Kelpilityä

about 16 kk, viikon takaa

Kaksi projektia agilityn saralla joista olen ihan superinnoissani tällä hetkellä ovat juoksarit ja kujakepit. Kujakeppejä ollaan tehty vasta vielä ihan tosi vähän, ja myös tosi katkonaisesti – pari kertaa, kuukauden tauko, pari kertaa ja taas piiiiiitkä tauko. (Muutenkin nyt joulu-tammi-helmikuu ollaan päästy treenaamaan tosi vähän, ensin oli joulukuussa kaikenlaista härpäkettä ja menoa ja joulukin, tammikuussa oli sen verran kylmää ettei lämmittämättömässä hallissa viitsinyt treenata, ja taas nyt helmikuun alussa on ollut jos jonkinlaista menoa) Lähetyskulmien ja ohjaajan liikehäiriön kanssa ollaan kuitenkin päästy etenemään aika kivasti, ja tänään kokeiltiin ekaa kertaa myös jatkaa "rataa" keppien jälkeen. Itse kuja on vielä suht leveä, kun olen ensin halunnut vahvistaa juuri itsenäistä hakemista ja tekemistä riippumatta omasta sijainnistani tai liikkumisesta. Etupalkka on vielä mukana vahvistamassa fokusta eteenpäin, mutta ilmankin ollaan kokeiltu satunnaisesti eikä sen puuttumisesta ole ilmennyt ongelmia. Kohta olisikin sitten vuorossa kujan kaventaminen vähitellen, ja eri esteiltä tulemiset kepeillä sekä kepeiltä jatkaminen eri esteille.

Juoksariprojektissa ollaan edelleen maassa olevan yhden lankun juoksemisessa. Kun ensin pelkästään juokseminen lankun päällä alkoi näyttämään hyvältä (se että itse juoksin "väärällä" puolella, eli koiran vasemmalla puolella, oli Chaokselle aluksi hyyyyyvin vaikeaa, mutta muutamalla treenikerralla parani huimasti) ollaan nyt siirrytty merkkaamaan osumat ja hutisuoritukset jackpot, tavallinen palkka ja ei palkkaa menetelmällä (eli Trkmanin JP, R, NR). Olin aiemmin tosi skeptinen tän palkkausmenetelmän toimivuudesta, koska se vaatii jo koiraltakin aika paljon kykyä tiedostamaan mihin tassut osuu samalla kun juoksee täysillä pallon perässä ja yhdistää tämä toiminta naksautukseen ja sitä seuraavaan palkkaan. Mutta ainakin toistaiseksi näyttää lupaavalta. Vähitellen olisi sitten seuraavaksi vuorossa lankun korottaminen toisesta päästä, toisen lankun lisääminen, kolmannen lisääminen ja sitten koko viritelmän korottaminen. Onneksi purinalta sentään löytyy madallettava puomi joka helpottaa paljon, mutta ihan kymmenien senttejen päähän maasta sitä ei taida saada. Ja sitten jossain vaiheessa olisi vuorossa käännösten treenaaminen, näitäkin odotan jo mielenkiinnolla. Mutta ihan valtavasti on siis vielä matkaa ja tekemistä edessä, katsotaan mitä tästä tulee :D

Priimaa kelpietä

4.2. suunnattiin Chaoksen kanssa terveystarkkeihin, tsekattiin lonkat, polvet, kyynäret, selkä, silmät ja sydän. Oli kyllä maailman pisin puolituntinen istua odotushuoneessa odottamassa, mutta onneksi eläinlääkäri sitten heti tullessaan tokaisi että mitään virheitä eivät löytäneet luustosta vaikka kuinka tihrustivat kuvia. Toki sen jälkeen piti vielä odottaa kennelliiton lausunnot, jotka sitten tän viikon aikana tulivat. Ja kaikin puolin tervettä kelpietä oli myös sieltäpäin lausuttu, lonkat A/A, polvet 0/0, kyynäret 0/0, selän LTV ja VA normaalit ilman muutoksia, sekä silmät ja sydän puhtaat. Huhhuh että tuli etukäteen näitä jännitettyä, mutta priima kelpoinen ♥︎

Ostin myös uuden objektiivin tuossa viimeviikolla, tamronin 24-70/2.8. Oon jo pitkään kaivannut vähän laajempaa yleislinssiä, jolla myös onnistuu sisällä kuvaaminen. Löytyyhän tuolta hyllystä ennestään 50millinen, mutta en sen jäljestä tykkää ollenkaan ja kroppikennon kanssa sekään ei kauhean laaja ole. Silmäilin myös canonin vastaavaa ja tuplasti kalliimpaa yleiszoomia, mutta tulin lopulta siihen tulokseen että tamron riittänee ihan hyvin siihen nähden miten vähälle käytölle se kuitenkin todennäköisesti loppupeleissä jää. Koska bokehhhhh ja lyhyt syväterävyys ♥︎♥︎♥︎ Alla muutama testiräpsy (viime viikonlopulta), tietenkin oli aivan karmea sää silloin kun suunnattiin ulos. Vähän hankalaa oli kyllä saada kivaa tulosta aikaiseksi, tai ainakin omaan silmään kuvista tuli tosi tylsiä ja mitäänsanomattomia.

Tänäänkin nappasin kameran mukaan lenkille, vaikka kuvausmielessä olikin aika kökkö kirkas auringonpaiste pilvettömältä taivaalta, mutta muuten oli aivan ihana kevätfiilis. Lunta ei kauheasti ole täälläpäin enään, varsinkaan metsissä. Kamera aiheutti muutaman ylimääräisen sydämentykytyksen heti lenkin alkumetreillä kun suljin tuntui jumittavan, ja mietin jo että nyt se sitten pamahti. Mutta hetken räpläämisen jälkeen osoittautukin että peilin lukitus oli jostain syystä mennyt päälle, ja se siitä.