Vihdoinkin kesä!

 Viimeisen viikon aikana me ollaan lähinnä keskitytty nauttimaan hyvästä säästä ja lenkkeilty oikein olan takaa. Onni on asua saaressa, jolloin koirat pystyvät käydä vähän väliä lenkin lomassa meressä kahlailemassa ja juomassa. Rocky on jopa vähän innostunut hakemaan keppejä vedestä, kunhan niitä ei terrierin mittakaavalla liian kauaksi heitä. Ja liian kauas tarkoittaa siis sitä että pitää ihan oikeasti uida monta metriä. Amor seuraa tarkkaavaisena hyvän turvavälin päässä siellä missä tassut vielä ylettyy helposti pohjaan ja yrittää vähän ohimennen napata kepit jotka Rocky suurella vaivalla käy merestä hakemassa. Rockyyn on myös iskenyt jokin ihme kaivamisvimma, sillä siinä vaiheessa kun lähdetään jatkamaan lenkkiämme, on rannat joissa ollaan visitoiduttu ja vietetty aikaa melkein poikkeuksetta täynnä sellaisia about parinkymmenen sentin kuoppia. Amor vähän hölmistyneenä katselee Rockyn touhuja, ja aina yhtä innoissaan tunkee kuononsa vastakaivettuun kuoppaan, todetakseen ettei sielläkään montussa ollut mitään kivaa.

 Ei me sentään ihan treenaamatta kuitenkaan olla löhöilty, sillä joka ilta pojat saavat iltaruokansa tokojuttujen ja temppuilun parissa. Yksi ilta olin ihan ihmeissäni kun molemmat osasivat tulla sivulle pelkällä suullisella käskyllä. Kun välillä on tuntunut siltä etten koskaan saa häivytettyä sitä pientä käsiapua pois.. ehheh, juu vähän on noloa myöntää ettei mun koirat tollasta perusjuttua näin monen vuoden jälkeen vieläkään ole osannut. Mutta nytpähän osaa! :D Vähän ollaan s-i-m vaihtoja tehty ihan vaan niin että istun tai seison lähellä, ja ai että tykkään Amorin hissityylistä. Takajalat pysyy hyvin paikoillaan, ja maahan sukeltaa kuono edellä. Hieman on kuitenkin ollut ongelmia ennakoimisen kanssa, kun Amor on ihan vaan että jee kato tän mä osaan! Kestoa ollaan siis nyt treenattu, ja ihan hyvinhän tuo malttaa. Jotain myös ihan perusjuttuja ollaan paljon tehty, mm. kääntymisiä perusasennossa. Ja kosketusalustan kanssa ollaan leikitty siten että lähetys alustalle -> s/i/m käsky perään. Nopeasti molemmat tajusivat jutun jujun, vaikken nyt oikeastaan tiedä mitä hyötyä tästä on. Erottelutreeniä ainakin. Eikun aijoo, taisin vähän miettiä että jos tästä olisi hyötyä esim. alon hyppyä varten... Meiän tokoilu ei nyt mitenkään kauhean vakavaa hommaa ole, lähinnä vaan jotain kivaa puuhastelua. Mutta kyllä vähän houkuttelisi joskus lähteä kokeisiin. Ehkä.

 Rockylla on turkinkasvatusprojekti meneillään. Kamalasti tekisi mieli nyppiä karvat pois, mutta nyt me ihan oikeasti yritetään siinä yhdessä näyttelyssä käydä tän kesän aikana. Mitä nopeammin, sen parempi koska sitten ei näyttelyjutuista enään tarvitse murehtia. Muuten en ehkä jaksaisi vaivautua, muttakun elättelen vähän salaa sellaista toivetta että jos me jollain ihmeen munkkituurilla onnistuttaisiin nousta kolmosiin agissa, ja vieläpä niinkin onnekkaasti kävisi että tarvittavat sertit saataisiin haalittua kasaan, niin eipähän valioitumisen esteenä ainakaan olisi se puuttuva näyttelytulos (mikä lausehirviö..). Ja siihen H'oohon me tähdätään. Se riittää ihan hyvin. Kyllähän se EH tai ERI myös kelpaisi, mutta oikeastaan sillä näyttelytuloksella ei mulle henkilökohtaisesti mitenkään kauhean suurta arvoa tai väliä ole. Se on kuitenkin loppujenlopuksi vaan toisen ihmisen mielipide koiran ulkonäöstä. Onhan se ihan nätin näköistä kun jonkun koiran nimen edessä on riveittäin näyttelyistä saatuja titteleitä, mutta ei se mussa herätä sellaista woouuuu-toi-on-mahtava-koira-kun-se-on-pärjännyt-nättelyissä!! -tunnetilaa. Ja nyt olisikin sitten korkea aika siirtyä seuraavaan aiheeseen, koska kaikille varmasti tuli jo selväksi että olenko näyttelyihminen vai en. Eikä kukaan varmasti jaksa lukea loputonta valitusta näyttelyistä ja niiden huonoista puolista, näyttölinjaisten koirien kasvatuksesta, ylilyönneistä jaja.. Sen kyllä voin hyvin myöntää että itse näyttelyiden idea on aika jees, arvioidaan koirien rotutyypillisyyttä ja miten ne vastaavat rotumääritelmää. Mutta sitten kun tulee näitä sankareita jotka tulkitsee niitä määritelmiä vähän miten itse tykkää ja toiset tyypit tavoitellessaan näyttelyissä menestyviä koiria ei niin huomioi terveysseikkoja kasvattaessaan ja okei, nyt oon hiljaa.



 Mutta näyttelyihin liittyen pakko kertoa, että me ollaan Rockyn kanssa käyty tossa lähinurtsilla vähän kokeilemassa ravaamista ja pönötystä. Hyvin onnistuu, vaikkakin Rocky on ihan ihmeissään kun namia tulee vaikkei se mitään varsinaisesti teekkään. Siksi nakkia pitääkin työntää seisoessa (ainakin näin aluksi) nassuun tiheään tahtiin, koska muuten se rupeaa tarjoamaan vaikka mitä temppuja. Ja hännän ylhäällä pitäminen tuottaa myös vähän päänvaivaa, mutta tuudittaudun siihen uskoon että muiden koirien ympäröimänä Rocky olisi sen verran enemmän jännittyneempi, tai siis en nyt löydä mitään hyvää sanaa kuvailemaan sitä mitä ajan takaa, mutta että häntä siis pysyisi ylhäällä.

 Mitäs muuta. Agia ei kertaakaan olla käyty treenaamassa viimeviikon kisojen jälkeen koska työharjoittelu. Tervetuloa kesäloma (ja kesätyö!). Alla olisko viimeviikolta videota kun käväistiin ennen kisoja treenaamassa. Rocky teki keppejä ja kontakteja, Amor höntsäsi medirimoilla. Käännökset videolla valuu ja valuu, mutta ei haittaa. Ei me sellasista jutuista enään Amorin kanssa murehdita, siirretään kaikki täydellisyysvaatimukset Rockyn taakaksi. Mutta voisi se ohjaaja kuitenkin vähän paremmin ohjata eikä vaan noin tönkkönä seisoa paikoillaan.

 Ilmoittauduttiin nyt sitten Rockyn kanssa ensi viikon kisoihin Kivikkoon. Jos vaikka yritettäisiin käydä treenaamassa ennen sitä, kun kakkosissa ei taidakkaan enään ihan pelkällä tuurilla pärjätä.