Toukokuun touhuja

© Jukka Pätynen, koirakuvat.fi – Kopioitu kuvaajan luvalla.

Toukokuun aikana ollaan normaalien treenien ja muiden arkipuuhien lisäksi käyty koulutuksissa ja osallistuttu näyttelyyn. Kuun alussa päästiin osallistumaan Orenius-Emanuelssonien koulutuksiin, ensin Jounin treeneihin ja seuraavana päivänä Isabellen. Radat olivat pitkiä ja koukeroisia, mutta päästiin etenemään pienemmissä pätkissä. Jounin treeneissä Chaos pääsi näyttämään superhienoja kepeillehakutaitojaan kun kepeille tultiin kovaa 90-asteen kulmasta ansaesteiden sekaan, ja ohjaajalla oli jo kiire muualle. Samoin vippaustyylinen takaakierto ohjaaja ns. väärällä puolella toimi tosi hienosti käteentulo+takaakierto -käskykombolla. Hankalempiakin juttuja löytyi, ja itse himmailin ihan turhaan alkupuolella. Jotenkin on vaan jäänyt jostain alkuvaiheista vähän sellainen oma varovaisuus ja paikallaan seisominen kun tuntuu että Chaos muuten lähtee pienestäkin sormenheilautuksesta hakemaan esteitä monien metrien päähän. Vaikka oikeastihan kyse on vaan siitä että se lukee omaa liikettäni niin hurjan herkästi, ja vikkelänä koirana myös ehtii reagoimaan kaikkeen. Eli ongelmana on lähinnä se etten itse aina tiedosta niitä varpaiden suuntia ja sormenheilautuksia joita Chaos kuitenkin lukee koko ajan. Pitää yrittää löytää tähän joku hyvä keskitie kun paikallaan seisomalla ei oikein Chaoksen perässä pysy. :D

Isabellen treeneissä seuraavan päivänä päästiin treenamaan oikein kunnolla japanilaisia, ja loppua kohden taidettiin jopa saadakin muutama melkein onnistunut suoritus aikaiseksi. Ajoitukset näissä on niiiin pienestä kiinni ainakin Chaoksen kanssa että malttaa vetää sen tarpeeksi pitkälle mutta ei kuitenkaan liian kauas jotta koira hahmottaa hypyn, ja taas jos liian aikaisin lähtee kääntymään niin koira lukee esteen suorana hyppynä. Lisäksi Isabelle painotti etenkin vikkelien koirien kanssa itsenäisiä takaakiertoja, niin että se takaa tarkoittaa myös hyppyä vaikka ohjaaja olisi jo toisella puolella – esim. saksalaisessa tehnyt jo persjättöosuuden. Päästiin myös lyhyesti testaamaan muissa maissa paljon käytössä olevaa "käsivetoa", ja tätä ollaan nyt myöhemminkin innostuttu treenaamaan eteenpäin kun tukee sopivasti käteentulokäskyä välistävetoihin ja muihin. Saatiin paljon uusia juttuja treenilistalle, ja vaikka paljon on vielä treenattaa ja vielä enemmän matkaa kunnes voidan tuon tasoisia ratoja juosta puhtaasti läpi, niin paljon Chaos jo myös osaakin. Se vaan aina välillä unohtuu kun miettii vaan niitä ei-toimivia ja vielä opeteltavia asioita. 

Helatorstaina osallistuttiin Chaoksen kanssa ensimmäistä kertaa näyttelyyn, Vantaan pk-tapahtumaan. Olin suunnitellut että meidän todennäköisesti ainoa näyttelyvisiitti tapahtuisi jossain syrjäkylän pikkunäyttelyssä, mutta toisin kävi kun suunnattiinkin erkkariin. :D Kaveri pyysi että lähtisin mukaan pitämään seuraa, joten ilmoitin siinä sitten samalla Chaoksenkin mukaan. Olin ihan varautunut siihen että tuomari tuskin kevyempää kelpieversiota kauheasti arvostaa ja ihan rennosti harrastushoota mennään hakemaan. Satsattiin kuitenkin sen verran että käytiin pariin otteeseen treenaamassa näyttelyjuttuja niistä enemmän tietävien kanssa.

Näyttelypaikalla Chaos käyttäytyi ihan nätisti, saavuttiin sen verran ajoissa että ehdittiin käydä kunnolla läheisessä metsässä lenkillä ja Chaos pääsi purkamaan enimpiä energioita. Omaa luokkaa odoteltiin hetki, ja Chaos makoili nätisti odottamassa. Kehässä Chaos käyttäytyi ihan kivasti, malttoi seistä ihan suht hyvin ja nättejä raviaskeleitakin saatiin ainakin muutamia esitettyä. Tuomarin hipelöinnit oli Chaoksesta vähän outuja, mutta pysyi kuitenkin paikallaan. Loppua kohden kilpaluokassa Chaosta alkoi jo selvästi turhauttaa ja väsyttää kun ei päässyt tekemään mitään, ja kiemurteli ympäriinsä. Arvostelu oli ihan Chaoksen näköinen, ja jopa ihan hyvä. Laatuarvosanaksi kelpie sai EHn! :) Ihan kiva näyttelykokemus, vaikkei sen kummempaa menestystä odotetusti tullutkaan, mutta ehkä joskus innostutaan suuntaamaan jonnekkin kesänäyttelyyn.

“29 months old, alive dog. Prefer to see a stronger head, will come with age. Good length of body and depth of chest. Prefer better tailset and perhaps with age he will mature more.”

Toukokuussa päästiin myös vihdoin avaamaan uimakausi, ja saatiin nauttia muutamista oikein lämpimistä päivistä vastapainoksi kaikelle lumisateelle. Kisaamaan ei pääsiäiskisojen jälkeen olla päästy, kun alemmille luokille on vähän huonosti ollut kisoja lähiseudulla tarjolla, ja silloin kun olisi ollut ei olla päästy. Hurtta Openiin ollaan nyt ainakin ekoihin ykkösten kisoihin menossa, katsotaan miten käy muutama kuukauden kisatauon jälkeen.

 

❤︎❤︎❤︎

Näyttelydebyytti

 

...joka samalla myös jäi viimeiseksi, sillä saavutettiin, ja jopa ylitettiin, meidän tavoite. Cairneja taisi kaikenkaikkiaan olla 21, ja uroksia avo-luokassa oli 6. Näyttelyjuttuja treenattiin sen verran että ennen kehää vähän käveltiin edestakas. Tuomarina toimi oikein mukavanoloinen ruotsalaisherra Paul Stanton, ja Rockyn arvostelu kuului näin:

"6 år. Något hög och kompakt, mycket kraftfull hane. Fina ögon och öron, bra skalle. Behöver lite mer bredd i underkäken. Tillräcklig hals. Behöver ett stabilare framparti. Utmärkt kropp. Behöver lite mer vinkling fram och bak. Utmärkt pälskvalité och muskulation. Rör sig vekt bak, lite löst och brett fram." AVO-EH

Ja alla vapaasti suomennettuna mun erittäin rajallisen näyttelysanavaraston kera:

6-vuotias. Aavistuksen korkea ja kompakti, hyvin voimakas uros. Hienot silmät ja korvat, hyvä kallo. Alaleuka voisi olla leveämpi. Riittävä kaula. Tarvitsisi tukevamman etuosan. Erinomainen runko. Tarvitsisi hieman vahvemmat kulmaukset eteen ja taakse. Erinomainen turkinlaatu ja lihaskunto. Liikkuu takaa heikosti, etuosasta vähän löysästi ja leveästi.

 Erityisesti arvostelussa pisti hymyilyttämään tuomarin kommentti Rockyn lihaskunnosta, eikä se arvostelu nyt muutenkaan mikään kamalan huono ollut. Lisää massaa karvan avulla -taikatempussa onnistuttiin jopa niin hyvin että luikero oli oikein kompaktin näköinen. Turkki oli oikeastaan jo aikalailla ylikasvaneen puolella, eikä mistään fancystä näyttelytrimmistä ollut tietoakaan. Niin kauhea stressi ollut ennen ylppäreitä, jonka lisäksi pitkät (mutta niiiin mahtavat) työharjoittelupäivät, että olin onnistunut unohtamaan koko näyttelyn. Edellisenä iltana sitten pahimpia hapsuja korvista ja hännästä nypin, mutta muuten terrieri marssi kehään aivan luomuna.

 Kilpaluokassa käytiin vaan nopeasti pyörähtämässä, jonka jälkeen meidät käteltiin ulos. Ei harmittanut ollenkaan! Olin niin iloinen eh'sta, varsinkin kun lähtökohdat ei ollut mitenkään erityisen hyvät. Trimmaamattoman karvan lisäksi Rockylla on muutama melkein-kalju läntti hampaanpoisto-operaation seurauksena, sekä sitten suussa niitä tyhjyyttä ammottavia mustia aukkoja joissa joskus on hampaita ollut. Kaikki on tapaturmien myötä poistettuja kylläkin, mutta ei multa mitään todistusta niihin löydy. Kun ei agilitykisoissa mitään hampaita lasketa, niin ei ole ollut tarvetta hankkia. :D

 Nyt on sitten meidän osalta näyttelyt näytelty, ja tätä tietty juhlitaan vetämällä tyyppi ihan pohjavilloille hetimmiten. Johan tota karvaa kasvatettiin puolivuotta yhtä vaivaista näyttelyä varten, mutta kyllä näköjään kannatti.
 Näyttelypaikalla kierreltiin vähän myyntikojuja, mutta ei siellä oikein ollut mitään ostettavaa. Katsottiin cairnit loppuun, noudettiin arvostelulappunen ja suunnattiin linja-autoasemalle.