Videota treeneistä

 Eilen tehtiin keppejä, puomia sekä keinua, ja testattiin mitä tapahtuu jos yhdistää Aa'n, länget + vedätyksen. Rocky oli ensin vähän ihmeissään että mitää, nytkö saa juosta Aa'n läpi ihan täysiä pysähtymättä. Ja sehän johti lopulta siihen että muutaman toiston jälkeen tyyppi alkoi loikkaamaan jostain ennen alastulon keskiosaa oikein innostuessaan, kuitenkin onnistuen sukeltamaan länkien alitse. Jaa, kai sitä sitten pitää alkaa opettaa kunnollisia juoksukontakteja vaikka laatikkomenetelmän avulla. Mutta pitihän sitä kokeilla että jos olisi päässyt helpoimman kautta sieltä mistä aita on matalin. Kepeillä yritettiin jatkaa itsenäisten sisäänmenojen treenaamista, mutta taas alussa Rocky oli sitä mieltä että ei onnistu. Liian vaikeeta. Toistaiseksi meen itse vielä aika lähelle, mutta hiljaa hyvä tulee eikö vaan. Mutta huh mitä käsien heilauttelua, nykimistä ja viskomista, mitä hyötyä niistä muka on.. plaah. Puomi on tällähetkellä ihan kiva, eipähän ainakaan etene ravaten enään, niinkuin kesällä joskus satunnaisesti teki. Tässä varmasti myös lisää vauhtia tulisi jos ohjaaja juoksisi koiran edelle ja vedättäisi sitä, mutta mutta... Keinukin ok.

Agilitynakki taas vauhdissa

Muutama Jukka Pätysen ottama komea kuva Rockysta parin viikon takaisista syysskaboista purinalla

 Rockyn silmätulehdus parantui onneksi hyvin, ja jo alkuviikosta meidän piti käydä hallilla treenaamassa. Toisin kävi pitkien koulupäivien ja juuri tälle viikolle kasaantuneiden erinäisten tehtävien takia. Perjantaina kuitenkin päästiin ohjattuihin, ja kun kaikki kolme kouluttajaa olivat paikalla saatiin tehdä paljon! Rockyn kanssa aloitettiin keppikulmien tsekkaamisella. Tehtiin kuuden kepin kera periaatteessa kaikkein vaikeimpia avo- ja umpikulmia hyppyjen kautta. Laitettiin alkuun yksi verkko, kun treenin ideana oli että Rocky hakisi kepit ihan itse ja auttaisin mahdollisimman vähän. Rocky tajusi jutun jujun muutaman yrityksen jälkeen, ja hitsit miten hienosti se haki keppejä.

 Seuraavaksi katsottiin millä mallilla päällejuoksut, jaakotukset ja saksalaiset olivat tauon jäljiltä. Päällejuoksut ihan ok, pitäisi vaan enempi luottaa koiraan että kyllä se sieltä esteen ylitse tulee ja lähteä liikkeelle aiemmin. Jaakotukset olivat aluksi aika lepsut, ja Rockyn käännökset hypyn jälkeen olivat minikoiran mittakaavassa turhan laajat. Himpun verran saatiin kaarrosta pienennettyä, mutta jos nyt ihan pilkunviilauksiin haluaa mennä, niin vielä muutaman sentin lisää olisi varmasti helposti saanut nipistettyä pois. Saksalaiset menivät vähän tökstöks, kyllä heti huomaa ettei vähään aikaan ole tullut tehtyä. Pitäisi vaan muistaa vähän useammin tehdä eri ohjausjuttujen ylläpitotreeniä, eikä vaan tuudittautua luuloon että jos kerran sujuu, aina sujuu. Kun ei se ihan niin vaan mene.. ;)

 Lopuksi ehdittiin vielä juosta muutamaan otteeseen vähän lyhennettyä kolmosten rataa. Oikeastaan pätkässä ei mitään kamalan vaikeita juttuja ollut, muutama tiukempi käännöskohta, ansaputkia ja pariin väliin persjättöjä. Ja loppusuoralla sai juosta kovaa! Kontaktit oli ihan superhienot, nopeat ja lopuissa varmat stopit. Kepitkin terrieri pujotteli hienosti. Yhteen kohtaan kokeiltiin viimeiseksi vielä leijeröintiä, ja sekös oli ehkä maailman siistein juttu ikinä! Uskalsin luottaa Rockyyn että kyllä se hakee ja suorittaa hypyt, vaikka olinkin kaukana sivulla ja välissä oli yksi hyppy. Huipputyyppi! :)

 Leijeröintikohta radasta >>

 Tänään sitten koko päivä vierähti Seppo Savikon vetämällä koulutuksella cairneille Espoossa. Päästiin tekemään huippukivaa rataa, joka sisälsi paljon vauhdikkaita osuuksia kuten myös enemmän tarkkuutta vaativia kohtia. Rockyn mielestä uusi halli oli tosi jännittävä, ja aluksi kulma jossa esteet 6 ja 7 olivat, oli tyypin mielestä sen verran mielenkiintoinen että sinne piti vähän jäädä hengailemaan. Keinun jälkeen sai kyllä ihan oikeasti pistää töppöstä toisen eteen kun Rocky paineli menemään. Meidän ei-vahvuuksiin kuuluva takaaleikkaus 6ella sujui yllättävän kivuttomasti, eikä Rocky edes jäänyt pyörimään esteen jälkeen. 7-10 oli meille ihan ylivoimaisesti haastavin kohta, suora putki houkutteli magneetin lailla terrieriä puoleensa. 8-9 välissä suoritettavaa persjättöä jouduttiin uusimaan monen monta kertaa ennenkuin se alkoi luistamaan. Rocky meinasi tosi herkästi alkaa valumaan selkäni takaa 19. hypyn suuntaan, mutta kunhan vaan itse liikuin tarpeeksi ripeästi eteenpäin ja oikeaan suuntaan, samalla riittävän napakasti käskyttäen, homma toimi.

 Kepeille laitettiin alkuun yksi verkko, kun halusin antaa Rockyn hakea sisäänmenon itsenäisesti. Ja tämähän ei ollenkaan olisi sopinut arvon neidille, vaan yritti haukkumalla ja muka-avuttomasti keppejen vieressä seisoen saada helpotusta tehtävään. Aina ei kuitenkaan, edes eräs terrieri, voi saada haluamaansa, ja osasihan Rocky kepeille mennä ihan itse niinkuin isot pojat. 14-21 meni huippuhyvin ensimmäisellä ja ainoalla kerralla kun kys. pätkää tehtiin (aika loppui sitten). Pakkovalssi+jaakotukset 16sta ja 18sta tuntuivat tosi kivoilta, ja varsinkin 18sta uskalsin jättää Rockyn itse suorittamaan estettä ja itse jo lähteä eteenpäin pituutta kohden. Vähän harmitti ettei ehditty uusimaan kohtaa, mutta toisaalta ehkä oli hyvä lopettaa kun sujui niin hyvin. Lopun ralliosuutta (22-29) ei myöskään ehditty juosta, mutta eipä siinä mitään erikoisempaa olisi oikeastaan ollut.

 Rockyn kanssa oli jälleen kerran tosi kiva treenata kun se oli niin täysillä mukana tekemässä hommia (alun haahuilut poislaskien). On se vaan juuri mulle ihan täydellinen. Entä sitten vaikkei se koskaan yltäisi samanlaisiin huikeisiin etenemiin kuin nopeimmat minit, tai vääntyisi yhtä tiukkoihin käännöksiin kuin taitavimmat koirakot, Rocky on hyvä just tällaisena, omana itsenään. ♥

 Treenattavia asioita tuli taas paljon lisää, ja se ikuinen ja ainainen ohjaajan liikkeen puute sekä hitaus tuli myös hyvin esille. Mä oikeasti tarvitsisin jonkun joka voisi koko ajan olla vieressä karjumassa että liiku, käänny, juokse, MENE JO! Sellaisen personal vauhkoojan. :D Muita niitä juttuja meidän loputtoman pitkään treenattavia-asiota listaan oli mm:

- jatketaan kepeillä itsenäisten sisäänmenojen vahvistamista vaikeista kulmista. Myös takaaleikkaukset ja poispäinkäännöt ennen keppejä, ja esim. persjätöt keppejen jälkeen. Palkan pitää tulla eteenpäin, ja ennenkuin koira ehtii kääntyä ohjaajaa kohden.

- persjätöissä pitää vahvistaa käteen kiinni tulemista. Rocky on vähän turhan lipevä, ja jos sille ei tarpeeksi selvästi kerro minne matka jatkuu, se irtoaa vähän minne sattuu ja tekee omia päätöksiä radan kulusta, esimerkiksi karkaa kontakteille, köh köh. :D

- Aa'lle vaihdetaan juoksukontaktit. Tai ainakin kokeillaan luoda niille pohjaa, mutta jos näyttää toivottomalta mennään taktiikalla kontaktikäsky ja vapautus ennenkuin ehtiin pysähtyä. Juoksukontaktit siksi, että pysähtyminen rasittaa kuitenkin verrattaessa niin paljon enemmän, ja Rockylla rintakehän alue jumiutuu hyvin helposti (todennäköisesti) pysähdysten aiheuttaman rasituksen takia.

 Rocky sai paljon kehuja innokkuudestaan ja estehakuisuudestaan. Ohjaajan pitää kuitenkin muistaa ohjata koko ajan huolellisesti, eikä jättää asioita puolitiehen, vaikka koira tilanteita useasti pelastaakin. Ja ei se juokseminen oikeasti voi olla niin vaikeaa. :D

Tötteröpää

Postauksen kuvat ovat sunnuntain cairnilenkiltä

 Lauantaina käytiin Rockyn kanssa purinalla kisaamassa yhden startin verran Ritva Herralan tuomaroimalla radalla, ja toteamassa että Aa on terrierin mielestä vähän liian kiva este. Rataantutustumisessa rata vaikutti hirmu kivalta ja innoissani odottelin että päästäisiin sitä suorittamaan. Rocky oli innoissaan lähdössä radalle, mutta alussa kuitenkin tuntui vähän poissaolevalta ja raskaalta ohjattavalta. Aa'lle mentäessä piristyi ja vauhtiakin alkoi löytymään. Valssasin Aa'n jälkeen, mutta sitten tapahtuikin jotain vähän kummallista, sillä Rocky lähti seilailemaan jonnekkin renkaan suuntaan selkäni takaa. Kielto siis vitoselta. Ja sitten kun olisi pitänyt mennä kepeille, terrieri livahti selkäni takaa Aa'lle. Eli hylly. Hienon onoffin jälkeen Rocky suvaitsi lähteä pujottelemaan, ja hienot sekä nopeat kepithän se myöskin teki. Puomi-putki -ansassa ei ollut mitään ongelmia, vähän vedin vastakkaisella kädellä 16. putken jälkeen, mutta muuten ohjasin aika passiivisesti (meillä siis erotteluissa on käytössä vahvat vartalolla lähetykset putkiin, ja kun mennään kontakteille pysyttelen enemmän passiivisena, huutelen vaan kiipee-käskyä. Hyvin on ainakin tähän asti toiminut.)

 Ihan tyytyväinen olin rataan, vaikka meno tuntuikin vähän tahmealta. En sitten tiedä johtuuko se tuosta purinan höttö-pohjasta, kun varsinkin pienet minikoirat uppoavat ihan mukavasti pehmeään pohjaan. Pitääpä noita erotteluja muistaa treenailla enemmän, ja sitten taas jatkaa projektia kepeistä maailman paras este. Nyt me pidetään vähän kisataukoa ja viilaillaan erinäisiä pikkujuttuja parempaan kuntoon. Kuukauden lopussa suunnitelmissa olisi kisat Ojangossa, katsotaan mitä tapahtuu.

Eilen meidän piti iltapäivällä lähteä purinalle treenaamaan, mutta ehei. Koulusta kotiin tullessani vastaan ovelle ilmaantui terrieri ei-niin-kivan yllätyksen, silmätulehduksen, kanssa. Säikähdin aika pahanpäiväisesti, kun tyypin koko vasen puoli naamasta oli vihreäkeltaisen töhnän peitossa, ja silmänympärys oli ihan punainen ja turvonnut. Eli aika hurja näky. Eikun soittoa eläinlääkärille ja putsaamaan naamaa. Saatiin aika ellälle vähän myöhemmäksi illalle, ja siellä sitten silmää tutkittiin tarkemmin. Syykin tulehdukseen mitä todenäköisimmin löytyi, pieni muutaman millin suuruinen naarmu silmän alaluomessa. Rocky sitten näköjään oli koko päivän yksin ollessaan hangannut kutiavaa silmäluomea, joten ihmekös jos siinä sitten koko silmä oli päässyt samalla tulehtumaan. Mukaan saatiin silmätippoja joita pitää tiputella kuutisen kertaa päivässä sunnuntaihin asti. Ja tötterö. Mitään vakavempaa ei siis onneksi ollut, ja ihan muutamassa päivässä silmän pitäisi parantua. Mutta jos ei viikonloppuun mennessä ala paranemaan, niin pitää sitten lähteä alkuviikosta uudestaan ellälle katsomaan että mitä ihmettä on tekeillä.

 

 Pidetään nyt sitten tämä viikko taukoa agitreeneistä, plaah. Silmä ja sen ympärys on jo huomattavasti parantuneet eiliseen verrattuna. Itse silmä vielä on aika punainen, ja töhnää tulee runsain mitoin edelleen, mutta muuten turvotus on laskenut aika hyvin. Rockyn mielestä tötterö on ihan kamala, eikä se sitä nyt oikeastaan joudu pitää kuin päivisin yksin ollessaan. Ulkona on niin paljon muuta touhuttavaa ettei se muista kutiavaa silmäänsä. Ja sisällä nyt aika hyvin pystyy vahtimaan ettei pääse hankaamaan silmää. Tippojenkin laitto sujuu ilman mitään suurta draamaa, paljon nameja perään vaan niin Rocky pysyy iloisena. Pidetään nyt peukut pystyssä että silmä tuosta lähtisi parantumaan ilman ongelmia, kun ensi viikon sunnuntaina olisi se agikoulutuskin. On se kuitenkin aika surkean näköinen. Paras pikkutyyppi. ♥