Ninjamato

 Rocky kävi tänään hierottavana taas parin kolmen kuukauden tauon jälkeen. Mitään erikoisempia juttuja ei ollut, tavalliseen tapaan alaselkä oli vähän jumissa ja rinnassa pientä kireyttä. Tekevälle sattuu ja tapahtuu, ihmeen vähän sentään vielä toistaiseksi. *kopkop

 Aluksi oli taas terrierin mielestä ihan kamalaa kun joutui vieraan ihmisen hiplattavaksi, mutta nopeasti rentoutui muistaessaan että tää olikin tätä ihan kivaa hommaa. Lihakset ovat edelleen kuulemma jakautuneet kivan tasaisesti molemmille puolille, hyvähyvä. Kyllä nyt kelpaa taas kaahailla täysiä aksakentällä ja ulkona lenkeillä.

Ja näin ihan vaan btw, vihaan suoraa ja kovaa auringonvaloa kuvatessa koska plaah. 

 

Ei pieni kuumuus haittaa terrierin menoa

Löysin yksi päivä meidän pitkään kadoksissa olleen treenipatukan, ja sekös oli poikien mielestä huippuhyvä juttu :)

 Tänään oltiin Rockyn kanssa kisaamassa Ojangossa kahden startin verran. Tuomarina oli Anne Savioja, joka oli suunnitellut tosi kivat ja menevät radat. Paahtavasta kuumuudesta huolimatta Rocky jaksoi tosi hyvin ja meni radoilla täysiiii. Ojangossa on näköjään jotain tosi ihania tuoksuja, kun Rocky jälleen lämpätessä kulki kuono visusti maassa kiinni. Hajut kuitenkin unohtui rata-alueen ulkopuolelle, ja Rocky oli kivasti mukana tekemässä hommia.
 Ensimmäisellä radalla Rocky (todennäköisesti oman huolimattoman ohjauksen takia) juoksi tokan esteen ohitse, sillä hei sen jälkeen oli A odottamassa ja kutsumassa terrieriä luoksensa! Hylly siis merkattiin kun Rocky ehti käväistä Aa'lla muutaman tassun verran, mutta ei se mitään, matka jatkui sen jälkeen ihan kivasti. Kepeille haki hyvin, mutta jätti vikan välin menemättä (vaadin toki menemään sen ennenkuin jatkettiin seuraavalle esteelle). Putkiin irtosi hienosti. Keinu oli ihan mukiinmenevän ripeä. Leijeröinti pituudelle ei tuottanut mitään vaikeuksia, Rocky lukitsi hienosti pituuden vaikka olinkin aika kaukana puomin toisella puolella.

A-rata & B-rata

 Hyppyradalla meno oli tosi sujuvan tuntuista ja meillä oli kivaa. Persjätöt 3. putken ja vitosen jälkeen sujuivat hyvin, kuten myös viskileikkaus (!! se toimi!!) kasille. 14. putkeen Rocky haki ja irtosi myös hirmu näppärästi. Harmillisesti Rocky kuitenkin haki keppejen toiseen väliin josta siis vitonen, ja kun jäätiin siihen vähän myös jotain säätämään niin yliaikaakin kertyi jonkin verran. Tää rata oli siitä erilainen, että 15. hypyn sai suorittaa kummalta puolelta tahansa. Itse persjätin 14. putken jälkeen ja sitten mentiin vaan hyppy suoraan. Sen tiedän että useasti mölleissä saattaa olla putkia joissa voi itse päättää kumpaan päätyyn koiran ohjaa, mutta koskaan ennen ei ole vastaavaa virallisissa tullut vastaan. Opittiinpa siis jälleen jotakin uutta.
 Kuumuus taisi verottaa sen peljon minikoiria, että kummaltakaan radalta ei yhtään puhdasta nollaa tullut. Ja a-radalta vain yksi yliaikanolla, sekä b-radalta kaksi yliaikanollaa. Joten me sijoituttiin hitaalla vitosellamme kolmansiksi ja Rocky sai kivan vinkulelun. Ei siis ihan turha reissu ollut. ;)

 Ensi viikolla on luvassa taukoa treeneistä, sillä purinalla talkoillaan. Keskiviikkona Rockylla on hieronta, edellisestä kerrasta alkaa sellainen pari kolme kuukautta olla aikaa, ja tyyppi alkaa olla vähän jumissa ja solmussa. Helpoiten jumit huomaa lenkeillä, sillä silloin Rocky varsinkin vähän hitaammassa käynnissä peitsaa ja "pomputtaa" takapuoltaan. Ja tossa yksi ilta ei mitenkään voinut maata tavallisesti, vaan pakko oli lösähtää sammakkoasentoon. Ja istuakin piti lonkallaan.

 Lauantaina suunnataan purinalle yhden startin verran kotikisoihin, kun en Rockya ulkoradalle viitsinyt ilmoittaa. Se on tässä kesän aikana taas ollut vähän turhan kiinnostunut kentän ohi ajavista pyöräilijöistä, enkä siksi halua ulkokentälle kisaamaan kun on olemassa se hyvin suuri mahdollisuus että Rocky yhtäkkiä kesken radan hilpaiseekin jonkun pyöräilijän perään. :D

 Sunnuntaina vuorostaan olisi pitkästä aikaa cairnilenkkiä Pirttimäen maastoissa. 

Amorkin saa aina välillä leikkiä patukalla, terroristin harvoin myönnettävissä olevalla erikoisluvalla tietenkin ;)

Hieno aksaeläin

 

 Viime viikolla käytiin koirien kanssa purinalla treenaamassa kahdesti. Tiistaina keskityttiin persjättöihin sekä poispäinkääntöihin, joista molemmista Rocky suoriutui hienosti. Persjätöissä aiemmin ongelmana on yleensä ollut se, että en oikeen tykkää jättää koiraa selkäni taakse näkymättömiin, ja välillä Rocky myös lähtee seilailemaan ihan kummallisiin ilmansuuntiin. Nyt asia alkaa kuitenkin vähitellen korjaantua, ja ihan luottavaisin mielin pystyn jättämään terrierin näköpiirini ulkopuolelle leikkauksen ajaksi. Ja se vauhti! Persjätöt vaan on niiiin paljon nopeammat kuin hitaat ja kömpelöt valssit, että johan se olisi nyt jo aikakin opetella käyttämään niitä. Toki, ei persjättöjä ihan kaikkialle pysty tunkemaan, tietynlaisiin kohtiin valssit sopivat paljon paremmin (ja jos ne osaa oikealla tavalla suorittaa, niin ei ne niin hitaita oikeastaan ole).

 Toinen pitkän ajan murheenkryynimme, poispäinkäännöt, sujuivat myös suorastaan ihan epäilyttävän hyvin. Aika helpolla harjoituksella kokeiltiin kys. ohjausta pitkästä aikaa, ja paljon vielä tarvitsevat toistamista sekä vahvistamista ennenkuin toimivat täysin pomminvarmasti. Mutta suunta on oikea. :)

 Amorkin oli mukana ja sai tehdä jotain vähän pientä.

 Perjantaina Rockyn ohjatuissa treeneissä tehtiin helpohkoa ykkösluokan rataa. Mitään ihmeellisiä juttuja radalla ei ollut, sen kuin vain juostiin ja pidettiin hauskaa. Aa'n ja keinun onoffit hienot ja varmat, sekä kepit hyvät. Yhden tosi kivasti sujuneen persjätön kahden hypyn väliin sain myös tungettua, kun vaihtoehtona olisi ollut paikallaan tönkösti valssaten. Kun itsekin jouduin vähän juoksemaan pidemmän lenkin, niin Rockyllekin tuli kiire ehtiä mukaan. Hyvin siis toimi.

 Puomia tehtiin pariin otteeseen siten, että hetsasin Rockya tosi paljon ja pidin pannasta kiinni ennen kuin päästin tyypin kiipeämään puomille. Ensimmäisellä yrittämällä jouduttiin vähän keskustelemaan siitä että mitä alastulolla pitikään tehdä, mutta sen jälkeen Rocky teki ihan mielettömän kivat stopit joka kerta. Vapautin heittämällä vinkupalloa, ja sekös oli terrierin mielestä huisin kivaa. Ja mikä vauhti puomilla! En varmaan koskaan ole nähnyt Rockyn juoksevan niin kovaa vauhtia puomilla, alusta ihan loppuun asti. Jee, kyllä me puomista vielä ihan sujuva leivotaan. :) Jatketaan hetsaustaktiikalla niin kauan kun tuntuu olevan tarvetta, ja yhdistellään taas vähitellen muihin esteisiin ja treeniratoihin.

 Keinuakin tehtiin muutamat toistot hetsaten, parani ihan huimasti. Ihan päätyyn asti Rocky ei juossut mutta melkein. Tässäkin jatketaan hetsaustreeneillä, ja varmasti varmuus palailee vähitellen takaisin, kunhan päästään taas säännöllisesti toistelemaan ja touhuun saadaan se rutiininomainen suoritus.

Amor vaanii kärpäsiä :D

 Tänään sitten Rockyn ohjatuissa treeneissä tehtiin pätkää jostain kakkosluokan radasta (ratakuva alla). Juuri sopivan suoraviivainen ja kiva harjoitus luomaan meille hyvää fiilistä ylihuomisiin kisoihin. Tehtiin ihan vaan muutama toisto, kun en viitsinyt jäädä sen kummemmin viilailemaan, vaan keskityttiin juuri siihen kivaan yhdessä tekemisen tavoittelemiseen. Eikä nyt oikeastaan mikään kohta erityistä hinkkausta olisi tarvinnutkaan, Rocky kuunteli ohjausta hyvin ja suoriuduttiin ihan kivasti radasta. Nelosella normi pyöritys, 6. putkella takaaleikkaus, 7alla saksalaisen tapainen vääntö, 10ille vekkasin vähän paremman linjan luomiseksi seuraavalle esteelle ja siinä ne ohjausjutut sitten olivatkin. Rocky meni lujaa, mutta kääntyi hirmu hyvin esteillä, ja A & kepit oli huisin hienot. 10in jälkeen oli mukavan lähellä ylimääräinen putki houkuttelemassa, mutta ei Rocky sellaista ehtinyt huomaamaan kun oli niin kova kiire juosta seuraavalle esteelle.
 Ihan muutamat toistot tehtiin myös puomia sekä keinua hetsausta hyödyntäen, ja vieläkin jaksan ihmetellä miten kovaa toi tyyppi oikein puomilla etenee (ollakseen siis kuitenkin aika lyhytjalkainen otus). Onoffit hienot.

 Tää nyt oli taas vaihteeksi tällainen ylistyspostaus, muttakun Rocky vaan on niin hieno. ♥

Taukoileminen kannattaa, Rockyn mielestä ainakin

Pakollinen palkintoposetus

 Tänään koukkaistiin kotimatkalla Helsinkiin LeVekin (isot/pienet kirjaimet??) kisoissa Lempäälässä. Tuomareina Anne Savioja, Anne Viitanen sekä Johanna Nyberg. Ensimmäiseltä radalta (C-rata, Savioja) ~2 sekuntia yliaikaa kun seisotin kontakteilla vähän turhan kauan, ja ennen keppejä otin myös liian tiukasti haltuun jossa kului ihan mukavasti aikaa. En vaan ole vielä ihan sisäistänyt sitä että kakkosissa ei enään voi huoletta jättää koiraa kontakteille patsastelemaan, vaan vähän ripeämmin pitäisi vapauttaa se koira sieltä. Ei sillä, todella tyytyväinen olen Rockyn kontakteihin, huomioon ottaen että ollaan kuitenkin reilu kuukausi pidetty totaalista aksataukoa.

 B-radalta (hypäri, Viitanen) 10 + reilusti yliaikaa kun Rocky muisti että hei jee, tää olikin tätä huippukivaa juttua, mennäänmennäänkovaakaikkiallenytheti! Varasti lähdöstä (!! viimeksi joskus talvella on varastelemista ilmennyt, toivottavasti tää oli vaan ihan yhden kerran juttu..) ja jätti keppivälin pujottelematta. Oma pakka vähän sekosi kun Rocky lähti etuajassa radalle, ja jäin jo kakkosella jälkeen. Ohitti kolmosen, mutta sain kiepsautettua takaakiertoon ongelmitta. Pikku sikailusta huolimatta fiilis radalla oli ihan hyvää, ja Rocky irtosi loistavasti esteille. Kepeille vein aika varmistellen, muuten uskalsin luottaa koiraan ja jättää sen itse suorittamaan esteitä.

 Viimeisellä radalla (A-rata, Nyberg) onnistuttiin juuri ja juuri pinkomaan ihanneajan alle, tulos -2 ja jotain, ensimmäinen sija ja LUVA! Jee!

 Ihan tositosi tyytyväinen olen päivän startteihin, Rocky teki hienosti ja oli täysillä mukana. Lähdössä pysyi hyvin (paitsi hypärillä), kontaktit oli varmat (hieeeenot stopit!), kepit oli semivarmat (paitsi taas ne hypärin kepit), putkijarru c-radalla oli hieno, hypärillä tehty hätäratkaisu-takaaleikkaus 5ella toimi, kuten myös takaaleikkaus A-radan Aa'lle. Rocky kuunteli ohjausta kiltisti (ansapaikkoja oli paljon kaikilla radoilla) ja loppusuorilla irtosi hienosti (varsinkin A-radalla). Vähän tyytyväinen olen myös itseeni, sillä radoilla oli paljon sellaisia kohtia joissa normaalisti kisoissa pelaisin varman päälle ja valssaisin. Ei siinä mitään, valssit toimii hyvin ja ne on juurikin tosi varmat, mutta hitaat! Siksipä nyt päätin yrittää korvata mahdollisimman monen persjätöillä, ja nehän toimivat ihan tosihyvin. :) Pitäisi juuri vaan enemmän luottaa Rockyyn, kyllä terrieri osaa.

 Vihdoinkin olen myös vähitellen alkanut sisäistämään sen käsi lähellä = koira lähellä, käsi kaukana = koirakin kaukana juttua. Varsinkin tuollaisissa rinnakkain olevissa hypyissä on ollut paljon ongelmia kun vaistomaisesti vedän sen käden kylkeen kiinni, jolloin koirakin tulee hyppyjen välistä vaikka pitäisikin mennä takaa. Nyt ei sitä kuitenkaan kertaakaan tapahtunut, ehkä se tästä vähitellen.

C-rata, B-rata ja A-rata - klikkaamalla isommiksi!

 Viimeisellä radalla puomi ja keinu olivat vähän hitaanpuoleiset, puomilla vaihtoi ravilönkyttelyyn ja keinulla jäi himmailemaan vähän keskiosan jälkeen. Tehotreeniin siis molemmat! Ja vieläkun ohjaajakin alkaisi enemmän juoksemaan radalla, niin kyllä me jotenkin saadaan ajasta nipistettyä sen verran että ihanneaikoihin ylletään. Mikään kiire meillä ei kuitenkaan kolmosiin ole, ei todellakaan. Ja kun ei kerran ajat edes kakkosissa meinaa riittää, niin miten sitten kolmosissa? :D

 Tänpäiväiset radat olivat kaikki aika suoraviivaisia juoksuratoja, joissa kyllä tosiaan sai jo vähän juosta alittaakseen ihanneajan. Toisaalta mä tykkään helpohkoista radoista, mutta kuitenkin olisi kiva jos kakkosten ratoihin luotaisiin vähän muilla tavoilla niitä haasteita kuin keppikulmaa vaikeuttaen (jota siis ei kylläkään nyt edes ollut tänpäiväisissä radoissa, keppikulman haastavuutta siis - paitsi hypärillä). Ei siinä, tuskin me mistään kauheista pyörityksistäkään selvittäisiin mutta no joo. :)

  Oli muuten aika huvittavaa, kun kisapaikalla muuan henkilö tuli kyselemään että mitäs rotuja Rockyssä mahtaa olla. Kuulemma näytti ihan sheltin ja borderterrierin risteytykseltä. Mitääää..

             

Kyllä mä tiedän että Rocky on hyvin epätyypillinen cairni, varsinkin näin lyhytturkkisena, mutta vai että shelttiäkö? Onneksi paikalla oleva toinen henkilö tunnisti cairniksi, joka siis vasta myöhemmin tuli kyselemään Rockysta lisää. Muissakin kisoissa Rocky on herättänyt suurta kummastusta katsojissa, ja muutamatkin henkilöt ovat maininneet että olivat aina elääneet siinä kuvitelmassa että cairnit on pieniä, karvaisia ja pulleita. :D

 MUN mielestä Rocky on tuollaisena pitkäkoipisena pitkulana oikein kiva, sellainen sporttimalli. ;) Voi olla että näyttelytuomarit ja muu cairniväki on vähän eri mieltä, mutta näyttelyt nyt ei muutenkaan meidän suosikkipuuhiin kuulu.

 Tässä siis tämä shelttixborderi -yhdistelmän väitetty lopputulos (seisoopa Rocky muuten kivasti, ja ihan vapaana!)

Vihdoinkin lomaa

 Heipä hei taas pitkästä aikaa. Tällä viikolla oli vihdoin ja viimein viimeiset kesäduunipäivät itselläni, ja nyt onkin muutama päivä mennyt ihan vaan myöhään nukkuen ja oleskellen. Koiratkin (etenkin Rocky) on hyvin tyytyväisiä saadessaan nukkua pitempään aamulla, ja sitten ollaan köpötelty ihan rauhassa järven rantaa pitkin usean tunnin mittainen lenkki. Tai vaihtoehtoisesti vaan jääty rannalle loikoilemaan. Agilitylle ei olla uhrattu ajatustakaan, tai no Rockyn ei ole tarvinnut tehdä mitään aksaa etäisesti muistuttavaakaan. Itse olenkin sitten laatinut jo valtaisat treenisuunnitelmat, tavoitteet ja vaikka mitä tulevalle syksylle ja talvelle. En malttaisi ollenkaan odottaa että palataan takas kotiin ja päästään treenaamaan! Jee, ihan kohta, reilun viikon päästä. Ja kun agia kerran oli niin ikävä, päätin ilmoittaa meidät ensiviikonlopun kisoihin Lempäälään. Ei ehkä kovin fiksua jos jotain tuloksia haluaisi saada aikaiseksi, kun viimeksi ollaan aksattu agirodussa reilu kuukausi sitten. Miten se menikään, ensin treenataan ja sitten kisataan? Noh, hauskaahan me lähinnä lähdetään pitämään, ja katsomaan että jos ehkä kepit ja kontaktit sattuisivat tuurilla toimia.

 Kuvia olisi kuulkaas ihan mahdottoman iso määrä jonossa odottamassa, kyllä, ihan jopa julkaisukelpoisia sellaisia. Vähitellen olen tullut kauhean tarkaksi ja nirsoksi blogin puolelle julkaisemani kuvien suhteen, tuntuu ettei mikään oikein kelpaa ja kaikki kuvat on vaan sellaisia keskinkertaisia "istuin alas ja painoin suljinta toivoen parasta" -räpsyjä. Galleriaan tuleekin sitten laitettua vähän huolettomammin enemmän kuvia, myös sellaisia ei niin kivoja. Toinen suuri murheenkryyni on kuvien käsitteleminen. En vaan osaa. Perussäädöt ehkä vielä jotenkin onnistuu, mutta esimerkiksi värejen kanssa räpeltäminen on todella hankalaa. En vaan osaa muokata tietyntyyppisistä väreistä sellaisia kivoja, realistisia ja järkevän näköisiä. Puhumattakaan siitä että osaisin "pelastaa" huonompia kuvia, tai muokata kuvista persoonallisen näköisiä. Vastavaloon kuvattujen kuvien muokkaaminen se vasta vaikeaa onkin. En vaan taaskaan osaa. Ja kovasti myös ketuttaa että fotarissa kyllä olisi mahdollisuuksia ja ominaisuuksia vaikka mihin, ja vaikka ehkä jonkinlainen pieni ajatuksenpoikanen sattuisi mielessä olemaan kuvaa käsitellessä, en vaan tiedä että miten. Kun sitten oikein innostun leikkimään väreillä ja kaikilla mahdollisilla säädöillä, lopputulos onkin sitten jotain kamalaa. Tavallisesti sorrun ylilyönteihin, ja kontrastia kuvissa tuppaa olemaan ihan liikaa. Tai värimaailma on suoraan sanottuna ihan hirveä. Tällä hetkellä olen ihan rakastunut gradient filttereiden käyttöön overlay-moodissa, ja tungen sitä ihan jokaiseen kuvaan (tai ainakin yritän..). 

 Nyt me palataan lomatunnelmiin, ja katsotaan jos sitten viikon päästä olisi jotain kerrottavaa kisoista.