti ja vähän kömpelö valssi keppejen jälkeen. Loppurata meni sitten aika varmisteluksi kun oli nolla alla, ja nollana myös onnistuttiin pitämään maaliin asti. Hiphurraa meidän ensimmäinen nolla! Tulos -4,25 ja luva, eli onnistuttiin myös alittamaan ihanneaika alun haisteluista huolimatta. Ei ehkä mitenkään erityisen hieno suoritus, mutta nolla mikä nolla. ;) Ja koska melkein kaikkien minien kohtaloksi (kuten myös muiden luokkien) koitui kepit, niin me sijoituttiin hitaalla nollallamme jopa kolmansiksi. Jos oikein muistan niin koko hyppyradalta (sisältäen siis maxit, medit ja minit) taisi tulla peräti vaan 8 puhdasta nollaa, joten vähänkö oli pätevä tunne radan jälkeen. :)

 Toiselle radalle lähdettiin sitten pitämään vaan hauskaa, kun tavoite onnistuneet kepit saavutettiin ensimmäiseltä radalta. Rockya alkoi kuitenkin selvästi jo väsymys painaa, ja rata menikin sitten aikamoiseksi pelleilyksi ja säheltämiseksi. Varasti lähdöstä, mutta selvittiin silti alun suorasta. Kepeillä haki väärään väliin, josta kielto, ja kontakteilla juoksi niinkin törkeästi läpi että puomilta vitonen alastulolta. Muuten oli ihan sujuvaa menoa, ja Rockylla oli ainakin kivaa rallatellessaan. Ja sehän on tärkeintä, että terrieri tykkää. :) Tuloksena 10, ja ihanneaikakin onnistuttiin alittamaan vaikka mentiin kepit uudestaan.

 Kahden viikon päästä lauantaina olisi ATDn järjestämät pääsiäiskisat purinalla, jonne todennäköisesti suunnataan seuraavaksi. Tarjolla olisi kolme agirataa ykkösille, mutta luulenpa että kaksi riittää. Varsinkin kun odottelua tulee väistämättä paljon kun ensin kaikki kokoluokat menee a-radan, sitten b'n jne. Heti perään maanantaina on oman seuran pääsiäiskisat, jonne periaatteessa oon menossa töihin, mutta sen verran voisin kyllä olla poissa että muutamat startit ehdittäisiin juosta. Pitää miettiä.

 Hyppy- & agirata

 Palkinnoksi hyppyradalta saatiin muutama vinkulelu joihin Rocky hullaantui ihan täysin, nameja sekä pantalahjakortti kisapaikalle olleeseen myyntipisteeseen. Olen jo kauan halunnut ostaa kivat pehmustetut puolikurkkarit molemmille pojille, mutten koskaan ole löytänyt mieluisia. Nyt sitten tarjolla oli vaikka minkä värisiä ja kuvioisia pantoja, joista lopulta päädyin kivan turkoosin väriseen pantaan. On kyllä hieno!
 Kisoissa myös pääsi kokeiluun uusi kevythäkkimme, joka osoittautui loistavaksi paikaksi Rockylle odottelujen ajaksi. Aina välillä kun kävin kurkkimassa niin siellä se makoili ihan hiljaa. Kotonakin aina silloin kun häkki on pystyssä niin terrieri tykkää siellä nukkua. Vaikka on se vähän noloa olla punaisessa häkissä, mutta ainakin on sävy sävyyn takin kanssa. ;)