Vihdoinkin kesä!

 Viimeisen viikon aikana me ollaan lähinnä keskitytty nauttimaan hyvästä säästä ja lenkkeilty oikein olan takaa. Onni on asua saaressa, jolloin koirat pystyvät käydä vähän väliä lenkin lomassa meressä kahlailemassa ja juomassa. Rocky on jopa vähän innostunut hakemaan keppejä vedestä, kunhan niitä ei terrierin mittakaavalla liian kauaksi heitä. Ja liian kauas tarkoittaa siis sitä että pitää ihan oikeasti uida monta metriä. Amor seuraa tarkkaavaisena hyvän turvavälin päässä siellä missä tassut vielä ylettyy helposti pohjaan ja yrittää vähän ohimennen napata kepit jotka Rocky suurella vaivalla käy merestä hakemassa. Rockyyn on myös iskenyt jokin ihme kaivamisvimma, sillä siinä vaiheessa kun lähdetään jatkamaan lenkkiämme, on rannat joissa ollaan visitoiduttu ja vietetty aikaa melkein poikkeuksetta täynnä sellaisia about parinkymmenen sentin kuoppia. Amor vähän hölmistyneenä katselee Rockyn touhuja, ja aina yhtä innoissaan tunkee kuononsa vastakaivettuun kuoppaan, todetakseen ettei sielläkään montussa ollut mitään kivaa.

 Ei me sentään ihan treenaamatta kuitenkaan olla löhöilty, sillä joka ilta pojat saavat iltaruokansa tokojuttujen ja temppuilun parissa. Yksi ilta olin ihan ihmeissäni kun molemmat osasivat tulla sivulle pelkällä suullisella käskyllä. Kun välillä on tuntunut siltä etten koskaan saa häivytettyä sitä pientä käsiapua pois.. ehheh, juu vähän on noloa myöntää ettei mun koirat tollasta perusjuttua näin monen vuoden jälkeen vieläkään ole osannut. Mutta nytpähän osaa! :D Vähän ollaan s-i-m vaihtoja tehty ihan vaan niin että istun tai seison lähellä, ja ai että tykkään Amorin hissityylistä. Takajalat pysyy hyvin paikoillaan, ja maahan sukeltaa kuono edellä. Hieman on kuitenkin ollut ongelmia ennakoimisen kanssa, kun Amor on ihan vaan että jee kato tän mä osaan! Kestoa ollaan siis nyt treenattu, ja ihan hyvinhän tuo malttaa. Jotain myös ihan perusjuttuja ollaan paljon tehty, mm. kääntymisiä perusasennossa. Ja kosketusalustan kanssa ollaan leikitty siten että lähetys alustalle -> s/i/m käsky perään. Nopeasti molemmat tajusivat jutun jujun, vaikken nyt oikeastaan tiedä mitä hyötyä tästä on. Erottelutreeniä ainakin. Eikun aijoo, taisin vähän miettiä että jos tästä olisi hyötyä esim. alon hyppyä varten... Meiän tokoilu ei nyt mitenkään kauhean vakavaa hommaa ole, lähinnä vaan jotain kivaa puuhastelua. Mutta kyllä vähän houkuttelisi joskus lähteä kokeisiin. Ehkä.

 Rockylla on turkinkasvatusprojekti meneillään. Kamalasti tekisi mieli nyppiä karvat pois, mutta nyt me ihan oikeasti yritetään siinä yhdessä näyttelyssä käydä tän kesän aikana. Mitä nopeammin, sen parempi koska sitten ei näyttelyjutuista enään tarvitse murehtia. Muuten en ehkä jaksaisi vaivautua, muttakun elättelen vähän salaa sellaista toivetta että jos me jollain ihmeen munkkituurilla onnistuttaisiin nousta kolmosiin agissa, ja vieläpä niinkin onnekkaasti kävisi että tarvittavat sertit saataisiin haalittua kasaan, niin eipähän valioitumisen esteenä ainakaan olisi se puuttuva näyttelytulos (mikä lausehirviö..). Ja siihen H'oohon me tähdätään. Se riittää ihan hyvin. Kyllähän se EH tai ERI myös kelpaisi, mutta oikeastaan sillä näyttelytuloksella ei mulle henkilökohtaisesti mitenkään kauhean suurta arvoa tai väliä ole. Se on kuitenkin loppujenlopuksi vaan toisen ihmisen mielipide koiran ulkonäöstä. Onhan se ihan nätin näköistä kun jonkun koiran nimen edessä on riveittäin näyttelyistä saatuja titteleitä, mutta ei se mussa herätä sellaista woouuuu-toi-on-mahtava-koira-kun-se-on-pärjännyt-nättelyissä!! -tunnetilaa. Ja nyt olisikin sitten korkea aika siirtyä seuraavaan aiheeseen, koska kaikille varmasti tuli jo selväksi että olenko näyttelyihminen vai en. Eikä kukaan varmasti jaksa lukea loputonta valitusta näyttelyistä ja niiden huonoista puolista, näyttölinjaisten koirien kasvatuksesta, ylilyönneistä jaja.. Sen kyllä voin hyvin myöntää että itse näyttelyiden idea on aika jees, arvioidaan koirien rotutyypillisyyttä ja miten ne vastaavat rotumääritelmää. Mutta sitten kun tulee näitä sankareita jotka tulkitsee niitä määritelmiä vähän miten itse tykkää ja toiset tyypit tavoitellessaan näyttelyissä menestyviä koiria ei niin huomioi terveysseikkoja kasvattaessaan ja okei, nyt oon hiljaa.



 Mutta näyttelyihin liittyen pakko kertoa, että me ollaan Rockyn kanssa käyty tossa lähinurtsilla vähän kokeilemassa ravaamista ja pönötystä. Hyvin onnistuu, vaikkakin Rocky on ihan ihmeissään kun namia tulee vaikkei se mitään varsinaisesti teekkään. Siksi nakkia pitääkin työntää seisoessa (ainakin näin aluksi) nassuun tiheään tahtiin, koska muuten se rupeaa tarjoamaan vaikka mitä temppuja. Ja hännän ylhäällä pitäminen tuottaa myös vähän päänvaivaa, mutta tuudittaudun siihen uskoon että muiden koirien ympäröimänä Rocky olisi sen verran enemmän jännittyneempi, tai siis en nyt löydä mitään hyvää sanaa kuvailemaan sitä mitä ajan takaa, mutta että häntä siis pysyisi ylhäällä.

 Mitäs muuta. Agia ei kertaakaan olla käyty treenaamassa viimeviikon kisojen jälkeen koska työharjoittelu. Tervetuloa kesäloma (ja kesätyö!). Alla olisko viimeviikolta videota kun käväistiin ennen kisoja treenaamassa. Rocky teki keppejä ja kontakteja, Amor höntsäsi medirimoilla. Käännökset videolla valuu ja valuu, mutta ei haittaa. Ei me sellasista jutuista enään Amorin kanssa murehdita, siirretään kaikki täydellisyysvaatimukset Rockyn taakaksi. Mutta voisi se ohjaaja kuitenkin vähän paremmin ohjata eikä vaan noin tönkkönä seisoa paikoillaan.

 Ilmoittauduttiin nyt sitten Rockyn kanssa ensi viikon kisoihin Kivikkoon. Jos vaikka yritettäisiin käydä treenaamassa ennen sitä, kun kakkosissa ei taidakkaan enään ihan pelkällä tuurilla pärjätä.

Kakkosluokka kutsuu

 Loistoterrieri. Mitäpä sitä muuta voisi pieni ihminen toivoakaan.

Agirata 23.5.2013

 Koko iltapäivän stressasin ihan kamalasti että miten me ikinä tullaan ehtimään ajoissa kisoihin, kun töissä oli miljoona ja yksi asiaa jotka piti saada valmiiksi ennen kuin pääsin lähtemään. Saavuttiin purinalle 5 minuuttia ennen minejen rataantutustumista, ja aika kiire tuli ilmoittautua ja saada häkki kasaan jotta Rockyn voisin sinne jättää rataantutustumisen ajaksi. Kisakirjeen ja alustavien lähtölistojen perusteella meiän piti olla vasta noin kymmenensinä, mutta niin paljon ihmisiä oli jäänyt pois että startattiinkin jo neljäntenä. Nopeasti käväisitiin ulkona ennen meiän vuoroa vähän rauhoittumassa, ja sitten mars radalle vaan. Rocky pysyi tosi nätisti lähdössä vapautukseen asti, mutta sitten ampaisikin matkaan sellaisella vauhdilla muurin takana häämöttävää Aa'ta kohden että huhheijaa vaan. Epätoivoisella rääkäisyllä sain kuitenkin hämmennettyä pientä terrieriä sen verran että se unohti Aa'n ja hyppäsi kiltisti kolmosen. Loppurata onnistuttiin rämpimään läpi ilman kämmejä ja virheitä, vaikka meno tuntui koko suorituksen aikana toooosi tahmealta ja hitaalta. Maalissa olinkin sitten vähän plääh-fiiliksin ja lähdettiin suoraan jäähdyttelemään. Tossa vaiheessa olin ihan varma että nyt kyllä mentiin yliajan puolelle ja reilusti, sen verran hitaalta meno tuntui ja kontakteillakin seisotin poikkeuksellisen kauan.

 Takas saavuttiin juuri palkintojenjaon aikaan, ja seurakaveri tuli onnittelemaan meitä nollasta. Sata kertaa varmistelin että eihän yliaikaa ollut edes vähän, no ei kuulemma ollut. Puhdas nolla se näköjään sitten oli, eli kolmas luva ja sitä myöten serti ja siirto kakkosiin. Yllätyksekseni meiät kuulutettiin vielä kiipeämään korkeimmalle palkintopallille, kun hitaampaakin hitaampi ratamme oli kuitenkin minejen nopein. Ja no alittuihan se ihanneaika melkein seitsemällä sekunnilla, että ei kai se eteneminen sitten ihan niin surkeaa ollut kuin miltä se tuntui.

 Ja niinhän se menee ettei mitään niin huonoa, ettei myöskin jotain hyvää (tai jotain sinnepäin..). Joten nyt jälkeenpäin mietittynä niin olihan tossa radassa myös jotain hyvääkin. Keinun meni ripeästi ja kepit oli hienot. Putkiinkin irtosi ihan kivasti. Ja lähdössä pysyi vaikka ihan vierestä ramppasi muita koiria ja ihmisiä.
 Mutta hei, nolla on aina nolla, myös huono sellainen. ;) Vähän jo ehdin katsoa tulevia kakkosluokan kisoja, ja näillä näkymin lähdetään heti muutaman viikon päästä kivikkoon tsekkaamaan minkälainen meininki siellä on. Ja jos sitä heittäytyisi ihan villiksi ja lähtisi kokeilemaan miten Rocky jaksaa 3 starttia. 

 Ja koska rrrakastan tilastoja, niin tässäpä meiän vaatimattomat tulostilastot ykkösistä.

Startteja yhteensä 9kpl.

Nollia 3kpl (1xhypäri, 2xagirata) = 33,3%
10ratavirhettä 2kpl = 22,2%
Hyllyjä 4kpl = 44,4%

26.5. peeäs, uusi banneri

Pitkästä aikaa mölleilyä

 Blogin päivittäminen tuntuu taas ihan kauhean vaikealta. Ei sillä ettäkö edellisen postauksen jälkeen olisi tapahtunut mitään supererikoista, mutta kuitenkin. Rockyn kanssa ollaan ahkerasti käyty purinalla treenaamassa keppejä, ja ne on parantuneet ihan valtavasti kun vihdoinkin muistin alkaa käyttää etupalkkaa. Pystyn lähettää Rockyn aika kaukaakin kepeille, ja onnistumisprosentti sisäänmenoissa lienee noussut jonnekkin 80enen paremmalle puolelle. Se on aika hyvin. Aika iiseistä kulmista ollaan vielä tehty, mutta vähitellen lisätään vaikeutta. Katsotaan milloin päästään kokeilemaan takaaleikkauksia ja poispäinkääntöjä kepeille, odotan jo innolla. ;)

 Amorkin on muutaman kerran päässyt mukaan putkirallattelemaan ja hömppäilemään, ja niinä kertoina se on ollut maailman onnellisin pikkupaimen. Ei se onneksi tiedä mitä eroa on treenaamisella ja vähän-niinku-treenaamisella, kunhan pääsee tekemään jotain ja palkkaa tulee niin se riittää.

 Perjantaina HAU järkkäsi möllit (tai no oikeastaan epikset, koska radalla oli mm. kepit ja keinu joita ei mölliradoilla ole) jäsenilleen, tarkoitettuna niille ketkä halusivat tulla kokeilemaan kisatilannetta ja jo vähän kisanneille koirakoille. Tuomarina toimi Sari Vähäniitty ja kivana lisänä antoi jokaiselle koirakolle palautetta ratojen jälkeen. Vähänkö oli siis jännää lähteä moninkertaisen sm-mestarin valvovien silmien alle tekemään rataa. Ja jotta ei ainakaan liian helppoa olisi touhu niin häiriöntekijöitä oli niin paljon kuin melkein vaan mahdollista kun ulkona oltiin. Molemmin puolin toiset kentät joissa oli koulutukset menossa, aidan toisella puolella menevä hiekkatie jolla ihan kiitettäväst ramppaa kävelijöitä, pyöräilijöitä, muita koiria yms, muutama juoksuinen narttu ja mitäköhän vielä.

 Ekalla kiekalla Rocky varasti lähdöstä, mutta sain sen kuitenkin tyrkättyä oikeaan päätyyn putkeen. 13sta jälkeen Rocky vilkaisi Aa'lle ja katsoi sitten mua päin mutta päätti kuitenkin käväistä muutamalla tassulla kontaktipinnalla (josta siis hyl). Kepit oli ihan hirmu hienot ja kontaktit myös. Ja loppusuoralla irtosi eteenpäin niinkuin kuuluukin.

 Toisella yrityksellä oma jännitys alkoi jo vähän helpottaa ja tällä kertaa Rocky pysyi kiltisti lähdössä. Kepit ja kontaktit oli jälleen niin hyvät kuin ne meiän skaalassa vaan suinkin pystyy olemaan. 13sta jälkeen unohdin valssata (ehehe..) ja sitten sumplittiin jokin ihan ihme kieputusjuttu sarjaesteille. Mutta se toimi ja nollalla maaliin. Meiät kuitenkin käskettiin heti takas radalle vielä tekemään se onnistunut valssi sinne 13sta jälkeen ja kyllähän se myöskin toimi.

 Tosi positiivista ja hyvää palautetta sekä kommenttia saatiin, Vähäniitty heti totesi että me ollaankin jo taidettu kisata kun meno sen verran varmaa oli. Kepit ja kontaktit on tässä vaiheessa kuulemma ihan älyttömän hyvät, vaikeusastetta pitää muistaa kuitenkin treeneissä nostaa ettei jäädä polkemaan paikoilleen ja sitten myöskin vaatia niitä kunnollisia suorituksia loppuun asti eikä alkaa lipsumaan. (nou hätä, melkein jo onnistuttiin pilaamaan kontaktistopit, enkä sitä halua enään kokea uudestaan) Rocky sai myös kehuja esteiden hakemisesta ja suoritusvarmuudesta ja no oli se ohjaajakin ihan okei. Pieni jäätyminen ekalla radalla jonka takia Rocky käväisi Aa'lla, mutta muuten ihan mukiinmenevää ohjausta.

Olin ihan superylpeä Rockysta, se esitti sitä parasta osaamistaan eikä ollut moksiskaan ympärillä olevista häiriöistä, vaikka tää olikin vuoden eka treenikerta ulkona. Silloin ekoina vuosinahan melkein kaikki kesäkausien treenit loppuivat siihen että Rocky lähti rallattelemaan ympäri kenttää milloin pyöräilijöiden perään (kenttä on kylläkin aidattu, että ei se oikeasti minnekkään päässyt), milloin lintuja metsästämään ja sitten jouduin kalastelemaan sitä kiinni milloin mistäkin puskasta. (linnuista tulikin mieleen, että yksi kesä harvinaisen tyhmä harakka asusteli jossain purinan lähettyvillä ja melkein jokaisissa treeneissä se tuli istuskelemaan Aa'n tai puomin päälle..)
 Aijoo, ja meiän rata oli illan ainoa puhdas nolla kaikissa kokoluokissa joten saatiin kiva tsemppipalkinto mukaan.

 Alkavan viikon torstaina päästään jee vihdoinkin taas kisaamaan. Tosin yksi startti on vaan luvassa, koska en meitä hyppyradalle jaksanut ilmoittaa kun kerran meillä jo luva on plakkarissa hypäriltä. Eli vaikka miten hieno nolla saataisiinkin aikaiseksi, ei siitä olisi mitään hyötyä. Hyvää kisatreeniähän se olisi, mutta mutta. Ihan hyvillä mielin lähdetään sitä puuttuvaa nollaa ja menolippua kakkosiin metsästämään. :)