Sylikelpie viittä vaille 5kk

Chaoksella on samanlaiset suloiset "hymyrypyt" kuin äidillään

Kieli keskellä suuta keskittyneenä

 Chaos täyttää muutaman päivän päästä 5 kuukautta (!!!) ja on nyt ollut osana laumaa aika tasan kolme kuukautta. Ja miten huikean hieno pieni kelpie-eläin siitä onkaan kasvamassa!  21-viikkoismitat ovat +-43cm ja 11,5kg, selvästi alkaa kasvu jo hidastumaan aikalailla. Chaoksesta on kuoriutunut hyvin ihmisläheinen ja hellyydenkipeä pieni suloinen sylikoira. Kun kelpietä väsyttää, se kiipeää syliin nukkumaan, ja muutenkin Chaos tykkää puuhastella lelujensa kanssa ja nakertaa luitaan sylissä ollen tai vähintään jalkojen vieressä. Pentu on nyt myös alkanut tuomaan lelujaan leikin toivossa kun itse istun läppäri sylissä tai katselen tv'tä. Tai kun Chaos haluaa leikkiä vetoleikkejä isojen poikien kanssa, kelpie ottaa lelun suuhun ja hyppää hienovaraisesti suoraan toisen kasvoille. Ei voi jäädä huomaamatta sellainen leikkikutsu. :D

 Olen vähän laiskasti viime aikoina käynyt Chaoksen kanssa missään ihan varta vasten sosialistamismielessä, kun minne ikinä ollaan menty niin pentu on aina kuin kotonaan eikä oikein tunnu jännittävän mitään. Kaikkia uusia ihmisiä ja koiria Chaos menee reippaasti tervehtimään, ja varsinkin kaksijalkaisille olisi kelpiellä kauheasti pusuja jaettavana.

 Chaos on edelleen hirmuisen ahne, ihan jo omat nappulat kelpaavat sille paremmin kuin hyvin. Myös ulkona vaikka ympärillä olisi jos jonkinmoista häiriötä, niin kelpie pinkoo hurjaa kyytiä luokse aina kun sille hihkaisee luoksetulokutsua/nimeä. Kun kelpie nyt on saanut olla suurimmaksi osaksi vapaana, niin hihnassa kävelemistä pitäisi muistaa harjoitella sitten vaikka erikseen. Muiden koirien ohitukset sujuu ihan kivasti, mutta muuten Chaos poukkoilee ja haluaisi edetä mieluiten juosten. Mutta sen suhteen ollaan edistytty ettei kakara enään roiku isojen poikien hihnoissa tai omissa lahkeissani. :D

 Kelpie on kyllä aikamoinen hurjapää, ja nyt jo juoksee sellaista vauhtia että huh. Chaos tykkää myös loikkia ja hyppelehtiä juostessaan, ja villihepuloidessaan juoksee koivet ja korvat sojottaen kaikkiin ilmansuuntiin.

 Chaos on kasvattanut ahkerasti kaulus- ja häntäkarvojaan, varsinkin niskassa oleva karva on ihan hurjan pitkää ja tuuheaa. Yksi päivä rupesin katselemaan että mitä ihmeen valkoista kelpien hännässä on. Ensimmäinen ajatus oli hilsettä, mutta tarkempi tutkailu osoitti että Chaoksen hännässä kasvaa läntti valkoisia karvoja. Samoin kaulassa ja rinnassa on hieman valkoisia karvoja. Aika jännä, kun tietääkseni kummallakaan vanhemmista ei ole valkoista, mutta yhdellä veljellä kylläkin.

 Tänään nähtiin Viikin pelloilla Jessicaa & kelpie Ciraa. Kelpiet olivat väriltään ihan samanlaiset eikä korkeuseroakaan hirveästi ollut. Hyvin oli tilaa juosta ja riehua, ja kerrankin kotiin saavuttuamme oli hetken aikaa väsynyt kelpiepentu joka nukkui muutaman tunnin kunnes taas oli patterit ladattuna.

 Chaoksella tuntuu virtaa riittävän välillä ihan loputtomia määriä. Kun vaikka jos ollaan oltu metsässä rämpimässä tunnin pari ja isot pojat alkaa kaiken riehumisen jälkeen olla aika finito, niin kelpie vielä kotiin tullessa puuhastelee lelujen kanssa, askartelee luiden parissa, yrittää yllyttää toisia leikkimään ja hepuloi itsekseen. Ollaan aina välillä pidetty vähän rauhallisempia päiviä lyhyillä ulkoilulla, ja sitten toteutettu aktivointia naksuttelun ja luiden parissa, jotta pentu oppisi että välillä on päiviä jolloin ei niinkään tapahdu mitään actionia.

 Loppujen lopuksi Chaos on ollut tosi kiltti pentu, tähän asti kelpien toimesta tuhottuja tavaroita ovat yksi usb-piuha (oma moka kun jätin pennun ulottuville sängylle), yhdet kengännauhat ja yhden pedin. Muuten Chaos on kiltisti purkanut puremisvimmaansa leluihin ja luihin.

Tarkkana kuin kelpie...

...ja sitten hyökkäys

Loppuun vielä tältä viikolta kuvat isoista pojista:

Harmaanaamaterrieri ♥

♥

Aurinkoinen sunnuntai ja muita kuulumisia

Kelpie vaanii

Chaoksella on aavistuksen lennokas askel

 Eilen nähtiin Viikin pelloilla uutta tuttavaa, aussie-pentu Danaa. Australialaisilla synkkasi hyvin ja juoksivat peräkanaa hirmuista rallia peltoja pitkin. Aurinkoinen sää oli houkutellut laumoittain muita koiranulkoiluttajia, hiihtäjiä, lenkkeilijöitä ja ratsastajia pelloille, joten samalla saatiin loistavaa luoksetulotreeniä runsaassa häiriössä. Chaos nyt ei muutenkaan kauhean kauas vielä lähde, mutta olin ihan yllättynyt miten sitä ei ollenkaan vaikuttanut kiinnostavan ympärillä olevat ihmiset. Ja luoksekutsuttaessa pinkoi hurjaa vauhtia noutamaan nameja. Pitäisi useammin vierailla vaikka tuolla pelloilla harjoittelemassa luoksetuloa vilkkaamassa ympäristössä, kun täällä meidän lähimetsissä harvemmin liikkuu ketään ja koiria voi huoletta pitää vapaana.

 Amorille kuuluu vähän kurjempaa, sillä on tämän vuoden puolella ollut nyt jo pari epilepsiakohtausta noin reilun puolenvuoden tauon jälkeen (viimevuonna kohtauksia oli vain yksi). Ensimmäinen tammikuun puolessavälissä ja toinen nyt viimeviikon alussa. Molemmat kohtaukset ovat alkaneet silloin kun Amor on vaan nukkunut/levännyt, ensimmäinen iltapäivällä ja jälkimmäinen aamulla. Onneksi ovat olleet vielä lieviä ja lyhytkestoisia, mutta eivät sen vähempää pelottavia tai ikäviä. Kamalinta on ehkä juuri se tunne kun itse ei voi tehdä mitään, voi vaan rauhoitella toista ja varmistaa ettei pääse satuttamaan itseään. Ja kun kohtaukset ei tunnu olevan yhteydessä mihinkään tiettyyn asiaan kuten esim. kuumuus, rasitus, kiihkeä mielentila jne, vaan niitä on nyt tullut ympäri vuorokauden, kesällä ja talvella, aurinkoisella/pilvisellä/sateisella säällä, lenkillä, kotona ja kun Amor on ollut mukana treeneissä. Jolloin niitä ei oikein pysty ennakoimaan tai edes välttämään sellaisia asioita joista tietäisi kohtauksien herkemmin aiheutuvan. :(

 Rockyn korvatulehdus uusiutui, mutta lääkkeiden avulla lähti paranemaan hyvin ja nyt korvat näyttää taas ihan siisteiltä eivätkä haise. Yksiin treeneihin päästiin kuitenkin toissaviikkona, jossa tehtiin varsin kivaa rataa. Terrieri oli oikein hieno ja malttoi suorittaa takaakierrot loppuun vaikka lähdinkin jo eteenpäin. Mitä nyt vähän kokeili että jos olisi saanut oikaista neljä viimeistä keppiväliä, eihän sellaista pikkujuttua nyt kukaan huomaa.

 Chaos oli mukana treeneissä, rataantutustumisen aikana odotteli kiltisti Rockyn kanssa hiljaa kentän laidalla, mutta kun lähdettiin terrierin kanssa radalle alkoi kelpiestä kuulua ääntä. Pitää selkeästi vähän harjoitella tuota odottamista ennenkuin Chaos pääsee uudestaan seuraamaan ohjattuja treenejä. Toisella puolella olevalle tyhjälle kentälle kelpie pääsi leikkimään, ja hurjana roikkui lelussa kiinni ja taisteli äristen.

 Chaos on kehitellyt itselleen sisäisen kellon jonka mukaan se aamuisin herää, riippumatta siitä mihin aikaan ollaan illalla menty nukkumaan. 10 minuutin heitolla suuntaan tai toiseen, mutta 6.30 on kelpie virkeänä ja valmiina aloittamaan uuden päivän. Arkiaamuisin ei niin haittaa, mutta vapaapäivinä olisi välillä mukavaa nukkua hieman pidempään. Olen sitten päästänyt pennun ulos tarpeilleen ja laittanut sen jälkeen keittiöön ja antanut kierretikkuja sekä kongin, joiden parissa Chaos sitten on ihan tyytyväisenä puuhastellut aamun. Isot pojat eivät korvaansakaan letkauta, vaan jatkavat uniaan juuri niin pitkään kun vaan pystyvät.

Chaos 18viikkoa, 41cm/10,8kg

Ennen ja jälkeen kuvankäsittelyn

 Etsiskelin tuossa viime viikolla raakakuvia suoraan kamerasta ja sitten niiden käsiteltyjä versioita yhtä kouluprojektia varten. Innostuin selailemaan lisää vanhoja kuvia ja ajattelin jakaa tänne blogin puolelle läjän ennen-jälkeen kuvia koska ainakin itse tykkään niiden katselemisesta niinpä myös tekin joudutte. :D Saan usein kysymyksen "käsittelenkö paljon kuviani" tai "miten onnistun aina ottamaan niin kivoja kuvia" tms samankaltaisia kysymyksiä. Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on KYLLÄ! Käsittelen kuviani aika runsaasti, joidenkin mielestä ehkä liikaakin, mutta mielestäni kuvankäsittely on iso osa valokuvaamista. Se tavallaan tuo esiin kuvien koko potentiaalin tai jotain. 

 Vastaus toiseen kysymykseen on että luultavasti käsitellyt kuvat näyttävät paljon paljon paremmilta kuin käsittelemättömät. Alivalotan kuvatessani kuvia aika reilusti, mikä ehkä kostautuu laadussa kun niitä tummia osia lähtee availemaan, mutta mielummin niinpäin kuin että joutuisi taikomaan jotain sisältöä ylivaloittuneisiin ja puhkipalaneisiin vitivalkoisiin kohtiin. Joten niin kuin allaolevista ennen -kuvista näkyy (kaikki vasemmanpuoleiset), ne ei todellakaan ole mitään kummoisia teknisesti asetuksiltaan. Eikä kyllä myöskään sisällöltään, valokuvaamiseni on hyvin pitkälti sitä että päästän koirat vaapaksi juoksemaan ja räpsin kuvia. :D

 

 

  

 Noniin eiköhän nyt jo ala riittämään. Taisin vähän innostua. :D