Uudessa aksaryhmässä

 Keskiviikkona alkoi taas ohjatut agilitytreenit. Vähän oli hassua lähteä treeneihin keskellä viikkoa, kun viimeiset viisi vuotta ollaan aina treenattu perjantaisin. Ryhmäkin siis samalla vaihtui ja kouluttajat myös. Suurin etu keskiviikkona treenaamisessa on ettei tarvitse jättää treenejä välistä viikonloppuna olevien kisojen vuoksi. Ja myöhäisen ajan ansiosta (20.30-22) ei haittaa vaikka koulupäivät hieman venyisi. Eikä noin myöhään edes ole niin järkyttävän kuuma. Pystyy jopa juosta vähän pidempiä pätkiä. ;) Ja tuohon aikaan myös kaikki pyöräilijät ovat ehtineet valua koteihinsia, ja terrieri voi keskittyä treenaamiseen, eikä pyörien jahtaamiseen.

 Näin ensimmäisellä kerralla tehtiin vain lyhyehköä ratapätkää, jotta kouluttajat saisivat vähän osviittaa että mites se radanteko sujuu. Vähän niisteltiin, vekkailtiin ja lähetettiin pimeään putkikulmaan. Ja keppejen vieressä oli mukavasti putki houkuttelemassa.

 Rocky oli hirrrrrveän innoissaan päästessään ensimmäistä kertaa treenaamaan agirodun jälkeen. Kepeistä meni aluksi ohi kun tyyppi juoksi täysii ja jee oli niin siistii olla taas esteiden seassa. Rauhoitettiin vähän tilannetta Rocky kävi juoksemassa vieressä olevan putken ja jatkettiin siitä suoraan. Puomin stoppi oli vähän rajamailla, mutta vapautin kuitenkin. Pimeää putkikulmaa ei aluksi löytänyt, ja tarjosi putken päällä kiipeilemistä. Helpotettiin reilusti ja menin pakkovalssilla näyttämään, sillä vaikka Rocky periaatteessa umpikulmia osaa hakea, niin tää oli jo aika haastava kun ohjaajan olisi pitänyt jäädä puomin kohdalle että ehtii loppusuoralle mukaan.

 Tehtiin toinenkin kierros, ja nyt haki kepeille hienosti ihan itse. Ja kepitteli kiltisti loppuun vaikka irtosinkin jo sivusuunnassa kauemmas. Puomilla kokeile läpijuoksua, tyypistä oikeen näki miten se alastulolla laittoi korvat luimuun ja hyppäsi hirmuloikalla reilusti kontaktialueen yli. Uusittiin koko puomi, ja terrieri pysähtyi mukisematta oikeaan paikkaan. Loppusuoralla tiputti riman, kun tuli niin kiire juosta putkeen. En koe mitenkään hyödylliseksi huomauttaa Rockylle rimanpudotuksista, koska niitä tippuu hyvä jos kerran vuodessa. Eri asia on jos jotain ihan holtitonta roiskimista alkaa esiintymään.

 Keinua tehtiin muutamat toistot, ja ihan kivalla mallilla näyttää olevan. Reippaasti menee kontaktialueelle, muttei kuitenkaan ihan ylös. Toistoja ja rutiinia taas vaan lisää, niin eiköhän siitä saada leivottua vielä nopeampi. Keppejäkin mentiin lopuksi vielä muutamat hypyn kautta vauhtia ottaen. Jäin itse ihan reilusti kauemmas hypyn taakse, ja hitsit miten hienosti Rocky haki kepeille. Nää on just ollut niitä kaikkein vaikeimpia kulmia Rockylle hahmottaa, mutta nyt terrieri tiesi tasan tarkkaan minne oli menossa. Jotain edistystä siis viimein havaittavissa! :D