Tätä postausta tuntuu ihan hassulta kirjoittaa, kun oon jotenkin jämähtänyt mieltämään Chaoksen sellaiseksi 9-10kk ikäiseksi pennuksi. Ihan uskomatonta miten on taas aika voinut mennä niin nopeasti, mutta miten paljon kuitenkin vuodessa on myös ehtinyt tapahtua! Ja tykkään niin hirveesti tuosta hullusta pienestä kelpie-eläimestä (joka tietenkään ei ole ihan niin pieni enään), ja koko ajan vaan enemmän ja enemmän. Miten Chaos aamuisin luikertelee kainaloon herättämään ja iltaisin nukkuu sohvalla sylissä, parin metrin korkuiset kenguruhyppytervetulotoivotukset kun tulen kotiin, pilke silmäkulmissa ja leveä virne naamalla - se on vaan niin mun koira.
Kaikki harrastamiseen, treenaamiseen ja yhdessä tekemiseen liittyvät asiat joita vähitellen ollaan tehty, ja miten paljon on vielä edessä koettavaa kun vasta ollaan ihan alussa. Ja miten hurjan siistiä on nähdä miten kelpie nauttii niin täysin rinnoin päästessään tekemään, leikkimään, taistelemaan leluista, juoksemaan, riehumaan, loikkimaan, juoksemaan putkeen ja miten ylipäätään Chaos on aina niin hullunkurisen hyväntuulinen. Chaoksen kanssa treenaaminen, varsinkaan agility-/putkihäiriössä ;) ei ehkä ole superhelppoa ja vaivatonta, mutta koko ajan edetään! Tälläkin viikolla Chaos teki hyppytekniikkaa samalla kun toinen pentu meni vauhdikkaasti u-putkirallia kymmenisen metrin päässä samalla kentällä, ja vaikka Chaos kiinnostuneenahyvinkiinnostuneena katseli toisen menoa, ei se kuitenkaan singonnut sinne vaan pysyi vieressä ja teki omaa treeniään. Kerran kävi aidan vieressä tsekkaamassa sen toisella puolella leikkivän koiran, mutta tuli takaisin ja jatkoi hommia menemättä uudestaan. Muutenkin niin harrastuspuolella kuin ihan arjessakin riittää vielä rutkasti asioita joita täytyy hioa ja opetella, treeneissä rauhoittuminen sekä odottaminen, hihnassa vetämättä kulkeminen, ohitukset jne, mutta ei mitään mikä tuntuisi ylitsepääsemättömän työläältä.
Välillä etenkin kun Chaos juoksee vapaana ja se saattaa pysähtyä katselemaan jotain saatan vielä vähän hieraista silmiä ja miettiä että tuossa se on, monen monen vuoden odottelun tulos ja piru vie miten se on niin hieno. ❤︎
Mitään pelastusliivejä ehtinyt kelpielle ostaa, kun alkuviikosta yhtenä iltana Chaos jo hyppäsi pallon perässä laiturilta mereen. Ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Jossain vaiheessa lähti uimaan rannasta, ui laiturin viertä ja koukkasi hakemaan pallon, josta ui takaisin rantaan. Selvästi Chaosta vielä vähän jännittää avoin meri, kun lähtee aina uimaan laiturin viertä, josta sitten vaihtaa suuntaa ja ui pallon luokse. Mutta innoissaan kuitenkin lähtee uimaan, joskin ensimmäiset uimaotteet ovat sellaista holtitonta roiskimista ennen kuin kelpie alkaa etenemään vähän hallitummin. Hyvällä tekniikalla näyttäisi uivan, suorassa ja käyttäen takapäätään, sen sijaan että pystysuorassa vain etutassuilla kauhoen yrittäisi edetä.
Tällä viikolla on ollut vähän kurjempia kelejä, monesti kun töistä olen lähtenyt on ollut vielä ihan aurinkoista mutta puolituntia myöhemmin kun ollaan koirien kanssa lähdössä ulos niin eiköhän vettä tule kaatamalla alas. Muutamina iltoina ollaan kuitenkin koukkaistu rannan kautta lenkillä ja Chaos on päässyt uimaan.
Katsotaan millainen vesihirmu tuosta kakarasta vielä kuoriutuu. :D Mutta ihan superia että Chaos on nyt kunnolla innostunut uimisesta, jee!
Joka kevät olen ajatellut että pitäisi käydä kuvaamassa Roihiksen kukkivia kirsikkapuita, kun sellainen ihana kuvauspaikka kerran sijaitsee niin naurettavan lähellä. Mutta niin en vaan koskaan ole saanut aikaiseksi hivuttautua paikalle oikeaan aikaan, kunnes nyt. Olin jälleen kerran melkein unohtamassa koko asian, kunnes vähän joka puolelta alkoi ilmestymään vaaleanpunaisen kukkataivaan alla otettuja kuvia ja päätin että mäkin haluuuuun. Tänään sitten tartuin vihdoin tuumasta toimeen ja nappasin kelpien sekä kameravehkeet mukaan ja suunnattiin ilta-aurinkoon kuvaamaan. Alkoi kyllä olla jo aika last minute chance kun kukat vielä kukkivat täydessä loistossaan, loppuviikosta tuskin olisivat olleet yhtä kauniina.
Chaoksen kanssa ei vielä olla treenattu juurikaan paikallaoloa, mutta koska kelpie osaa odottaa näppärästi esim. ruokaansa tai ulko-ovesta menemistä, niin asetin pallon Chaoksen viereen/eteen ja sitten kelpie sai napata sen vasta vapautuskäskystä. Tää toimi hyvin ja pystyin mennä aika kauaskin ottamaan haluamiani kuvia, ja Chaos odotti nätisti vaikka ympärillä oli jos jonkinmoista hälinää. Oli muita ihmisiä kuvaamassa, vähän kauempana ryhmä koirakoita treenaamassa, lenkkeilijöitä ja tusinoittain lokkeja.
Italiassa vietetyn viikon jälkeen oli aika taas palata takaisin kotiin Suomeen. Hirveän mielelläni olisin kyllä voinut jäädä sinne vielä vaikka kuinka pitkäksi aikaa, ihanaan lämpöön ja auringonpaisteeseen. +25 astetta joka päivä tuntui niin luksukselta verrattuna mitä lukemia täällä pohjoisemmassa on tarjolla. Mutta vaikka olinkin reissussa suhteellisen lyhyen ajan, ehti omia karvakuonojakin tulla jo vähän ikävä ja pojatkin taisivat olla aika iloisia jälleennäkemisestä.
Blogi on ollut aika hiljaisena nyt keväällä kun itselläni on ollut jos jonkinnäiköistä kurssitehtävää työn alla joihin kaikki ylimääräinen aika on uponnut ja siinä sivussa olen käynyt töissäkin tekemässä täysimittaisia päiviä melkein viikottain. Nyt on kuitenkin enään muutama hassu kurssi jäljellä, sekä itse lopputyö joka pitäisikin muutaman viikon päästä ollakkin jo valmiina. Odotan jo hirveästi valmistumista ja sitä helpotuksen tunnetta kun kaikki vihdoin on ohi ja pääsen siirtymään täysipäiväisesti tekemään töitä. Näillä näkymin olisi tiedossa ensin kesäkuu töitä ja sitten kokonainen kuukausi lomaa, jonka jälkeen elokuussa taas takaisin töiden pariin. Koko heinäkuu on siis aikaa puuhailla vaikka mitä kivaa ja nauttia toivottavasti ihanan kesäisistä keleistä, tai sitten vaan löhötä rannalla jos siltä tuntuu.
Amorille kuuluu vähän ikävempää, epilepsiakohtauksia on ollut vuoden alusta alkaen joka kuukausi, ja nyt viimeisimpien viikkojen aikana useampi kappale. Kaikki ovat tulleet silloin kun Amor ihan vaan lepää tai nukkuu, ja viimeksi tänään heräsin nykivien tassujen aiheuttamaan kolinaan. Huolestuttaa kovasti miten kohtaukset ovat nyt tämän vuoden puolella niin paljon lisääntyneet, kun viime vuoden puolella niitä oli vain yksi ainut kappale. Onneksi ovat sentään edelleen lieviä ja lyhytkestoisia, mutta yhtä kamalaa niitä kuitenkin on seurata. Voi rakas pieni Amor ♥
Muuten Amor on iloinen oma itsensä, ja paimenilla alkaa jo olla aika hyvät yhteiset leikkisävelet. Ja Amor on niin onnessaan kun vihdoinkin on joku jonka kanssa pääsee juoksemaan rallia päivittäin, ja painimaankin siihen lisäksi.
Rockylla on selkä taas ollut ihan jumissa ja ollaan jouduttu pitämään agitreeneistä taukoa ennen osteopaatille pääsyä. Rockylle olisi syksyllä alkavalle ensi vuoden kaudelle samassa ohjatussa treeniryhmässä paikka, mutta voi olla etten sitä ota vastaan ja terrieri pääsee, ainakin aktiivisesta ja tavoitteellisesta treenaamisesta sekä kisaamisesta, eläkkeelle. Mielummin lopetetaan liian aikaisin ennenkuin selkä alkaa mennä sen vakavemmin juntturaan, nyt jumit kuitenkin vielä aukeaa aina helposti eikä sen kummempia vaivoja ole, mutta hoitovälejä on taas jouduttu huomattavasti lyhentämään entiseen verrattuna. Varmasti Rocky kuitenkin sitten vielä pääsee vapaavuoroilla pitämään hauskaa senioriystävällisesti ja jos jotain yksittäisiä kisoja vielä terrierin rakastamassa ojangon nurmialustalla.
Chaoksen kanssa käytiin eilen seuraamassa mätsärihulinaa Malminkartanossa. Kelpiellä alkaa tulla vaihe kun sitä hirveästi kiinnostaa ympärillä tapahtuvat asiat, lähinnä kaikki kivat koirat. Ja sitten kun Chaos jonnekin tarpeeksi paljon haluaa, niin kelpiehän ei tyydy vaan vähän kohteliaasti vetämään kiinnostavan kohteen luokse, vaan tyyppi huutaa ja kiljuu suoraa kurkkua. Paljon on töitä siis edessä kun opetellaan miten asiallisesti ollaan koirapaljoudessa, kisapaikoilla yms. häiriöiden keskellä. Eilen pysyteltiin aluksi suosiolla ensin kauempana hälinästä, ja kun Chaos alkoi ottamaan kontaktia sekä innostui leikkimään niin mentiin vähitellen lähemmäksi. Lopuksi pystyttiin jo kävelemään kentän laidalta suht läheltä koirien ohi, ja kelpie piti hienosti koko ajan kontaktia nopeita vilkaisuja muita koiria kohden lukuunottamatta. Kyllä se siitä vähitellen, pitää nyt vaan ahkerasti käydä treenaamassa näissä tilanteissa, mutta tekemättä niistä kuitenkaan liian vaikeita tai yrittämällä vaatia heti likaa. Esim. kauppakeskuksien vilinässä Chaoksella ei ole mitään ongelmaa kulkea, siellä menee rentona ja antaa ihmisten olla, vaan ongelmana on juuri muut koirat.
Samalla kun kuitenkin oltiin siellä suunnalla, käväistiin myös purinalla jossa Chaos pääsi hurjastelemaan vähän putkissa. Chaos on nyt huhtikuun aikana kerran aiemmin päässyt hallille aloittelemaan vauva-agilityn parissa puuhastelua, kun itselläni sattui sopivasti olemaan vapaapäivä. Silloin aloitettiin bang gamea keinulla, kelpie tajusi heti jutun jujun mutta jännitti selvästi aluksi vähän keinun pamahdusta vaikka keinu pääsi liikkuumaan vain n. sentin verran eikä pamahdustakaan pehmeällä alustalla juurikaan synny. Rohkaistui kuitenkin selkeästi loppua kohden paljon ja lopulta oli ihan innoissaan menossa läimäyttämään tassuja keinulle.
Putkea kelpie pääsi tuolloin myös ensimmäistä kertaa ikinä tekemään, aluksi suora putki kaikkein lyhyimmällä, lelu toisessa päädyssä ja Chaos toisessa. Montaa toistoa ei tarvittu ennenkuin pennun jo pystyi lähettämään putkeen vähän kauempaa ja palkata kädessä olevalla lelulla. Chaos kävi myös itsenäisesti juoksemassa kentän toisella puolella olevan täysimittaisen loivalla kaarella olevan putken läpi, sekä siihen perään vieressä olevan suoran mustan putken. Sitten pitikin jo ottaa tiukempi linja ja palkata vain luvalla suoritetuista putken läpi syöksyistä kun kelpie alkoi juoksemaan kentällä olevia putkia ihan vallan omatoimisesti. :D
Tehtiin silloin myös muutamat toistot siivekkeiden kiertoja, näissä Chaos on jo ihan haka.
Eilen sitten kokeiltiin tehdä pätkää jossa yhdistyi siivekkeiden kierrot ja loivalla kaarella oleva putki. Chaos suoriutui näistä ihan mielettömän hienosti ja putkeen syöksyi kuin vanha tekijä. Oli aika huikeeta, hieno kelpie!
Tänään oli vuorossa Chaoksen kanssa taas tanssikurssia. Aluksi ohjaajat joutuivat pääsivät tekemään muutamia harjoituksia, joissa yhdessä esim. oltiin pareittan ja toinen oli ohjaaja ja toinen leikki koiraa ja sitten piti nopeasti keksiä joku lyhyt tanssiesitys ja esittää se muille. Oli ihan kiva päästä kokeilemaan ja siinä sai vähän sitä fiilistä että ää jännää kun piti tehdä jotain ja muistaa ja eikä se ollutkaan niin helppoa kuin luulisi. :D
Chaosta kiinnosti taas ihan valtavasti muut koirakot, ja varsinkin Tuisku-kouluttaja oli hurjan kiva ja silloin kelpie ei ollenkaan pystynyt keskittymään. Saatiin me kuitenkin paljon kivoja lyhyitä pätkiä kun Chaos tsemppasi hienosti ja keskittyi. Aloitettiin taas helpoilla ja Chaoksen suht hyvin osaamilla jutuilla, mm. jalkojen välistä pujottelua, sivulletuloa, jalkojen väliin tuloa ja leikittiin aina välissä paljon. Tehtiin myös uusinta takajalkojen nostamista korokkeelle, kotona Chaos osaa nostaa jalat melkein pystysuorassa olevaa sohvatyynypalaa vasten, nyt tehtiin ensin matalalla muurinpalikalla ja sitten Aa'ta vasten. Nokkelasti kelpie osaa yleistää osaamiaan asioita, ja esim kun Chaos opetteli kiertämään myös muita kohteita kuin puita niin ongelmitta onnistui niin kapeiden lyhtypylväiden kuin jättimäisten futismaalejen (auksi pienellä avulla) kiertäminen.
