keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Parhausterrieri

0 Kommenttia Tunnisteet:

Rockylta on muutaman viimeisen viikon ohjatut treenit jäänyt välistä lomaillessaan äitini seurana mökillä. Tänään päästiin kuitenkin taas vihdoin treenaamaan yhdessä ja jumatsukkeli miten innoissaan terrieri oli menossa. Ratana hauska suoraviivainen parinkymmenen esteen pätkä jossa myös vähän pyöritystä ja kaikki kontaktit. Ei sen ihmeellisempää, vähän takaakiertoja+persjättöjä, jaakotuksia ja ennakoivaa valssia. Rocky oli kuitenkin vallan vallaton, se lähti mm. leijeröimään yhdessä kohtaa kauas suoran putken toiselle puolelle ja kävi muutaman ylimääräisen putken aina välillä. Ja saman suoran putken jälkeen olin ajatellut persjättää, mutta empä ehtinyt vaikka miten yritin kun terrieri laittoi tassua toisen eteen harvinaisen vikkelään. Sen lisäksi Rocky tuli Aa'lta sen verran kovaa että muksahti suoraan kuonolleen hiekkaan (ei välittänyt, jatkoi putkeen...) ja juoksi suoraan putkea päin sivusuunnasta kun ei ollenkaan katsonut minne oli menossa, juoksi vaan. Rockylla oli kuitenkin superhauskaa eikä kyllä itsekään voinut kauhean vakavana olla, ja kaikkien kommelluksien jälkeen juostiin rata puhtaasti vielä läpi. Wannabe-juoksarit puomilla oli hienot vaikka juoksin kaukana sivussa ja edellä. 

Seitsemäs kausi menossa parhausterrierin kanssa parhauslajin parissa. voi sydän

 

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Sellaista


Tietenkin heti sen jälkeen kun kirjoitin miten meillä on Chaoksen kanssa viimeaikoina sujunut ihan kivasti häiriössä treenaaminen, niin tällä viikolla ei sitten ollenkaan ole sujunut. Alkuviikosta käveltiin pimeää metsätietä pitkin, kaikki pojat kytkettynä kun tuolla on iltaisin aika paljon liikennettä. Jossain kohtaa kauempaa vastaan oli tulossa ulkoilija irrallaan olevan koiransa kanssa, ja samalla hetkellä koira lähti omistajansa kutsuista huolimatta tulemaan suoraan kohti. Ihan iholle asti tuli, hevosen kokoinen uroskoira, ei sentään rähissyt mutta kaikki karvat pystyssä jäykisteli. Koska varsinkaan Rocky ei ollenkaan arvosta että vieraat urokset tulevat sen iholle, itselläni oli täysi työ pitää omat koirat hallinnassa ja samalla yrittää hätistellä vierasta koiraa kauemmas. Omistaja onneksi  tuli ripeästi perässä ja sai tarrattua koiran turkista kiinni, kytkettyä remmiin, mutisi sitä perinteistä että ihan kiltti tää on eikä olisi tehnyt mitään ja hälveni paikalta. Tää tapahtuma pisti harmittamaan ihan tosi paljon jo ihan vaan sen takia että aika pahasti olisi voinut käydä jos tilannetta olisi vielä kauemmin jatkunut. Mutta erityisesti sen takia että Chaos on siinä iässä että sitä vähän jännittää uudet ja jännittävät tilanteet, ja vaikkei se itse ole aggressiivinen niin ei siihen tarvita kun sen kerran kun joku tulee iholle rähisemään ja pentu epävarmuuttaan rähähtää takaisin ja sitten yhdistää tän inhottavan tilanteen muihinkin koiriin. 


Pentutreeneissä Chaos karkasi toisen pennun luokse, ja muutenkin tuntui vielä normaalimpaa enemmän reagoivan muihin koiriin. En tiedä oliko vain sattumaa vai alkuviikon irtokoirakokemuksen seurausta, mutta Chaos tuntui keskittyvän paljon normaalia huonommin kun tarkkaili muita kokoajan. 
 Vapun hyppytekniikkakoulutuksessa lauantaina meni vähän niin ja näin, oltiin ulkokentällä jossa oli pienelle kelpielle aivan valtavasti häiriötä. Silloin kun keskittyi tehtäviin teki hienosti, mutta muuten oli ajatukset aikalailla ympärillä tapahtuvissa asioissa. Chaos oli suorituksiaan lukuunottamatta hihnassa kun alussa vapaana ollessaan vaan juoksenteli ympäri kenttää, stressaten ja nostaen kierroksia. Itse harjoitukset meni ihan kivasti, tsekattiin perussarja, ja uutena tehtiin etäisyyden sekä korkeuden arviointia. Saatiin myös vinkkejä lihaskuntotreeneihin, varsinkin etupäähän keskittyviä. Chaos tuuppaa ravatessaan vaan ojentaa etutassujaan suoraan eteenpäin koukistamatta niitä ja samaa ilmeni hypätessä kun vaan ojensi tassut suoraan eteenpäin, mikä ei ihan ole se ihanteellisin asento.

Nyt vaan tarvitaan taas paljon paljon positiivista häiriötreenaamista, ja varmaan mennään hihnassa vähän aikaa treeneissä minimoidaksi että Chaos pääsee lähtemään lapasesta. Lauantainakin Chaoksesta näki miten se kovasti kyllä yritti keskittyä mutta ei vaan kyennyt kun ympärillä tapahtui niin paljon kaikkea, mutta loppua kohden väläytteli jo tosi kivaa tekemistä ja ihan lopuksi heittäytyi selälleen piehtaroimaan ja loikoilemaan sillä välin kun juteltiin.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

lauantai 3. lokakuuta 2015

365 päivää!


Tätä postausta tuntuu ihan hassulta kirjoittaa, kun oon jotenkin jämähtänyt mieltämään Chaoksen sellaiseksi 9-10kk ikäiseksi pennuksi. Ihan uskomatonta miten on taas aika voinut mennä niin nopeasti, mutta miten paljon kuitenkin vuodessa on myös ehtinyt tapahtua! Ja tykkään niin hirveesti tuosta hullusta pienestä kelpie-eläimestä (joka tietenkään ei ole ihan niin pieni enään), ja koko ajan vaan enemmän ja enemmän. Miten Chaos aamuisin luikertelee kainaloon herättämään ja iltaisin nukkuu sohvalla sylissä, parin metrin korkuiset kenguruhyppytervetulotoivotukset kun tulen kotiin, pilke silmäkulmissa ja leveä virne naamalla - se on vaan niin mun koira.
Kaikki harrastamiseen, treenaamiseen ja yhdessä tekemiseen liittyvät asiat joita vähitellen ollaan tehty, ja miten paljon on vielä edessä koettavaa kun vasta ollaan ihan alussa. Ja miten hurjan siistiä on nähdä miten kelpie nauttii niin täysin rinnoin päästessään tekemään, leikkimään, taistelemaan leluista, juoksemaan, riehumaan, loikkimaan, juoksemaan putkeen ja miten ylipäätään Chaos on aina niin hullunkurisen hyväntuulinen. Chaoksen kanssa treenaaminen, varsinkaan agility-/putkihäiriössä ;) ei ehkä ole superhelppoa ja vaivatonta, mutta koko ajan edetään! Tälläkin viikolla Chaos teki hyppytekniikkaa samalla kun toinen pentu meni vauhdikkaasti u-putkirallia kymmenisen metrin päässä samalla kentällä, ja vaikka Chaos kiinnostuneena hyvin kiinnostuneena katseli toisen menoa, ei se kuitenkaan singonnut sinne vaan pysyi vieressä ja teki omaa treeniään. Kerran kävi aidan vieressä tsekkaamassa sen toisella puolella leikkivän koiran, mutta tuli takaisin ja jatkoi hommia menemättä uudestaan. Muutenkin niin harrastuspuolella kuin ihan arjessakin riittää vielä rutkasti asioita joita täytyy hioa ja opetella, treeneissä rauhoittuminen sekä odottaminen, hihnassa vetämättä kulkeminen, ohitukset jne, mutta ei mitään mikä tuntuisi ylitsepääsemättömän työläältä.
Välillä etenkin kun Chaos juoksee vapaana ja se saattaa pysähtyä katselemaan jotain saatan vielä vähän hieraista silmiä ja miettiä että tuossa se on, monen monen vuoden odottelun tulos ja piru vie miten se on niin hieno. ❤︎