4.2. suunnattiin Chaoksen kanssa terveystarkkeihin, tsekattiin lonkat, polvet, kyynäret, selkä, silmät ja sydän. Oli kyllä maailman pisin puolituntinen istua odotushuoneessa odottamassa, mutta onneksi eläinlääkäri sitten heti tullessaan tokaisi että mitään virheitä eivät löytäneet luustosta vaikka kuinka tihrustivat kuvia. Toki sen jälkeen piti vielä odottaa kennelliiton lausunnot, jotka sitten tän viikon aikana tulivat. Ja kaikin puolin tervettä kelpietä oli myös sieltäpäin lausuttu, lonkat A/A, polvet 0/0, kyynäret 0/0, selän LTV ja VA normaalit ilman muutoksia, sekä silmät ja sydän puhtaat. Huhhuh että tuli etukäteen näitä jännitettyä, mutta priima kelpoinen ♥︎
Ostin myös uuden objektiivin tuossa viimeviikolla, tamronin 24-70/2.8. Oon jo pitkään kaivannut vähän laajempaa yleislinssiä, jolla myös onnistuu sisällä kuvaaminen. Löytyyhän tuolta hyllystä ennestään 50millinen, mutta en sen jäljestä tykkää ollenkaan ja kroppikennon kanssa sekään ei kauhean laaja ole. Silmäilin myös canonin vastaavaa ja tuplasti kalliimpaa yleiszoomia, mutta tulin lopulta siihen tulokseen että tamron riittänee ihan hyvin siihen nähden miten vähälle käytölle se kuitenkin todennäköisesti loppupeleissä jää. Koska bokehhhhh ja lyhyt syväterävyys ♥︎♥︎♥︎ Alla muutama testiräpsy (viime viikonlopulta), tietenkin oli aivan karmea sää silloin kun suunnattiin ulos. Vähän hankalaa oli kyllä saada kivaa tulosta aikaiseksi, tai ainakin omaan silmään kuvista tuli tosi tylsiä ja mitäänsanomattomia. Tänäänkin nappasin kameran mukaan lenkille, vaikka kuvausmielessä olikin aika kökkö kirkas auringonpaiste pilvettömältä taivaalta, mutta muuten oli aivan ihana kevätfiilis. Lunta ei kauheasti ole täälläpäin enään, varsinkaan metsissä. Kamera aiheutti muutaman ylimääräisen sydämentykytyksen heti lenkin alkumetreillä kun suljin tuntui jumittavan, ja mietin jo että nyt se sitten pamahti. Mutta hetken räpläämisen jälkeen osoittautukin että peilin lukitus oli jostain syystä mennyt päälle, ja se siitä.
Italiassa vietetyn viikon jälkeen oli aika taas palata takaisin kotiin Suomeen. Hirveän mielelläni olisin kyllä voinut jäädä sinne vielä vaikka kuinka pitkäksi aikaa, ihanaan lämpöön ja auringonpaisteeseen. +25 astetta joka päivä tuntui niin luksukselta verrattuna mitä lukemia täällä pohjoisemmassa on tarjolla. Mutta vaikka olinkin reissussa suhteellisen lyhyen ajan, ehti omia karvakuonojakin tulla jo vähän ikävä ja pojatkin taisivat olla aika iloisia jälleennäkemisestä.
Blogi on ollut aika hiljaisena nyt keväällä kun itselläni on ollut jos jonkinnäiköistä kurssitehtävää työn alla joihin kaikki ylimääräinen aika on uponnut ja siinä sivussa olen käynyt töissäkin tekemässä täysimittaisia päiviä melkein viikottain. Nyt on kuitenkin enään muutama hassu kurssi jäljellä, sekä itse lopputyö joka pitäisikin muutaman viikon päästä ollakkin jo valmiina. Odotan jo hirveästi valmistumista ja sitä helpotuksen tunnetta kun kaikki vihdoin on ohi ja pääsen siirtymään täysipäiväisesti tekemään töitä. Näillä näkymin olisi tiedossa ensin kesäkuu töitä ja sitten kokonainen kuukausi lomaa, jonka jälkeen elokuussa taas takaisin töiden pariin. Koko heinäkuu on siis aikaa puuhailla vaikka mitä kivaa ja nauttia toivottavasti ihanan kesäisistä keleistä, tai sitten vaan löhötä rannalla jos siltä tuntuu.
Amorille kuuluu vähän ikävempää, epilepsiakohtauksia on ollut vuoden alusta alkaen joka kuukausi, ja nyt viimeisimpien viikkojen aikana useampi kappale. Kaikki ovat tulleet silloin kun Amor ihan vaan lepää tai nukkuu, ja viimeksi tänään heräsin nykivien tassujen aiheuttamaan kolinaan. Huolestuttaa kovasti miten kohtaukset ovat nyt tämän vuoden puolella niin paljon lisääntyneet, kun viime vuoden puolella niitä oli vain yksi ainut kappale. Onneksi ovat sentään edelleen lieviä ja lyhytkestoisia, mutta yhtä kamalaa niitä kuitenkin on seurata. Voi rakas pieni Amor ♥
Muuten Amor on iloinen oma itsensä, ja paimenilla alkaa jo olla aika hyvät yhteiset leikkisävelet. Ja Amor on niin onnessaan kun vihdoinkin on joku jonka kanssa pääsee juoksemaan rallia päivittäin, ja painimaankin siihen lisäksi.
Rockylla on selkä taas ollut ihan jumissa ja ollaan jouduttu pitämään agitreeneistä taukoa ennen osteopaatille pääsyä. Rockylle olisi syksyllä alkavalle ensi vuoden kaudelle samassa ohjatussa treeniryhmässä paikka, mutta voi olla etten sitä ota vastaan ja terrieri pääsee, ainakin aktiivisesta ja tavoitteellisesta treenaamisesta sekä kisaamisesta, eläkkeelle. Mielummin lopetetaan liian aikaisin ennenkuin selkä alkaa mennä sen vakavemmin juntturaan, nyt jumit kuitenkin vielä aukeaa aina helposti eikä sen kummempia vaivoja ole, mutta hoitovälejä on taas jouduttu huomattavasti lyhentämään entiseen verrattuna. Varmasti Rocky kuitenkin sitten vielä pääsee vapaavuoroilla pitämään hauskaa senioriystävällisesti ja jos jotain yksittäisiä kisoja vielä terrierin rakastamassa ojangon nurmialustalla.
Chaoksen kanssa käytiin eilen seuraamassa mätsärihulinaa Malminkartanossa. Kelpiellä alkaa tulla vaihe kun sitä hirveästi kiinnostaa ympärillä tapahtuvat asiat, lähinnä kaikki kivat koirat. Ja sitten kun Chaos jonnekin tarpeeksi paljon haluaa, niin kelpiehän ei tyydy vaan vähän kohteliaasti vetämään kiinnostavan kohteen luokse, vaan tyyppi huutaa ja kiljuu suoraa kurkkua. Paljon on töitä siis edessä kun opetellaan miten asiallisesti ollaan koirapaljoudessa, kisapaikoilla yms. häiriöiden keskellä. Eilen pysyteltiin aluksi suosiolla ensin kauempana hälinästä, ja kun Chaos alkoi ottamaan kontaktia sekä innostui leikkimään niin mentiin vähitellen lähemmäksi. Lopuksi pystyttiin jo kävelemään kentän laidalta suht läheltä koirien ohi, ja kelpie piti hienosti koko ajan kontaktia nopeita vilkaisuja muita koiria kohden lukuunottamatta. Kyllä se siitä vähitellen, pitää nyt vaan ahkerasti käydä treenaamassa näissä tilanteissa, mutta tekemättä niistä kuitenkaan liian vaikeita tai yrittämällä vaatia heti likaa. Esim. kauppakeskuksien vilinässä Chaoksella ei ole mitään ongelmaa kulkea, siellä menee rentona ja antaa ihmisten olla, vaan ongelmana on juuri muut koirat.
Samalla kun kuitenkin oltiin siellä suunnalla, käväistiin myös purinalla jossa Chaos pääsi hurjastelemaan vähän putkissa. Chaos on nyt huhtikuun aikana kerran aiemmin päässyt hallille aloittelemaan vauva-agilityn parissa puuhastelua, kun itselläni sattui sopivasti olemaan vapaapäivä. Silloin aloitettiin bang gamea keinulla, kelpie tajusi heti jutun jujun mutta jännitti selvästi aluksi vähän keinun pamahdusta vaikka keinu pääsi liikkuumaan vain n. sentin verran eikä pamahdustakaan pehmeällä alustalla juurikaan synny. Rohkaistui kuitenkin selkeästi loppua kohden paljon ja lopulta oli ihan innoissaan menossa läimäyttämään tassuja keinulle.
Putkea kelpie pääsi tuolloin myös ensimmäistä kertaa ikinä tekemään, aluksi suora putki kaikkein lyhyimmällä, lelu toisessa päädyssä ja Chaos toisessa. Montaa toistoa ei tarvittu ennenkuin pennun jo pystyi lähettämään putkeen vähän kauempaa ja palkata kädessä olevalla lelulla. Chaos kävi myös itsenäisesti juoksemassa kentän toisella puolella olevan täysimittaisen loivalla kaarella olevan putken läpi, sekä siihen perään vieressä olevan suoran mustan putken. Sitten pitikin jo ottaa tiukempi linja ja palkata vain luvalla suoritetuista putken läpi syöksyistä kun kelpie alkoi juoksemaan kentällä olevia putkia ihan vallan omatoimisesti. :D
Tehtiin silloin myös muutamat toistot siivekkeiden kiertoja, näissä Chaos on jo ihan haka.
Eilen sitten kokeiltiin tehdä pätkää jossa yhdistyi siivekkeiden kierrot ja loivalla kaarella oleva putki. Chaos suoriutui näistä ihan mielettömän hienosti ja putkeen syöksyi kuin vanha tekijä. Oli aika huikeeta, hieno kelpie!
Tänään oli vuorossa Chaoksen kanssa taas tanssikurssia. Aluksi ohjaajat joutuivat pääsivät tekemään muutamia harjoituksia, joissa yhdessä esim. oltiin pareittan ja toinen oli ohjaaja ja toinen leikki koiraa ja sitten piti nopeasti keksiä joku lyhyt tanssiesitys ja esittää se muille. Oli ihan kiva päästä kokeilemaan ja siinä sai vähän sitä fiilistä että ää jännää kun piti tehdä jotain ja muistaa ja eikä se ollutkaan niin helppoa kuin luulisi. :D
Chaosta kiinnosti taas ihan valtavasti muut koirakot, ja varsinkin Tuisku-kouluttaja oli hurjan kiva ja silloin kelpie ei ollenkaan pystynyt keskittymään. Saatiin me kuitenkin paljon kivoja lyhyitä pätkiä kun Chaos tsemppasi hienosti ja keskittyi. Aloitettiin taas helpoilla ja Chaoksen suht hyvin osaamilla jutuilla, mm. jalkojen välistä pujottelua, sivulletuloa, jalkojen väliin tuloa ja leikittiin aina välissä paljon. Tehtiin myös uusinta takajalkojen nostamista korokkeelle, kotona Chaos osaa nostaa jalat melkein pystysuorassa olevaa sohvatyynypalaa vasten, nyt tehtiin ensin matalalla muurinpalikalla ja sitten Aa'ta vasten. Nokkelasti kelpie osaa yleistää osaamiaan asioita, ja esim kun Chaos opetteli kiertämään myös muita kohteita kuin puita niin ongelmitta onnistui niin kapeiden lyhtypylväiden kuin jättimäisten futismaalejen (auksi pienellä avulla) kiertäminen.
Eilen nähtiin Viikin pelloilla uutta tuttavaa, aussie-pentu Danaa. Australialaisilla synkkasi hyvin ja juoksivat peräkanaa hirmuista rallia peltoja pitkin. Aurinkoinen sää oli houkutellut laumoittain muita koiranulkoiluttajia, hiihtäjiä, lenkkeilijöitä ja ratsastajia pelloille, joten samalla saatiin loistavaa luoksetulotreeniä runsaassa häiriössä. Chaos nyt ei muutenkaan kauhean kauas vielä lähde, mutta olin ihan yllättynyt miten sitä ei ollenkaan vaikuttanut kiinnostavan ympärillä olevat ihmiset. Ja luoksekutsuttaessa pinkoi hurjaa vauhtia noutamaan nameja. Pitäisi useammin vierailla vaikka tuolla pelloilla harjoittelemassa luoksetuloa vilkkaamassa ympäristössä, kun täällä meidän lähimetsissä harvemmin liikkuu ketään ja koiria voi huoletta pitää vapaana.
Amorille kuuluu vähän kurjempaa, sillä on tämän vuoden puolella ollut nyt jo pari epilepsiakohtausta noin reilun puolenvuoden tauon jälkeen (viimevuonna kohtauksia oli vain yksi). Ensimmäinen tammikuun puolessavälissä ja toinen nyt viimeviikon alussa. Molemmat kohtaukset ovat alkaneet silloin kun Amor on vaan nukkunut/levännyt, ensimmäinen iltapäivällä ja jälkimmäinen aamulla. Onneksi ovat olleet vielä lieviä ja lyhytkestoisia, mutta eivät sen vähempää pelottavia tai ikäviä. Kamalinta on ehkä juuri se tunne kun itse ei voi tehdä mitään, voi vaan rauhoitella toista ja varmistaa ettei pääse satuttamaan itseään. Ja kun kohtaukset ei tunnu olevan yhteydessä mihinkään tiettyyn asiaan kuten esim. kuumuus, rasitus, kiihkeä mielentila jne, vaan niitä on nyt tullut ympäri vuorokauden, kesällä ja talvella, aurinkoisella/pilvisellä/sateisella säällä, lenkillä, kotona ja kun Amor on ollut mukana treeneissä. Jolloin niitä ei oikein pysty ennakoimaan tai edes välttämään sellaisia asioita joista tietäisi kohtauksien herkemmin aiheutuvan. :(
Rockyn korvatulehdus uusiutui, mutta lääkkeiden avulla lähti paranemaan hyvin ja nyt korvat näyttää taas ihan siisteiltä eivätkä haise. Yksiin treeneihin päästiin kuitenkin toissaviikkona, jossa tehtiin varsin kivaa rataa. Terrieri oli oikein hieno ja malttoi suorittaa takaakierrot loppuun vaikka lähdinkin jo eteenpäin. Mitä nyt vähän kokeili että jos olisi saanut oikaista neljä viimeistä keppiväliä, eihän sellaista pikkujuttua nyt kukaan huomaa.
Chaos oli mukana treeneissä, rataantutustumisen aikana odotteli kiltisti Rockyn kanssa hiljaa kentän laidalla, mutta kun lähdettiin terrierin kanssa radalle alkoi kelpiestä kuulua ääntä. Pitää selkeästi vähän harjoitella tuota odottamista ennenkuin Chaos pääsee uudestaan seuraamaan ohjattuja treenejä. Toisella puolella olevalle tyhjälle kentälle kelpie pääsi leikkimään, ja hurjana roikkui lelussa kiinni ja taisteli äristen.
Chaos on kehitellyt itselleen sisäisen kellon jonka mukaan se aamuisin herää, riippumatta siitä mihin aikaan ollaan illalla menty nukkumaan. 10 minuutin heitolla suuntaan tai toiseen, mutta 6.30 on kelpie virkeänä ja valmiina aloittamaan uuden päivän. Arkiaamuisin ei niin haittaa, mutta vapaapäivinä olisi välillä mukavaa nukkua hieman pidempään. Olen sitten päästänyt pennun ulos tarpeilleen ja laittanut sen jälkeen keittiöön ja antanut kierretikkuja sekä kongin, joiden parissa Chaos sitten on ihan tyytyväisenä puuhastellut aamun. Isot pojat eivät korvaansakaan letkauta, vaan jatkavat uniaan juuri niin pitkään kun vaan pystyvät.
16-viikkoinen Chaos on n. 40cm korkea ja painoa on kertynyt 9,3kg. Aika tasaiseen tahtiin näyttää kelpie kasvavan, 1cm ja painoa +- 600g on jo jonkun aikaa tullut viikottain lisää. Ensi viikolla on tehosterokotusten aika, ja helmikuussa alkaa lyhyt pentukurssi jonne mennään harjoittelemaan uudessa ympäristössä sekä häiriön ympäröimänä leikkimistä ja tekemistä.
Rocky on joutunut pitämään taukoa agitreeneistä molempien korvien korvatulehduksen takia, joka ei meinannut aluksi lähteä parantumaan lääkkeistä huolimatta, mutta nyt alkaa jo näyttää paremmalta. Terrieri on siis saanut viettää laatuaikaa yksin luiden parissa yläkerrassa turvassa pennun naskalihampailta. Joten Amor on yksin joutunut hoitamaan leikkisedän roolia, ja kelpiehän leikkisi, painisi ja taistelisi leluista mieluiten koko ajan ja loputtomasti.
Ollaan Chaoksen kanssa lähinnä vahvistettu jo treenattuja juttuja. Oli aika hauskaa huomata yksi päivä kun seisoin pennun ruokakuppi kädessä ja odotin että laskisi takapuolen alas, niin kelpie tuli ja liikutti takajalkojaan kunnes oli sivullani - juuri niin kuin ollaan tasapainotyynyn kanssa treenattu.
Julkisilla ollaan myös reissattu jonkunverran, ja sisälle metroon Chaos kävelee jo ihan itse niinkuin isot pojat. Bussiin ja bussista pois noustessa pentu pääsee vielä sylikyydillä, mutta kohta alkaa painoa tulla sen verran ettei olekkaan niin helppoa nappaista kelpietä noin vain kainaloon. On jopa hämmentävää miten rauhallisesti Chaos on julkisilla paikoilla, ihmisvilinän keskellä. Ihmiset saa rauhassa kävellä pennun ohi ilman pusuhyökkäyksiä, mutta kaikkia tuntemattomia ihmisiä jotka haluavat tulla tervehtimään, Chaos menee innokkaasti moikkaamaan. Näppärä reissukelpie. ♥
