Tärkeä päivä

 Hurrrrrjasti onnea maailman parhaalle terrierille, joka eilen täytti jo 6 vuotta. Vähän on harmaita karvoja kasvanut kuonoon ja kulmiin vuosien mittaan, mutta muuten ikääntymistä ei ollenkaan ole havaittavissa. Ja hyvä niin, sillä eihän Rockya vielä edes moneen vuoteen voi vanhaksi kutsua. On aina yhtä huvittavaa kun julkisilla matkustaessamme Rockya toisinaan luullaan tosi iäkkääksi. Tai sitten ollessaan lyhyemmässä karvassa se onkin pikkupentu. Ja pienet lapset aina hihkuvat vanhemmilleen että kato, äitikoira (tarkoittaen Amoria) ja sen pentu (osoittaen Rockya).  Mutta karvanpituudesta huolimatta, cairniksi yllättävän hyvin ihmiset tyypin tunnistavat. Ja sitten oli se henkilö joka luuli Rockya sheltin ja borderterrierin risteytykseksi.

 Rocky on kaikinpuolin niin kovin hieno ja tietysti erittäin rakas. Arki rullaa tyypin kanssa ongelmitta, ja harrastuskaverina Rocky on häiriöherkkyyttä lukuunottamatta myös aika näppärä. Mutta ei se meidänkään meno aina vaan ruusuilla tanssimista ole. Lukuisia kertoja oon hakannut päätä seinään ulkokentällä treenaamisen haastavuuden takia, ja manannut koko koirahyppelyn maan alimpaan rakoon terrierin ottaessa hatkat kisoissa. Mutta vastoinkäymisten myötä oon oikeasti oppinut arvostamaan onnistumisia, pieniäkin sellaisia, ja tiedän myös etten voi vaan olettaa että kaikki aina sujuisi loistavasti. Töitä pitää tehdä koko ajan ja pitää asenne kohdillaan. Mutta kaikkein tärkeimpänä nauttia yhdessä tekemisestä ja antaa terrierin tietää olevansa paras. Koska mulle se on kaikista tärkein ja kiistaton ykkönen. ♥