Tavoitteiden katsausta

  

Keskimmäinen kuva © Henna Kyllönen, muut kaksi © Jukka Pätynen

Vuodesta 2013 on enään jäljellä yksi vaivainen päivä, joten nyt onkin oiva hetki käydä läpi mitä tapahtui vuosi sitten asettamieni tavoitteiden suhteen. 

 Rockyn lista näyttää seuraavalta:

• Agilityssa kakkosiin nouseminen joskus vuoden aikana, eikä sinne kolmosiinkaan nousemisen mitenkään mahdotonta pitäisi olla. Ei mitään kiirettä tai paineita kuitenkaan oteta, pidetään kisaaminen kivana.
   Koko talvi ja kevät jouduttiin pitämään melkein totaalitaukoa treeneistä, eikä myöskään kisattu lukuunottamatta muutamaa starttia keväällä. Niistä kisoista sitten ropsahteli luvia sen verran että noustiin kakkosiin. Loppukeväästä ja alkukesällä treenattiin ahkerasti, ja käytiin kokeilemassa miten kisaaminen kakkosissa sujuu. Sitten taas taukoiltiin koko kesäloma, mutta agirodussa kisattiin kuitenkin kolmena päivänä. Vasta syksyllä kun palattiin kotiin Tampereella vietetyn kesän jälkeen, päästiin takaisin treenaamaan useita kertoja viikossa. Kisoissakin rampattiin välillä viikon välein, ja toisinaan pidettiin vähän breikkiä kisaamisesta keskittyen enemmän treenaamiseen. Radat oli monesti pienistä jutuista kiinni, ja pääsääntöisesti oli varsin sujuvaa menoa. Marraskuun alussa sitten yllättäen napsahtikin Hyvinkäältä tuplanolla ja serti, eli me ollaan nyt sitten kolmosluokkalaisia. Siihen olikin aika hyvä päättää meidän 2013 kisavuosi, ja loppuvuosi on mennyt treenatessa erinäisiä juttuja.
  
   Pääpaino kaikessa tekemisessä on ollut siinä että homma on kivaa, ja palkkaamiseen oon yrittänyt keskittyä kunnolla. Kisoihin oon parhaani mukaan yrittänyt asennoitua siten että tuloksista viis, kunhan nautitaan radalla olemisesta ja tehdään tasomme mukaan. Turhista varmanpäälle-valsseista ollaan vähitellen päästy eroon, ja persjätöt alkavat hitaasti sujua mukavan varmasti. Kaiken kaikkiaan on ollut aika hyvä aksavuosi, tai ainakin loppuvuosi.
• Luonnetesti. Vähän taisi jäädä...
• Näyttelystä ainakin se H. Haha, eeeei... vaikka tarkoitus kyllä oli käydä keväällä, ja olin jo puolivakavissani silmäillyt tulevia näyttelyjä, niin sitten päätinkin nyppiä tyypin karvan kesäkuntoon. :D
• Rally-tokossa alo-luokassa käydään kokeilemassa miten sujuu. Ei käyty, kun ei mitenkään suunnitelmallisesti olla treenattu. Agility vaan on niin paljon kivempaa molempien mielestä, että mielummin me sitä treenataan kuin väännetään jotain ei-niin-mieluisaa.
• Luolilla tai virikeluolastossa käyminen. Tääkin vähän jäi vaan ajattelu-tasolle...

Muutama kuukausi sitten, puissa oli vielä lehtiä

 Amorin tavoitteet vuodelle 2013 olivat:

• Agissa kepit valmiiksi ja ehkä virallisiin. Keväällä luustokuvien paljastaessa etteivät lonkat välttämättä tule kestämään maksirimoja, luovuttiin Amorin kanssa kaikesta agilityyn liittyvästä aktiivisesta ja tavoitteellisesta treenaamisesta. Turhaan en halua lähteä kokeilemaan että kestääkö ne lonkat vai ei, kun mikään pakko lähteä kisaamaan tai hypyttää maksirimoja ei ole. Amor pääsee silloin tällöin mukaan höntsäilemään mini/medi-rimoilla ja juoksemaan putkissa, ja se riittää sille aivan mainiosti.
• Omaksi iloksi treenataan tokoa ilman sen kummempia koesuunnitelmia. Kyllä! Amor on esimerkiksi opetellut noutamaan, vaikka kapula ensiksi olikin aika ällö ja sitten olisi ollut paljon kivempaa vaan tuhota se tuhansiksi säpäleiksi. Ollaan höntsätokoiltu kotona olkkarissa välillä päivittäin, ja sitten toisinaan ollaan pidetty vähän pidempää taukoa. Amorista on aina niin kivaa kun se pääsee käyttämään aivonystyröitään ja tekemään Hyvin Tärkeitä Asioita.
• Rally-tokoakin aktivointina. Eipä varsinaisesti...
• Muutamissa mätsäreissä pyörimistä taas. Yhdessä käytiin! :D

 

Muutama keppi vähemmän maailmassa

 Ja jotta ensi vuonnakin saataisiin aikaiseksi tehtyä edes jotain, niin kai meidän muutama tavoite pitää asettaa näin julkisesti. Amorille en mitään viitsi laittaa, kun en ollenkaan tiedä mihin suuntaan sen epilepsia tuosta lähtee. Nautitaan sen kanssa jokaisesta hetkestä ja päivästä, sekä pidetään huolta että tyyppi saa tarpeeksi aktivointia ettei seiniä pitkin tarvitse kiipeillä.

Rockyn tavoitteet vuodelle 2014

• Agilityssä korkataan kolmoset. Opetellaan luomaan juuri meille sopivat kisarutiinit, ja huolletaan terrierin kroppaa säännöllisin fyssari/osteopaatti käynnein. Pomminvarmat kepit. Turhat varmistelut pois, enemmän vauhtia (ohjaajaan). Ja edelleen tärkeimpänä että tekeminen ja kisaaminen säilyy mielekkäänä.
• Nyt se pakko-H näyttelystä. Oikeasti. Ei VOI olla näin vaikeeta. :D
• Virikeluolastossa/luolilla käyminen.

Joulutervehdys

Me toivotetaan kaikille oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

"Talvi"-kuvia

 

 

Haha, katsokaa Amoria :D

 

 Eilen aurinko kurkkasi hetken pilvien välistä, ja huomattuani harvinaisen valoisan sään nappasin nopeasti kameran ja pojat mukaan ulos rannalle. Ihan mukavaa ja toivottua vaihtelua loputtomalle synkälle ja sateiselle ilmalle. Lumesta nyt ei ole tietoakaan, se vähät mitä viikko sitten satoi, suli yhtä nopeasti pois. Että nää kuvat voisi yhtä hyvin olla vanhoja syksykuvia, eikä niistä huomaisi mitään eroa...

 Muuten meille ei kuulu mitään sen erikoisempaa, messari tuli ja meni, ja käväisin siellä nopeasti sunnuntaina lähinnä shoppailemassa. Vähän kaikenlaista tarttui mukaan, ruokaa, herkkuja ja treenileluja. Tänä vuonna en jaksanut raahata kameraa mukaan, josko ensi vuonna sitten.

 Treenirintamalla ollaan Rockyn kanssa käyty viikottain ohjatuissa, ratoja ollaan taidettu suurimmaksi osaksi tehdä, ja aika mukavasti on rullannut. Terrieri tekee mitä pyydetään ja on ollut kaikinpuolin oikein pätevä aksakoira. Viimeksi perjantaina tehtiin ratoja joissa oli vähän kaikenlaista suunniteltu tyypin pään menoksi, oli persjättöjä hankalissa kohdissa, jaakotusta, saksalaista, niisto-sokkaria, ansa-esteitä ja mitä kaikkea, mutta hienosti suoriuduttiin. Ja keppejä hinkattiin moneen otteeseen, kokeiltiin poispäinkääntöjä, takaaleikkauksia ja lähetyksiä kaaaaaaaaaukaa. Vähän epäilin että nyt kyllä on liian hankalaa, mutta mitä vielä! Jos ei heti ensimmäisellä yrityksellä onnistunut, niin seuraavalla Rocky tekikin jo kuin vanha tekijä. Mahti tyyppi!

 Amorille kuuluu hyvää, epilepsiakohtauksia ei nyt pitkään aikaan ole esiintynyt, ja toivonmukaan niitä ei jatkossakaan enään ilmenisi. Hallilla se on vähän vaihtelevasti saanut hengailla mukana, perjantaina viimeksi sai höntsäillä ja juosta putkissa. Amoria on muuten tosi kätevää käyttää avuksi Rockyn kanssa treenatessa. Heti jos terrieri vaikka tulee kontakteja tosi törkeesti läpi, haistelee tai muuten vaan ei treenaaminen oikein satu kiinnostamaan, niin jäähylle vaan odottelemaan ja katselemaan kun Amor pitää hauskaa. Ja se vasta onkin Rockyn mielestä aivan kamalaa kun Amor leikkii terrierin leluilla, syö terrierin nameja ja vielä kehtaa kiipeillä terrierin esteillä. Kyllä sitten taas kummasti Rockyllekin treenaaminen maistuu ihan uudella tavalla. ;)

 Ja jee, enään muutama päivä jouluun! :)

Instagraminoituminen

 Pojat löytyvät nyt myös instagramista! Josko sinne tulisi vähän useammin päivitettyä jotain pientä, ja tietysti kuvia. Ja jos näin aluksi vaikka laittaisin tavoitteeksi että postaan ainakin yhden kuvan joka päivä, mutta helpottaakseni asiaa, niiden ei tarvitse olla samana päivänä otettuja. (Koska tiedän etten kuitenkaan jaksa kuvata joka päivä, ja näin talvella valoisaan aikaan ulos pääseminen koirien kanssa arkipäivinä on hyvin hankalaa.)

 Nickinä toimii niinkin mielikuvituksellinen kuin @tassujakahdeksan. Käykää kurkkaamassa!

Synttärisankari

 Passin ja muiden virallisten papereiden mukaan Amor täyttää tänään vuosia, vaikkei varmasta syntymäpäivästä kuitenkaan ihan pomminvarma pysty olemaan. Mutta ei sillä niin väliä, aika hyvin varmasti ovat osanneet pienestä mini-Amorista arvioida sen iän saapuessaan löytöeläintarhalle. Ja vaikka noin virallisesti Amor täyttääkin tänään 5 vuotta, on se kuitenkin henkiseltä tasoltaan jämähtänyt vajaan vuotiaan ikään. Ihan samaan tapaan kuin aina se viilettää vapaana ollessaan ympäriinsä, härnää Rockya, leikkii ja riehuu vaikka itsekseen, jos ei seuraa löydy. Ainoastaan lisääntyneistä valkoisista karvoista koivissa ja kuonossa huomaa pieniä ikääntymisen merkkejä.

 Hurjan paljon onnea parhaalle pikkupaimenelle, ja toivottavasti Amorilla vielä olisi monen monta tervettä elinvuotta edessään, ilman epilepsiakohtauksia tai muita sairastumisia. ♥

Haasteita ja muita kuulumisia

 Tiia haastoi meidät koirien movemberiin, kiitokset siitä, ja näin vähän viime tippaan onnistuin penkomaan kovalevyn kätköistä viiksi-kuvat pojista. Amorilta löytyy oikein miehekkäät viikset, niitä on oikeasti tosi paljon, mutteivät kuitenkaan melkein koskaan kuvissa näy. Rockyn viiksikarvat ovat maastoutuneet kaiken muun karvan sekaan, mutta jos tarkkaan katsoo, niin muutaman pystyy erottamaan. Ja molemmilta pojilta löytyy sitäpaitsi mitä söpöimmät maitoparrat. Kuvasta muuten erottuu hyvin Rockyn kuonossa oleva pinkki "kauneuspilkku", liekö jostain pikkupentuna tapahtuneesta äksidentistä jäänyt arpi (terrieri oli taitava telomaan itseään..), mutta söpö se on! En nyt haasta ketään, mutta jos joku ei vielä ole haasteeseen osallistunut, niin vielä ehtii. ;)

 Kiitokset myös Johannalle joka haastoi meidät 11+11 -haasteella. Alla täten ensin 11 satunnaista faktaa ihan vaan hatusta vedettynä.

1. Me ajauduttiin Rockyn kanssa agilityn pariin ihan vahingossa, kaverini innoittamana lähdettiin yhteistyötesteihin joiden perusteella valittiin koirakoita junnuryhmään.

2. Oon tosi kilpailuhenkinen, ja vihaan häviämistä, varsinkin jos en voi sietää voittanutta henkilöä. :D

3. Mutta toisaalta iloitsen myös kavereiden ja tuttujen onnistumisista.

4. Laadin aina kauheasti kaikenmoisia suunnitelmia ja pläänejä, mutta niiden toteuttaminen jää aina, hyvä jos edes, puolitiehen.

5. Tykkään kävellä koirien kanssa pilkkopimeitä metsäpolkuja pitkin, koska yksinäisyys ja hiljaisuus.

6. Rakastan fotoshopata kuvia, vaikken oikeastaan edes osaa. Väännän vaan kaikkia asetuksia ja ruksailen ruutuja. Lopputuloksista voikin sitten olla montaa eri mieltä.

7. En juurikaan katso tv'tä, mutta koneelta seuraan vaikka mitä sarjoja, ja tietysti jenkkitahtiin.

8. Joka kerta kun löydän hyvän biisin/albumin, kuuntelen sitä uudestaan ja uudestaan kunnes lopulta olen ihan lopen kyllästynyt siihen.

9. Sairastan hyvin vakavaa sairautta nimeltä pentukuume...

10. ...koska Rockyn pentuajoista on jo iät ja ajat, ja Amor olikin jo reilu vuotias muuttaessaan meille (vaikka tosin henkiseltä tasoltaan se onkin jäänyt jonnekkin pentuikään). Haluan kokea pissakakkarumban, terävät naskalihampaat, unettomat yöt, pikkupennun peruskoulutuksen, hömppänaksuttelutuokiot, leikkimiset, kasvamisen pienestä isoksi ja uuteen valloittavaan persoonaan tutustumisen.

11. Vastalääkettä kuumeeseen saapuu mahdollisesti ensi vuoden lopussa. Enempää en paljasta, koska kaikki on vielä hyvin epävarmaa.

 Kysymykset

1. Voisitko kuvitella ottavasi tatuoinnin, miksi/miksi et?

Juu, voisin. Ei mitään valtavaa kokovartalohommaa, mutta jokin pieni. Pitäisi vaan ensin päättää että minkälainen.

2. Mikä on suurin unelmasi ja pahin pelkosi?

Jos nyt koira-aiheisissa asioissa pysytellään, niin Rockyn kanssa agin sm-kisoissa starttaaminen joskus olisi vähän sellainen salainen haave. Ja no tietty valioituminen olisi myös aika huikeeta.

Ja pahin pelko varmaan aika luontevasti että jommalle kummalle pojista tapahtuu jotain kauheeta.

3. Paras muisto lapsuudestasi

Ööö... ei nyt tähän hätään mitään kaikkia muita voittavaa übermegahyperloistavaa muistoa tule mieleen.

4. Mitä harrastusta olet aina halunnut kokeilla?

Koiraharrastuksista (en nyt tiedä aina, mutta seuraavan koiran kanssa) hakua, vepeä ja paimennusta.

5. Oletko harkinnut toista/useampaa koiraa?

Kolmas koira on juu suunnitteilla, mutta mitään kiirettä ei ole.

6. Mitä mieltä olet koiran leikkauttamisesta?

Piiloblondina en nyt oikein tajunnut että haetaanko tällä koirien sterkkausta/kastrointia, jotain leikkaus-/kirurgista toimenpidettä vai ihan turkin leikkaamista saksilla.. :D Luullakseni ensimmäistä, johon vastaan että näen sen hyvänä asiana. Jos esim. koiraa ei jostain syystä aiota käyttää jalostukseen, tai hormoonit vaikuttaa jotenkin negatiivisesti koiran elämään, niin silloinhan se on oiken oiva ratkaisu.

7. Tavoitteesi koiranomistajana?

Jaa, no varmaan aika perusjuttuja. Että omat koirat ovat kaikin puolin tyytyväisiä ja onnellisia, hyvin koulutettuja, meillä on hyvä suhde ja yhdessä tekeminen on hauskaa molempien mielestä.

8. Minkälaisia blogija löytyy bligilistaltasi?

Lähinnä koirablogeja, pääsääntöisesti tuttujen, tiettyjen rotuisten ja itseäni kiinnostavia harrastuksia käsitteleviä blogeja. Muitakin tulee seurattua, mm. kavereiden sekä valokuvaus- ja taideaiheisia blogeja.

9. Mihin maahan haluaisit matkustaa?

Australiaan.

10. Milloin aloitat Joulun odottamisen?

Kai siellä takaraivossa koko ajan poukkoilee ajatuksia tyyliin "jee 10kk jouluun!!" "jee 8kk jouluun!!" "jee 3kk jouluun!!" jne. Mutta no varsinaisesti varmaan silloin kun saa avata ensimmäisen kalenteriluukun.

11. Mitä teet työksesi?

Opiskelen, jos nyt niin voi sanoa.

 Silkkaa laiskuuttani en tätä(kään) haastetta jatka eteenpäin.

Vanha kuva kesältä

 Muuten meille kuuluu hyvää, pientä syysmasennusta ja väsymystä ajoittain havaittavissa, mutta ei mitään sen kummempaa. Treenirintamalla joudutaan nyt talvella pitämään vähän rauhallisempaa tahtia, sillä helmikuuhun asti kestävän työharjoittelujakson pitkät päivät estävät aika tehokkaasti omatoimisen treenaamisen arkipäivinä. Ohjattuihin treeneihin päästään onneksi kuitenkin, ja jos nyt vielä tän vuoden puolella käytäisiin kokeilemassa kolmosissa kisaamista.

 Amorin kanssa ollaan höntsätokoiltu ja naksuteltu olkkarissa melkein päivittäin, ja tyyppi on ihan liekeissä aina kun pääsee käyttämään aivosolujaan. Koko koira heiluu ja pomppii innostuksesta, eikä Amor aina ehdi kuunnella ohjeita ennenkuin onkin jo esitellyt koko temppurepertuaarinsa. Amorista kyllä hyvin nopeasti huomaa milloin se ei ole tarpeeksi päässyt purkamaan ylimääräisiä höyryjä joko vapaana juosten tai muilla aktivointikonsteilla. Sisällä kotona kylläkin makoilee huomaamattomasti jaloissa kun mitään ei tapahdu, mutta tsiisus, ulkona lenkillä kyyläilee jokaista pusikkoa ja puuta, sekä poukkoilee ympäriinsä. Onneksi asutaan loistavien vapaanapitoalueiden ympäröiminä, ei tarvitse kuin astua ovesta ulos niin alkaa metsäalue, jolla ei sitäpaitsi liiku edes muita ihmisiä (koska metsää ympäröi kahdella puolella muutamat talot, ja muuten meri). Kovasti kyllä kuitenkin jo odotellaan että päästään taas jäälle kävelemään. Tai että sataisi lunta. Sitä odotellessa vielä muutama kuva syksyltä piristämään masentavaa pimeyttä, kun kameraa on taas ihan laiminlyöty, eikä raukka ole ulkoillut ties miteen moneen viikkoon. Hädin tuskin tiedän edes missä akun laturi on.. :D

Kisavideot

 Videot parin viikon takaisista kisoista Hyvinkäällä. Videolla kaikki radat, tarkemmat selostukset löytyy kisaraportista. Vähän turhaa varmistelua sekä sipsuttelua, ja valssit näyttävät aika tönköiltä, mutta onneksi tyylipisteitä ei jaeta. ;) Ja kontakteilta vapautin ennen kuin ehti pysähtyä, kun tuntuivat vähän tahmeilta. Niin ja videolta näkyy myös että Rocky on taas astetta lyhyemmässä karvassa.

 Suurkiitokset Annelle kuvaamisesta!

 

Muutama julkaisematta jäänyt kuva itse terroristista

Jee, tavallinen treenipostaus vaihteeksi

  

Viimeaikaiset yhteiskuvayritykset eivät oikein ole ottaneet sujuakseen. Kuka huomaa yhtenäisen tekijän? ;)

Eilen treenattiin Rockyn kanssa ohjatuissa treeneissä taas, kun pariin kertaan ei olla päästy. Tehtiin lyhyehköä mukavaa rallattelupätkää, jolla kokeiltiin vähän erilaisia vaihtoehtoja muutamaan paikkaan. Eka versio ohjauksista taisi kutakuinkin olla päällejuoksu 2ella, valssi 4en ja 5en välissä, toinen (ennakoiva)valssi 6ella ja persjättö 14sta & 15sta väliin. Kokeiltiin myös siten että pakkovalssin tyyppinen 2ella ja päällejuoksu 4ella. Toimi yhtä hyvin. Rocky oli hurjan taitava, ja kipitettiin rata muutamaan otteeseen läpi ongelmitta. Jossain vaiheessa terrieriä alkoi kuitenkin vähän kyllästyttämään ja tyyppi jäi hyppyjen eteen muka-avuttomana haukkumaan, sekä palasi putkista sisäänmenon kautta takaisin ulos. Pidettiin muutaman koirakon verran taukoa, ja johan Rockyn mielestä taas treenaaminen oli mielettömän siistiä!

 Laadin tossa aikani kuluksi yhtenä iltana listaa asioista jotka kaipaavat treenaamista. Toiset vaan tsekkausta että miten ovat muistissa, jotkut enemmän sellaista muistuttelu- ja ylläpitotreeniä, ja sitten muutamia uusia juttuja. (Ihan sattumanvaraisessa järjestyksessä.)

 •poispäinkäännöt •takaaleikkaukset •sylkkärit •leijeröinnit •saksalaiset •jaakotukset •vastakäännökset •viskileikkaukset •japanilaiset •niistosokkarit •välistävedot •vippaukset •erottelut (putki/puomi, putki/putki, A/putki jne)

Yksittäisistä esteistä •puomin & keinun nopeustreeniä •kepit, itsenäiset sisäänmenot, ansaesteitä houkuttelemassa vieressä ja lopussa, sylkkärit, pakkovalssit, poispäinkäännöt sekä takaaleikkaukset ennen keppejä, keppejen jälkeen valsseja ja persjättöjä, joskus vielä myös leijeröintiä kepeillä

 Treenattavaa siis toisinsanoen riittää ainakin, mutta ei meillä mikään kiire ole. Jos vaikka muutaman aina ottaa omatoimitreeneihin, ja suunnittelee jotain kivoja ratapätkiä joissa pääpointti on parissa ohjauskuviossa. Ja sitten myös hyppytekniikkaa pitäisi edes silloin tällöin muistaa tehdä. Ja no periaatteessahan kyllä ihan perus valsseilla ja persjätöillä pärjää aika pitkälle, mutta jos ei muuta, niin ompahan ainakin hienon näköistä jos onnistuneesti osaa tunkea vaikka mitä hienoja ohjauskikkailuja ratasuorituksiin. ;)

 

Huipputerrieri

 

 Taas yksi kisaviikonloppu takana, mutta tällä kertaa sitä vietettiin mitä parhaimmassa cairniseurassa! Eilen, lauantaina, kisattiin kahden startin verran Ojangossa, ja meidän ainoana tavoitteena oli oikeastaan vaan saada kepit onnistumaan. Rocky oli tosi hilpeällä tuulella, ja ensimmäisellä radalla tapahtui jotain vähän hassua kun tyyppi kiersi jopa kahdenkin esteen ohi ulkokautta, vaikka ne olisivat olleet ihan suoraan edessä tarjolla. Ja kun sen toisen hypyn (jonka R siis kiersi) takana odotteli Aa, niin siinä sitten hyllytettiin, kun ei terrieri mitenkään voinut olla käväisemättä Aa'lla. Ihan vähän vaan. Tosi hyvällä fiiliksellä kuitenkin jatkettiin rata loppuun asti, ja kepit oli hienot!

 Toisella radalla iloitsin jo valtavasti siitä, ettei Rocky suinkaan alussa rynnännyt oikopäätä tyrkyllä olevalle puomille, vaan kuunteli kiltisti ohjausta ja sujahti putkeen. Keppejen kulma oli meille vähän hankala, ja Rocky jäi aika kauaksi aikaa jalkoihin pyörimään ja ihmettelemään että mitä häh, minne pitää mennä. Kielto(j)a ei kuitenkaan tullut, vaikka ihan kiitettävästi siinä ennen keppejä hilluttiin. Löytyihän se keppejen sisäänmenokin lopulta, ja maaliin onnistuttiin pinkomaan juuri ja juuri ihanneajan alle, tulos siis -0,39. Luvaan ei aika kuitenkaan riittänyt, kun sen verran paljon nollia olivat muut tehtailleet. Ihan vähän kyllä harmitti, mutta ei voi mitään. Tosi tyytyväinen olin kuitenkin molempiin startteihin, ekan radan alun kämmejä lukuunottamatta, meno tuntui sujuvalta ja meillä oli terrierin kanssa radalla hirveän kivaa! :)

 Suurpiirteiset ratakuvat löytyypi täältä.

 Tänään sitten Hyvinkäällä startattiin kolmen radan verran, ja taas tavoitteena hyvät kepit ja sujuvaa ohjausta. Hyppyradalla taisi ohjaajaa vähän jännittää, tai ainakin jälkeenpäin videolta katsottuna oli kamalan näköistä sipsuttelua. Muuten ihan ok suoritus, kepeiltä vitonen kun Rocky ei ihan umpikulmaa osannut hakea (tai kyllä se haki, ja pujottelikin ensimmäisen välin, mutta sitten herpaantui ja jätti tokan välin välistä. Uusittiin sitten kepit ihan alusta asti.).

 Tokalla radalla keskityin erityisesti antamaan Rockyn itse hakea kepit, kun kummasti sitä aina kisoissa ihan ihan vähän vaan meinaa mennä itse jotain sörkkimään ja "auttamaan". Ja osasihan Rocky vallan mainiosti kepitellä ihan itse, ei ollut mitään ongelmia. Lopussa terrieri meinasi muurin jälkeen irrota väärälle hypylle, mutta epätoivoisella rääkäisyllä sain kuitenkin tyypin käännettyä oikeaan suuntaan. Tulos radalta -11,32 ja fiilikset radan jälkeen olivat ihan huiput. Luotin Rockyyn että kyllä se osaa, uskalsin jättää sen hypyille ja persjättää,  eikä Rocky karannut kontakteille vaikka ne olivat useaan kertaan tyrkyllä. Minikoirista jopa kahdeksan teki puhtaan nollaradan, ja me sijoituttiin siitä huolimatta toisiksi, sekä toinen luvamme merkattiin kisakirjaan.

 Viimeiselle radalle lähdettiin vaan pitämään hauskaa, ja taas keskityin kunnolla siihen että Rocky sai itse hakea kepeille. Lopussa olevaan ansaputkenpäätyyn meinasi kosahtaa, mutta taas ihan ihmeen kaupalla sain viime tipassa kalastettua Rockyn oikeaan putkensuuhun. Loppu sitten mentiinkin aika varmistellen, ja maaliin asti onnistuttiin kipittämään virheittä. Vaikka meno radalla tuntui aika rauhalliselta, onnistuttiin kuitenkin alittamaan ihanneaika ihan reilusti ja tulokseksi -12,85 sekä ensimmäinen sija. Ja sieltähän se viimeinen luva sitten samalla tulikin, eli SERT ja siirto kolmosiin! Huh, ihan mieletöntä! Rocky on kyllä vaan ihan paras. ♥
 Ja taas erittäin suurpiirteiset ratapiirrokset löytyy täältä.

 Hui, ihan uskomatonta että nyt jo muka noustiin kolmosiin. Vastahan (piti ihan tarkistaa asia) me ihan tasan tarkkaan vuosi sitten (10.11.2012) startattiin ensimmäistä kertaa virallisissa kisoissa. Ja nyt sitten seuraavan kerran kisataan kolmosluokkalaisina. Huhhuh. Tänhetkiset fiilikset on kyllä aika uskomattomat, enkä kyllä totta puhuakseni vielä oikein ole sisäistänyt että ihan oikeasti muka noustiin kolmosiin. Sen piti vaan olla joku tosi kaukainen haave, ja tarkoitus oli että oltaisiin vielä tovi jos toinenkin kakkosissa vietetty treenaamassa itse kisaamista ja samalla opittu luomaan juuri meille sopivia kisarutiineja. No, kai se kolmosissakin onnistuu. Nyt me leijutaan hetki pilvilinnoissa, treenataan ja vahvistetaan erinäisiä juttuja paremmalle mallille, ja katsotaan jos sitten jo joulukuun loppupuolella uskaltaudutaan kokeilemaan miltä ne kolmosten radat oikeasti tuntuu. Jännittää jo nyt! :D Mutta myös samalla olen tosi innoissani että päästään kokeilemaan välillä todella haastavilta näyttäviä ratoja, ja käyttämään erilaisia ohjauksia, joita ei kakkosissa ole tarvinnut.

 Kaikista viikonlopun radoista löytyy muuten videot, katsotaan jos jotain eksyisi jopa blogin puolelle (kiitokset kuvaajille!). Rocky sai palkinnoksi paljon paljon herkkuja sekä ruokaa, vinkupehmoleluja, lahjakortteja ja ohjaaja sai suklaata. Jee! :) Nyt Rocky saa pitää aksasta ansaituisti alkuviikon lomaa, ja perjantaina sitten treenataan ohjatuissa.

 On Rocky vaan niin huikean taitava ja ihan mielettömän hieno!

 Lisäys 11.11.2013

 Ja no pitihän siitä sertti-ruusukkeestakin ottaa toki kuva, ei niitä menolippuja kolmosiin kuitenkaan noin vaan joka päivä satele. ;)

Toimii, tai sitten ei

MOI.

 Huhhuh, agilityntäyteinen viikonloppu taas takana. Eilen ahkeroitiin Timo Rannikon koulutuksessa purinalla, ja hitsit miten kivaa oli alkujännityksen haihduttua. Rocky oli varsin hilpeällä tuulella, ja aluksi kyllä ihan hitusen nolotti kun tyyppi veteli ihan omaa showtaan rallatellessaan ympäri kenttää samalla haistellen iiiiihania tuoksuja. Vedettiin sitten ihan summan mutikassa muutamia hyppyjä + putkia, ja löytyihän se yhteinen sävelkin onneksi. Itse rata oli lähes kolmenkymmenen esteen pätkä, jota tehtiin kahdessa osassa. Oli paljon pakkovalsseja, ennakoivia valsseja, niistosokkareita sekä normi niistoja, pimeää putkikulmaa ja kohtia joissa piti uskaltaa jättää koira itsenäisesti hypyille että ehtisi edelle persjättämään.

 Eka puolikas takkusi aluksi vähän joka paikassa, oli vaikeaa enkä luottanut Rockyyn kunnolla. Mutta heti kun vaan uskalsin pistää töppöstä toisen eteen ja liikkua, niin johan rullasi! Ja Rocky oli aika makee, teki niin hyvin kuin vaan osasi ja luki kiltisti ohjausta. (Aa olisi ollut moneen kertaan tyrkyllä, mutta eipä terrieri käynyt siellä. Ei edes yhden tassukarvan verran.)
 Toisella puolikkaalla kaikki palaset loksahtelivat paikoilleen, eikä jännittänytkään niin kamalasti enään. Meno tuntui sujuvalta, olin ajoissa ohjauksineni, ja mikä tärkeintä; meillä oli yhdessä terrierin kanssa hirmu kivaa radalla! Kai se oli pienen pieni välähdys siitä kuuluisaa flow-fiilistä. Tottakai, aina voi tehdä paremmin, olla nopeampi, kääntyä tiukemmin ja vaikka ja mitä, mutta mietitään niitä juttuja sitten joskus myöhemmin.
 Koko ratakin ehdittiin lopuksi vielä juosta läpi, ja nyt myös alun kiemuroista selvittiin ongelmitta.

 

Tukka hyvin, kaikki hyvin ;)

 Päällimmäisinä juttuina mieleen jäi että Rockyn kanssa pitää olla tarkkana ettei oma liike pysähdy. Sitä terrieri ei ollenkaan arvosta. Ja toki taas että mitä lujempaa itse juoksen, sitä kiireempi koirallekkin tulee. MUTTA. Pitää osata rytmittää omaa menoaan järkevästi. Ei ole mitään järkeä ottaa hillitöntä etumatkaa, ja sitten jäädä sipsuttelemaan, tai vielä pahempaa, jäädä paikoilleen seisomaan. (Tunnustan syyllisyyteni.. ) Ja noottia tuli myös omista välillä vähän turhan hätäisistä käsillä viskomisista, varsinkin pakkovalsseissa. Persjätöissä pitää muistaa kääntää katse koiraan, eikä jättää sitä oman onnensa nojaan selän taakse juoksemaan. Rockyn kohdalla joutuu myös tiukemmissa käännöksissä ottaa koira napakasti mukaan, koska muuten tyyppi jää vähän tuun sitten kun ehdin, mahdollisesti vielä tänään -moodiin, ja kaarrokset saattaa helposti myös levitä ennätyksellisiin mittoihin. Pitää vaan tarpeeksi selkeästi merkata ja kertoa, mitä tapahtuu seuraavaksi.

 Tykkäsin kovasti kun alussa mentiin rataa tosi yksityiskohtaisesti läpi, koirien kaikkia mahdollisia reittejä, linjauksia, laskeutumispaikkoja, ohjausvaihtoehtoja ja missä kohdissa kannattaa erityisesti miettiä tiettyjä juttuja. Kovin antoisa koulutus siis, ja onneksi lähdettiin mukaan sählämään pitkän empimisen jälkeen. :D

 Tänään sitten suunnattiin nokat kohti Ojankoa, kisoihin siis. Rocky oli varsin innokkaana mukana radoilla tekemässä hommia, ja oli varsin hieno aksaeläin. Kontaktit oli molemmilla agiradoilla kerrassaan historiallisen hienot, ollakseen erään, ajoittain vähän tuhman, terrierin suorittamat. Nopeat, varmat ja heti vapautuskäskyn saatuaan täysiä matkaa jatkamaan. Kepit ei sitten sujunut ollenkaan, kaikilla radoilla Rocky juoksi keppejen ohi kuin ei koskaan olisi ikinä nähnytkään moista estettä. Kyllähän tyyppi sitten maagisesti muistikin miten kepuloiden välistä kuului hypellä, kun uudestaan lähetin. Agiratojen kontakteilta, a-radan keinulta & puomilta, sekä c-radan puomilta, oli muuten aika harvinaisen tiukat käännökset seuraaville esteille. Varsinkin keinun jälkeinen hyppy tuntui vähän epäloogiselta ja välimatka oli piiiiiiitkä. Muuten radoissa ei mitään erityistä ollutkaan, sen kuin vaan juostiin ja pidettiin hauskaa. Ja pakko vielä mainita että hypärin päällejuoksu kymppihypyllä (se ohjaus siis, en suinkaan juossut koiran päältä..  ), tuntui tosi sujuvalta. Päivän saldona siis 5, hyl (keppivirhe + joku hyppy lopussa jäi välistä jota en viitsinyt korjata) & hyl (keppivirhe + väärä putkenpää). 

Suurpiirteiset piirrokset radoista löytyypi täältä.

 Keppitreeniä siis luvassa, paljon. Vähän kyllä ihmetyttää että mikä noissa kepeissä aika ajoin mättää, kun suurimmaksi osaksi sujuu tosi hyvin, ja välillä sitten taas ei ollenkaan. Esim. eilen koulutuksessa kun mentiin, ei ollut mitään ongelmia. Rocky kyllä osaa, se tietää mistä aloittaa, ja että kepit mennään loppuun asti. Pakko kai se sitten on vaan olla jotain omaa tyhmää säätämistäni ja häiriköintiä, muttakun mielestäni kyllä, ainakin yritän, ohjata aina samalla tavalla. Plaah.. mene ja tiedä sitten. Mutta ei anneta sen lannistaa, paljon paljon treeniä vaan ja toivotaan että jossain vaiheessa helpottaa. :)