Millintarkkaa puuhaa

Kaivoin piirtolevyn laatikostaan pitkästä aikaa. Kummasti sitä ehtii tehdä vähän kaikenlaista kun pitäisi lukea kirjoituksiin... nimim. koko talo siivottuna ja jopa lattiat pestynä vaikka vihaan siivoamista. :D

 Eilen suunnattiin hallille Rockyn kanssa ohjattuihin aksatreeneihin. Koko lämpän ajan satoi kaatamalla, mutta urheasti terrieri marssi eteenpäin häntä tötteröllä vaikka ajoittain satoi niin paljon ettei eteensä meinannut nähdä.

 

 Tehtiin Esan suunnittelemaa treenirataa, joka osoittautui paljon hankalemmaksi kuin miltä rataantutustumisessa vaikutti. Kokoajan piti keskittyä ja miettiä että minnepäin varpaat ja hartiat osoittaa, tai terrieri kävi suorittamassa vähän omavalintaisesti ylimääräisiä esteitä.

 Kakkosella otettiin koira pakkovalssin tyylisesti vastaan ja tyrkättiin yli. (Ohjaaja seisoi tuon 24numeron kohdalla). Tää toimi meillä tosi hyvin, Rocky lukitsi esteen hienosti ja pystyin lähtemään liikkeelle seuraavalle esteelle tosi ajoissa. Kutosen jälkeen piti kääntää rintamasuuntaa reilusti, muuten ei ollut mitään mahiksia päästä turvallisesti ansaputken ohi. Kepeille terrieri haki vauhdista hienosti!

 Jaakotus ysillä toimi kivasti, pystyin jättämään Rockyn itsenäisesti suorittamaan estettä, ja tyyppi kiersi kiltisti ulomman siivekkeen eikä yrittänyt hypätä takaisinpäin. Kepeille piti antaa hakea rauhassa (ohjasin Aa'n puoleiselta puolelta). Putkijarrusta terrieri ei ollut kuullukaan. 21sen jälkeen sai taas olla kääntämässä rintamasuuntaa ihan kunnolla, koska muuten Rocky kipitti puomille. 23-25 oli ylivoimaisesti hankalin kohta. Rocky lukee ohjausta hyvin tarkkaan, mikä toisaalta on hyvä, mutta välillä olisi ihan kiva jos terrieri voisi käydä kiertämässä esteen sieltä takaapäin ihan pelkällä "takaa" käskyllä, huolimatta minne ohjaajan varpaat sattuu osoittamaan. :D

 Toisella kierroksella päästiin rata virheittä läpi, mutta kyllä se aikamoisesti keskittymistä vaati. Huikeen hieno terrieri! Keppeihin olin erityisen tyytyväinen, kuten myös keinuun ja jaakotukset tuntuivat tosi luonnollisilta. Vähän hyvää fiilistä latisti jäähdyttelyt kaatosateessa, mutta ei paljoa.

Hampaan verran harvempi hymy

 Satuin aamulla huomaamaan että Rockyn alaleuan poskihampaista yksi puuttuu melkein kokonaan. Eläinlääkärille soitto, ja saatiin aika tarkastukseen illemmalle. Suunnattiin vastaanotolle näyttämään purukalustoa, ja ellä totesi että sen verran pahasti oli poskihammas lohjennut että parasta poistaa kaikki mitä siitä nyt sitten oli jäljellä. Koska muita asiakkaita tai ajanvarauksia illalle ei kauheasti ollut, Rocky sitten nukutettiin heti ja hammas poistettiin samantien. On aina vähän pelottavaa katsella kun koira nukahtaa rauhoituspiikin saadessaan, vaikka kyllä tiedän ettei mitään kummoisempia riskejä terveen koiran kohdalla ole. Mutta kuitenkin.

 Operaatio oli kuulemma ollut vähän tavallista hankalampi, sen verran tiukkaan oli hampaan juuret olleet vielä kiinni. Kaikki jämät oli kuitenkin saatu pois, ja nyt terrierin suuta koristaa hampaankokoinen aukko. Kiipulääkkeitä ja antibiootteja saatiin pussillinen mukaan, niitä sitten joutuu tyyppi loppuviikon popsimaan. Kuulemma ovat jotain ihan hyvän makuisia tabletteja, mutta Rocky tuskin on samaa mieltä. Se nyt on niin kranttu että ainoastaan herkut olisi terrierin mielestä vallan mainio ruokavalio.

 Hakiessani Rockya tyyppi oli niin raasun oloinen ja näköinen, ja kotiinpäin lähdettiin hitaasti köpöttämään. Vaikka vähän oli kyllä tyyppi huvittavan näköinen kun se pää ja häntä korkealla hoiperteli kuin mikäkin kännikala. Nyt otetaan ihan rauhallisesti pari päivää, ja käydään vaan rennoilla hihnalenkeillä.

 Ai, ja sellainenkin ihan ehkä mainitsemisen arvoinen asia, että ilmosin Rockyn Porvoon näyttelyyn kuukauden päästä. Katsotaan mitä ruotsalaisella tuomariherralla on sanottavaa Rockysta. Noh, jos nyt edes sen Hoon verran tykkäisi, niin ei tarvitsisi uudestaan mennä.

Uudessa aksaryhmässä

 Keskiviikkona alkoi taas ohjatut agilitytreenit. Vähän oli hassua lähteä treeneihin keskellä viikkoa, kun viimeiset viisi vuotta ollaan aina treenattu perjantaisin. Ryhmäkin siis samalla vaihtui ja kouluttajat myös. Suurin etu keskiviikkona treenaamisessa on ettei tarvitse jättää treenejä välistä viikonloppuna olevien kisojen vuoksi. Ja myöhäisen ajan ansiosta (20.30-22) ei haittaa vaikka koulupäivät hieman venyisi. Eikä noin myöhään edes ole niin järkyttävän kuuma. Pystyy jopa juosta vähän pidempiä pätkiä. ;) Ja tuohon aikaan myös kaikki pyöräilijät ovat ehtineet valua koteihinsia, ja terrieri voi keskittyä treenaamiseen, eikä pyörien jahtaamiseen.

 Näin ensimmäisellä kerralla tehtiin vain lyhyehköä ratapätkää, jotta kouluttajat saisivat vähän osviittaa että mites se radanteko sujuu. Vähän niisteltiin, vekkailtiin ja lähetettiin pimeään putkikulmaan. Ja keppejen vieressä oli mukavasti putki houkuttelemassa.

 Rocky oli hirrrrrveän innoissaan päästessään ensimmäistä kertaa treenaamaan agirodun jälkeen. Kepeistä meni aluksi ohi kun tyyppi juoksi täysii ja jee oli niin siistii olla taas esteiden seassa. Rauhoitettiin vähän tilannetta Rocky kävi juoksemassa vieressä olevan putken ja jatkettiin siitä suoraan. Puomin stoppi oli vähän rajamailla, mutta vapautin kuitenkin. Pimeää putkikulmaa ei aluksi löytänyt, ja tarjosi putken päällä kiipeilemistä. Helpotettiin reilusti ja menin pakkovalssilla näyttämään, sillä vaikka Rocky periaatteessa umpikulmia osaa hakea, niin tää oli jo aika haastava kun ohjaajan olisi pitänyt jäädä puomin kohdalle että ehtii loppusuoralle mukaan.

 Tehtiin toinenkin kierros, ja nyt haki kepeille hienosti ihan itse. Ja kepitteli kiltisti loppuun vaikka irtosinkin jo sivusuunnassa kauemmas. Puomilla kokeile läpijuoksua, tyypistä oikeen näki miten se alastulolla laittoi korvat luimuun ja hyppäsi hirmuloikalla reilusti kontaktialueen yli. Uusittiin koko puomi, ja terrieri pysähtyi mukisematta oikeaan paikkaan. Loppusuoralla tiputti riman, kun tuli niin kiire juosta putkeen. En koe mitenkään hyödylliseksi huomauttaa Rockylle rimanpudotuksista, koska niitä tippuu hyvä jos kerran vuodessa. Eri asia on jos jotain ihan holtitonta roiskimista alkaa esiintymään.

 Keinua tehtiin muutamat toistot, ja ihan kivalla mallilla näyttää olevan. Reippaasti menee kontaktialueelle, muttei kuitenkaan ihan ylös. Toistoja ja rutiinia taas vaan lisää, niin eiköhän siitä saada leivottua vielä nopeampi. Keppejäkin mentiin lopuksi vielä muutamat hypyn kautta vauhtia ottaen. Jäin itse ihan reilusti kauemmas hypyn taakse, ja hitsit miten hienosti Rocky haki kepeille. Nää on just ollut niitä kaikkein vaikeimpia kulmia Rockylle hahmottaa, mutta nyt terrieri tiesi tasan tarkkaan minne oli menossa. Jotain edistystä siis viimein havaittavissa! :D

Terrieri osteopaatilla

 Piipahdettiin Rockyn kanssa eilen osteopaatilla aukaisemassa terrierin alaselässä olevia jumeja. Koska Rocky on jonkun verran keskiverto-cairnia pitkärunkoisempi, sen selän lihakset menevät vähän herkemmin jumiin. Tarpeen mukaan käydään joko hierojalla tai osteopaatilla. Silloin kun tehdään kevyemmin agilityä ja terrieri liikkuu kevyesti pitkällä askeleella, pelkkä säännöllinen hierominen riittää aukaisemaan pieniä jumeja ja kireitä lihaksia. Kun taas lisääntynyttä peitsaamista, "liioiteltua" venyttelyä ja takajalkojen liikeratojen lyhentymistä ilmenee, on sen sijaan aika suunnata osteopaatille.

 Rocky oli hirveän innoissaan lähdössä matkaan, koska jee Amor jäi kotiin ja silloin voi olla aika varma että tiedossa on aksaa. Vaan ei tälläkertaa, mutta ihan asiallisesti Rocky käyttäytyi vastaanotolla. Tervehti kohteliaasti mutta sitten olisikin jo ollut terrierin mielestä korkea aika lähteä. Rocky ei ollenkaan tykkää kun sitä hiplaillaan, varsinkaan jumissa olevia kohtia. Kyllä se tyytyy kohtaloonsa ja makaa ihan kiltisti kyljellään, mutta heti tilaisuuden koittaessa tyyppi rientää ovelle.

 Aloitettiin ulkona, jossa kävelytin Rockya muutaman kerran edestakaisin osteopaatin tarkkaillessa liikkeitä edestä, sivusta ja takaa. Ihan puhdasta liikettä, poislaskien takajalkojen aavistuksen verran lyhyemmät liikkeet normaaliin verratessa. Siirryttiin sisälle ja terrieri kopeloitiin läpi ja raajoja venyteltiin eri suuntiin. Ristiselän alueella oli isoimmat jumit, jotka myös helposti aiheuttavat muidenkin selkälihasten kireyttä. Rocky vastasi hoitoon todella hyvin ja kaikki jumit aukesi hetkessä. Polvet tunnusteltiin samalla läpi, kun pikkukoirilla on polviongelmat jonkin verran yleisiä ja agilityssäkin voi aina käydä kaikenlaista. Erinomaisessa kunnossa ovat, ei mitään löysyyttä, naksumista tai muutakaan epäilyttävää. Mahtava juttu! Lihaskunnostaankin terrieri sai kehuja. Varsinkin selkälihakset ja takapään lihakset ovat pitkärunkoiselle koiralle erityisen tärkeitä, unohtamatta tietenkään muitakaan lihaksia.

 Osteopaatti näytti muutamat liikkeet joita voi jumeja ennaltaehkäisevästi varovaisesti terrierin takakoiville tehdä. Mieluiten vaikka aina heti treenien jälkeen kun koiran kroppa on vielä lämpimänä.
 Lisäksi osteopaatti suositteli kokeilemaan doboa joka tekee hyvää varsinkin syville lihaksille ja kehittää erityisesti selkärankaa ympäröiviä syviä lihaksia. Sitäpaitsi koiran tasapaino, kropanhallinta ja ketteryys paranee, mikä esimerkiksi agilityä ajatellen on pelkkää plussaa. Pitääpä metsästää jotain syksyllä alkavia kursseja, jotta saadaan hyvät pohjat harjoitteluun osaavampien opeissa. Tiedän jo minkävärisen pallon aion sitten ostaa kun sen hankkiminen tulee ajankohtaiseksi. Pinkin! ;)

 Poislähtiessämme terrieri sai käväistä vaa'alla, joka näytti lukemia 10.7kg. Kuulostaa tosi paljolta, mutta oikeasti ei ollenkaan haittaisi vaikka massaa tulisi vielä hitusen lisää. Kylkiluut tuntuu helposti pitkän ja paksun karvan alta, ja ylhäältä katsoessa näkee vyötärön selkeästi. Kai ne on ne lihakset. ;)
 Karvasta puheenollen, Rockyn syötyä nyt reilu puoli vuotta vähän vuorotellen nutrolin sporttia ja senioria, on karvasta kasvanut tosi tuuheaa ja karkeaa. Kohta karva alkaakin poikkeuksellisesti olla jo melkein näyttelykunnossa, että jos nyt syksyllä sen yhden hoon kävisi hakemassa. Pitää vaan suunnata jollekin tuomarille joka edes vähän tykkää tuosta mäyräkoiramallisesta ruipelosta. :D

 Ensi viikolla alkaa taas ohjatut agitreenit, kyllä nyt taas kelpaa terrierin pinkoa kentällä kun kroppa on vastikään huollettu. Ja jos jotain kisojakin katselisi syksylle. Ei Rocky vieläkään keppejen umpikulmia osaa itsenäisesti hakea, mutta ei kai kaikilla radoilla sentään umpikulmia voi olla. Ja voihan terrierin aina tassusta pitäen käydä sinne viemässä. Ei kovin hienon näköistä, mutta toimiipahan ainakin.

  Alla muutama kuva cairnilenkiltä parin viikon takaa. Rockyn mielestä Emma-tyttö oli aivan vastustamattoman ihana!