Blogin päivittäminen tuntuu taas ihan kauhean vaikealta. Ei sillä ettäkö edellisen postauksen jälkeen olisi tapahtunut mitään supererikoista, mutta kuitenkin. Rockyn kanssa ollaan ahkerasti käyty purinalla treenaamassa keppejä, ja ne on parantuneet ihan valtavasti kun vihdoinkin muistin alkaa käyttää etupalkkaa. Pystyn lähettää Rockyn aika kaukaakin kepeille, ja onnistumisprosentti sisäänmenoissa lienee noussut jonnekkin 80enen paremmalle puolelle. Se on aika hyvin. Aika iiseistä kulmista ollaan vielä tehty, mutta vähitellen lisätään vaikeutta. Katsotaan milloin päästään kokeilemaan takaaleikkauksia ja poispäinkääntöjä kepeille, odotan jo innolla. ;)
Amorkin on muutaman kerran päässyt mukaan putkirallattelemaan ja hömppäilemään, ja niinä kertoina se on ollut maailman onnellisin pikkupaimen. Ei se onneksi tiedä mitä eroa on treenaamisella ja vähän-niinku-treenaamisella, kunhan pääsee tekemään jotain ja palkkaa tulee niin se riittää.
Perjantaina HAU järkkäsi möllit (tai no oikeastaan epikset, koska radalla oli mm. kepit ja keinu joita ei mölliradoilla ole) jäsenilleen, tarkoitettuna niille ketkä halusivat tulla kokeilemaan kisatilannetta ja jo vähän kisanneille koirakoille. Tuomarina toimi Sari Vähäniitty ja kivana lisänä antoi jokaiselle koirakolle palautetta ratojen jälkeen. Vähänkö oli siis jännää lähteä moninkertaisen sm-mestarin valvovien silmien alle tekemään rataa. Ja jotta ei ainakaan liian helppoa olisi touhu niin häiriöntekijöitä oli niin paljon kuin melkein vaan mahdollista kun ulkona oltiin. Molemmin puolin toiset kentät joissa oli koulutukset menossa, aidan toisella puolella menevä hiekkatie jolla ihan kiitettäväst ramppaa kävelijöitä, pyöräilijöitä, muita koiria yms, muutama juoksuinen narttu ja mitäköhän vielä.
Ekalla kiekalla Rocky varasti lähdöstä, mutta sain sen kuitenkin tyrkättyä oikeaan päätyyn putkeen. 13sta jälkeen Rocky vilkaisi Aa'lle ja katsoi sitten mua päin mutta päätti kuitenkin käväistä muutamalla tassulla kontaktipinnalla (josta siis hyl). Kepit oli ihan hirmu hienot ja kontaktit myös. Ja loppusuoralla irtosi eteenpäin niinkuin kuuluukin.
Toisella yrityksellä oma jännitys alkoi jo vähän helpottaa ja tällä kertaa Rocky pysyi kiltisti lähdössä. Kepit ja kontaktit oli jälleen niin hyvät kuin ne meiän skaalassa vaan suinkin pystyy olemaan. 13sta jälkeen unohdin valssata (ehehe..) ja sitten sumplittiin jokin ihan ihme kieputusjuttu sarjaesteille. Mutta se toimi ja nollalla maaliin. Meiät kuitenkin käskettiin heti takas radalle vielä tekemään se onnistunut valssi sinne 13sta jälkeen ja kyllähän se myöskin toimi.
Tosi positiivista ja hyvää palautetta sekä kommenttia saatiin, Vähäniitty heti totesi että me ollaankin jo taidettu kisata kun meno sen verran varmaa oli. Kepit ja kontaktit on tässä vaiheessa kuulemma ihan älyttömän hyvät, vaikeusastetta pitää muistaa kuitenkin treeneissä nostaa ettei jäädä polkemaan paikoilleen ja sitten myöskin vaatia niitä kunnollisia suorituksia loppuun asti eikä alkaa lipsumaan. (nou hätä, melkein jo onnistuttiin pilaamaan kontaktistopit, enkä sitä halua enään kokea uudestaan) Rocky sai myös kehuja esteiden hakemisesta ja suoritusvarmuudesta ja no oli se ohjaajakin ihan okei. Pieni jäätyminen ekalla radalla jonka takia Rocky käväisi Aa'lla, mutta muuten ihan mukiinmenevää ohjausta.
Olin ihan superylpeä Rockysta, se esitti sitä parasta osaamistaan eikä ollut moksiskaan ympärillä olevista häiriöistä, vaikka tää olikin vuoden eka treenikerta ulkona. Silloin ekoina vuosinahan melkein kaikki kesäkausien treenit loppuivat siihen että Rocky lähti rallattelemaan ympäri kenttää milloin pyöräilijöiden perään (kenttä on kylläkin aidattu, että ei se oikeasti minnekkään päässyt), milloin lintuja metsästämään ja sitten jouduin kalastelemaan sitä kiinni milloin mistäkin puskasta. (linnuista tulikin mieleen, että yksi kesä harvinaisen tyhmä harakka asusteli jossain purinan lähettyvillä ja melkein jokaisissa treeneissä se tuli istuskelemaan Aa'n tai puomin päälle..)
Aijoo, ja meiän rata oli illan ainoa puhdas nolla kaikissa kokoluokissa joten saatiin kiva tsemppipalkinto mukaan.
Alkavan viikon torstaina päästään jee vihdoinkin taas kisaamaan. Tosin yksi startti on vaan luvassa, koska en meitä hyppyradalle jaksanut ilmoittaa kun kerran meillä jo luva on plakkarissa hypäriltä. Eli vaikka miten hieno nolla saataisiinkin aikaiseksi, ei siitä olisi mitään hyötyä. Hyvää kisatreeniähän se olisi, mutta mutta. Ihan hyvillä mielin lähdetään sitä puuttuvaa nollaa ja menolippua kakkosiin metsästämään. :)
Ei kommentteja
Lähetä kommentti