Tavoitteiden katsausta

  

Keskimmäinen kuva © Henna Kyllönen, muut kaksi © Jukka Pätynen

Vuodesta 2013 on enään jäljellä yksi vaivainen päivä, joten nyt onkin oiva hetki käydä läpi mitä tapahtui vuosi sitten asettamieni tavoitteiden suhteen. 

 Rockyn lista näyttää seuraavalta:

• Agilityssa kakkosiin nouseminen joskus vuoden aikana, eikä sinne kolmosiinkaan nousemisen mitenkään mahdotonta pitäisi olla. Ei mitään kiirettä tai paineita kuitenkaan oteta, pidetään kisaaminen kivana.
   Koko talvi ja kevät jouduttiin pitämään melkein totaalitaukoa treeneistä, eikä myöskään kisattu lukuunottamatta muutamaa starttia keväällä. Niistä kisoista sitten ropsahteli luvia sen verran että noustiin kakkosiin. Loppukeväästä ja alkukesällä treenattiin ahkerasti, ja käytiin kokeilemassa miten kisaaminen kakkosissa sujuu. Sitten taas taukoiltiin koko kesäloma, mutta agirodussa kisattiin kuitenkin kolmena päivänä. Vasta syksyllä kun palattiin kotiin Tampereella vietetyn kesän jälkeen, päästiin takaisin treenaamaan useita kertoja viikossa. Kisoissakin rampattiin välillä viikon välein, ja toisinaan pidettiin vähän breikkiä kisaamisesta keskittyen enemmän treenaamiseen. Radat oli monesti pienistä jutuista kiinni, ja pääsääntöisesti oli varsin sujuvaa menoa. Marraskuun alussa sitten yllättäen napsahtikin Hyvinkäältä tuplanolla ja serti, eli me ollaan nyt sitten kolmosluokkalaisia. Siihen olikin aika hyvä päättää meidän 2013 kisavuosi, ja loppuvuosi on mennyt treenatessa erinäisiä juttuja.
  
   Pääpaino kaikessa tekemisessä on ollut siinä että homma on kivaa, ja palkkaamiseen oon yrittänyt keskittyä kunnolla. Kisoihin oon parhaani mukaan yrittänyt asennoitua siten että tuloksista viis, kunhan nautitaan radalla olemisesta ja tehdään tasomme mukaan. Turhista varmanpäälle-valsseista ollaan vähitellen päästy eroon, ja persjätöt alkavat hitaasti sujua mukavan varmasti. Kaiken kaikkiaan on ollut aika hyvä aksavuosi, tai ainakin loppuvuosi.
• Luonnetesti. Vähän taisi jäädä...
• Näyttelystä ainakin se H. Haha, eeeei... vaikka tarkoitus kyllä oli käydä keväällä, ja olin jo puolivakavissani silmäillyt tulevia näyttelyjä, niin sitten päätinkin nyppiä tyypin karvan kesäkuntoon. :D
• Rally-tokossa alo-luokassa käydään kokeilemassa miten sujuu. Ei käyty, kun ei mitenkään suunnitelmallisesti olla treenattu. Agility vaan on niin paljon kivempaa molempien mielestä, että mielummin me sitä treenataan kuin väännetään jotain ei-niin-mieluisaa.
• Luolilla tai virikeluolastossa käyminen. Tääkin vähän jäi vaan ajattelu-tasolle...

Muutama kuukausi sitten, puissa oli vielä lehtiä

 Amorin tavoitteet vuodelle 2013 olivat:

• Agissa kepit valmiiksi ja ehkä virallisiin. Keväällä luustokuvien paljastaessa etteivät lonkat välttämättä tule kestämään maksirimoja, luovuttiin Amorin kanssa kaikesta agilityyn liittyvästä aktiivisesta ja tavoitteellisesta treenaamisesta. Turhaan en halua lähteä kokeilemaan että kestääkö ne lonkat vai ei, kun mikään pakko lähteä kisaamaan tai hypyttää maksirimoja ei ole. Amor pääsee silloin tällöin mukaan höntsäilemään mini/medi-rimoilla ja juoksemaan putkissa, ja se riittää sille aivan mainiosti.
• Omaksi iloksi treenataan tokoa ilman sen kummempia koesuunnitelmia. Kyllä! Amor on esimerkiksi opetellut noutamaan, vaikka kapula ensiksi olikin aika ällö ja sitten olisi ollut paljon kivempaa vaan tuhota se tuhansiksi säpäleiksi. Ollaan höntsätokoiltu kotona olkkarissa välillä päivittäin, ja sitten toisinaan ollaan pidetty vähän pidempää taukoa. Amorista on aina niin kivaa kun se pääsee käyttämään aivonystyröitään ja tekemään Hyvin Tärkeitä Asioita.
• Rally-tokoakin aktivointina. Eipä varsinaisesti...
• Muutamissa mätsäreissä pyörimistä taas. Yhdessä käytiin! :D

 

Muutama keppi vähemmän maailmassa

 Ja jotta ensi vuonnakin saataisiin aikaiseksi tehtyä edes jotain, niin kai meidän muutama tavoite pitää asettaa näin julkisesti. Amorille en mitään viitsi laittaa, kun en ollenkaan tiedä mihin suuntaan sen epilepsia tuosta lähtee. Nautitaan sen kanssa jokaisesta hetkestä ja päivästä, sekä pidetään huolta että tyyppi saa tarpeeksi aktivointia ettei seiniä pitkin tarvitse kiipeillä.

Rockyn tavoitteet vuodelle 2014

• Agilityssä korkataan kolmoset. Opetellaan luomaan juuri meille sopivat kisarutiinit, ja huolletaan terrierin kroppaa säännöllisin fyssari/osteopaatti käynnein. Pomminvarmat kepit. Turhat varmistelut pois, enemmän vauhtia (ohjaajaan). Ja edelleen tärkeimpänä että tekeminen ja kisaaminen säilyy mielekkäänä.
• Nyt se pakko-H näyttelystä. Oikeasti. Ei VOI olla näin vaikeeta. :D
• Virikeluolastossa/luolilla käyminen.

Joulutervehdys

Me toivotetaan kaikille oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

"Talvi"-kuvia

 

 

Haha, katsokaa Amoria :D

 

 Eilen aurinko kurkkasi hetken pilvien välistä, ja huomattuani harvinaisen valoisan sään nappasin nopeasti kameran ja pojat mukaan ulos rannalle. Ihan mukavaa ja toivottua vaihtelua loputtomalle synkälle ja sateiselle ilmalle. Lumesta nyt ei ole tietoakaan, se vähät mitä viikko sitten satoi, suli yhtä nopeasti pois. Että nää kuvat voisi yhtä hyvin olla vanhoja syksykuvia, eikä niistä huomaisi mitään eroa...

 Muuten meille ei kuulu mitään sen erikoisempaa, messari tuli ja meni, ja käväisin siellä nopeasti sunnuntaina lähinnä shoppailemassa. Vähän kaikenlaista tarttui mukaan, ruokaa, herkkuja ja treenileluja. Tänä vuonna en jaksanut raahata kameraa mukaan, josko ensi vuonna sitten.

 Treenirintamalla ollaan Rockyn kanssa käyty viikottain ohjatuissa, ratoja ollaan taidettu suurimmaksi osaksi tehdä, ja aika mukavasti on rullannut. Terrieri tekee mitä pyydetään ja on ollut kaikinpuolin oikein pätevä aksakoira. Viimeksi perjantaina tehtiin ratoja joissa oli vähän kaikenlaista suunniteltu tyypin pään menoksi, oli persjättöjä hankalissa kohdissa, jaakotusta, saksalaista, niisto-sokkaria, ansa-esteitä ja mitä kaikkea, mutta hienosti suoriuduttiin. Ja keppejä hinkattiin moneen otteeseen, kokeiltiin poispäinkääntöjä, takaaleikkauksia ja lähetyksiä kaaaaaaaaaukaa. Vähän epäilin että nyt kyllä on liian hankalaa, mutta mitä vielä! Jos ei heti ensimmäisellä yrityksellä onnistunut, niin seuraavalla Rocky tekikin jo kuin vanha tekijä. Mahti tyyppi!

 Amorille kuuluu hyvää, epilepsiakohtauksia ei nyt pitkään aikaan ole esiintynyt, ja toivonmukaan niitä ei jatkossakaan enään ilmenisi. Hallilla se on vähän vaihtelevasti saanut hengailla mukana, perjantaina viimeksi sai höntsäillä ja juosta putkissa. Amoria on muuten tosi kätevää käyttää avuksi Rockyn kanssa treenatessa. Heti jos terrieri vaikka tulee kontakteja tosi törkeesti läpi, haistelee tai muuten vaan ei treenaaminen oikein satu kiinnostamaan, niin jäähylle vaan odottelemaan ja katselemaan kun Amor pitää hauskaa. Ja se vasta onkin Rockyn mielestä aivan kamalaa kun Amor leikkii terrierin leluilla, syö terrierin nameja ja vielä kehtaa kiipeillä terrierin esteillä. Kyllä sitten taas kummasti Rockyllekin treenaaminen maistuu ihan uudella tavalla. ;)

 Ja jee, enään muutama päivä jouluun! :)

Instagraminoituminen

 Pojat löytyvät nyt myös instagramista! Josko sinne tulisi vähän useammin päivitettyä jotain pientä, ja tietysti kuvia. Ja jos näin aluksi vaikka laittaisin tavoitteeksi että postaan ainakin yhden kuvan joka päivä, mutta helpottaakseni asiaa, niiden ei tarvitse olla samana päivänä otettuja. (Koska tiedän etten kuitenkaan jaksa kuvata joka päivä, ja näin talvella valoisaan aikaan ulos pääseminen koirien kanssa arkipäivinä on hyvin hankalaa.)

 Nickinä toimii niinkin mielikuvituksellinen kuin @tassujakahdeksan. Käykää kurkkaamassa!

Synttärisankari

 Passin ja muiden virallisten papereiden mukaan Amor täyttää tänään vuosia, vaikkei varmasta syntymäpäivästä kuitenkaan ihan pomminvarma pysty olemaan. Mutta ei sillä niin väliä, aika hyvin varmasti ovat osanneet pienestä mini-Amorista arvioida sen iän saapuessaan löytöeläintarhalle. Ja vaikka noin virallisesti Amor täyttääkin tänään 5 vuotta, on se kuitenkin henkiseltä tasoltaan jämähtänyt vajaan vuotiaan ikään. Ihan samaan tapaan kuin aina se viilettää vapaana ollessaan ympäriinsä, härnää Rockya, leikkii ja riehuu vaikka itsekseen, jos ei seuraa löydy. Ainoastaan lisääntyneistä valkoisista karvoista koivissa ja kuonossa huomaa pieniä ikääntymisen merkkejä.

 Hurjan paljon onnea parhaalle pikkupaimenelle, ja toivottavasti Amorilla vielä olisi monen monta tervettä elinvuotta edessään, ilman epilepsiakohtauksia tai muita sairastumisia. ♥