Kaikki postauksen agikuvat ovat Päivi Reimanin ottamia, viime vuoden mölleistä Tuusulassa. Onpas Rocky ollut kaljuna silloin.. :D
Eilen käytiin Kivikossa korkkaamassa kakkosluokka Rockyn kanssa. Jaa no, mitäpäs sitä muuta sitten sanoisi. Ei ihan ollut meidän päivä ei. Itse radat oli hirmu kivat, hyppyradalla pääsi jo vähän enemmän miettimään ohjausta, kun kaksi muuta rataa tuntuivat ihan pikapaluulta ykkösiin. Mukavan suoraviivaisia juoksuratoja, jotka Rockylle sopii paljon paremmin, kuin radat jotka vaativat kauheasti pientä pyöritystä ja räpellystä.
Hyppyradalla oltiin molemmat vähän pihalla, ja meno oli kyllä sen mukaista. Rocky päätti kuitenkin pitää hauskaa ja kävi juoksemassa putkissa muutaman ylimääräisen kerran. Takaakiertoihin lähti hyvin ja kepit oli hienot.
B-radalla meno oli 17-putkeen asti ihan superia, Rocky teki niin hyvin kuin pieni terrieri vain suinkin pystyy ja osaa. Kontaktistopit Aa'lla ja keinulla oli hienot! vaikka keinulla vähän jäi himmailemaan alastulolla. Mutta sitten, sarjaesteellä (18), Rocky äkkäsi aidan toisella puolen pyöräilevät ihmiset ja lähti niiden perään juoksemaan aidan viertä. Kovasti yritin saada sen suorittamaan vielä vikat esteet, mutta kun ei onnistunut, juostiin vaan suorinta reittiä maaliin. Onneksi Rocky lähti heti perääni tulemaan, ja antoi ottaa ittensä kiinni, eikä jäänny radalle hillumaan.
Ennen vikaa rataa käytiin leikkimässä pyöräilijöiden lähellä (agikentän vieressä on siis sellainen öö.. pyöräilijöille tarkoitettu hyppyrirata, varmasti sille on jokin ihan oma nimikin, mutta joo) ja palkkailin Rockya kontaktista ja välinpitämättömyydestä pyöriin. Siinähän se ongelma piileekin, hihnassa Rocky ei edes vilkaise pyöriä kohden, mutta vapaana pyörien jahtaaminen olisi ihan huippukivaa.
Vikalle radalle lähdettiin ihan hyvillä mielin, mutta meno tyssäsi heti keppeihin. Rocky haki aloituksen hienosti, mutta sitten lähti taas juoksentelemaan aidan viertä pyöräilijöille haukkuen. Aikani taas yritin saada Rockya jatkamaan rataa, mutta ei se noin kiihtyneessä tilassa ollenkaan pysty keskittymään, joten juostiin taas suorinta tietä maaliin.
Varsinkin tokan radan jälkeen oli aika turhautunut olo, kun nolla olisi ollut niiiin lähellä, ja aikakaan ei mikään huono olisi ollut. Mutta tällaista se välillä on, toivottavasti seuraavalla kerralla sitten taas vähän paremmin.
Ja oikeastaan ihan positiivisin mielin lähdettiin kotiin päin Rockyn pelleilystä huolimatta, nimittäin kaikilla radoilla oli paljon hyvääkin. Jopa siinä vikassa josta suoritettiin huimat kaksi estettä (kolme, viimeinen hyppy myös). Lähdössä Rocky pysyi kunnes sai luvan lähteä, kepit kahdella ekalla startilla oli hyvät, onoffit kontakteilla oli, niinkuin aiemmin jo taisin mainita, hienot ja tokalla radalla meno tuntui tosi sujuvalta. Ja Rocky jaksoi kaikki kolme starttia ongelmitta, vaikka odottelua jokaisen startin väliin kertyi reilu tunti ja aurinko porotti täysillä pilveettömältä taivaalta. Tottakai se pääsi häkkiinsä suojaan auringolta suurimmaksi osaksi aikaa, ja vettäkin oli tarjolla koko ajan.
Berran myyntikojulta ostettiin viilennysmantteli, ihan tavallisesta ohuesta froteepyyhekankaasta tehty, mutta ostettiin kun maksoi vaan vähän reilu kympin. Ja kyllä vaikutti toimivan! "Takkihan" siis kastellaan kauttaaltaan kylmällä vedellä, ja sitten koiran päälle vaan. Alkukummastelun jälkeen Rocky ei ollut moksiskaan takistaan, ja lämppäesteitäkin teki normaaliin tapaan takki päällä. Kun silloin tällöin tunnustelin Rockyn selkää, kylkiä ja vatsaa, tuntuivat ne viileiltä ja Rocky ei kauheasti päivän aikana edes läähättänyt. Ero oli kyllä aika huima verraten vaikka hellepäivän treeneihin, ja kovasti haluan uskoa että tuo viilennystakki oikeasti auttaisi pitämään koiraa viileänä ja virkeänä.
Muutamat muutokset on manttelille tiedossa, mm. heti kunhan ehdin, ompelen takaosaan kumilenksut jotka toivottavasti pitäisivät takin vähän paremmin paikoillaan. Nyt se meinasi koko ajan valua jommalle kummalle puolelle tai rullaantua selän päälle. Myös jotain melkein korviin ulottuvaa niska-kaula -kappaletta jo kaavailin, katsotaan miten onnistuu. Tämä manttelihan siis oli vasta Berran ensimmäisiä kokeilukappaleita, ja muutoksia ja mittojen säätelyä kuulemma vielä on luvassa. Mutta kyllä me ainakin ollaan näin ensimmäisen kokeilun jälkeen enemmän kuin tyytyväisiä. Amorkin saa omansa, joko ostetaan, tai sitten ompelen itse. Aika simppelihän tuollainen olisi itse tekaista vaikka jostain vanhasta pyyhkeestä, pitääpä kokeilla.
Nyt me pakataan laukut ja suunnataan Tampereelle. Pidetään ainakin muutama viikko taukoa agista ja lomaillaan. Tai no, koirat lomailee ja itselläni alkaa kesätyöt. Rockylle pieni tauko tekee varmasti ihan hyvää, katsotaan miltä kisakalenteri näyttää sitten muutaman viikon päästä. Ainakin hskh'n kisat, purina openit ja agirotu.
Hyppyradalla oltiin molemmat vähän pihalla, ja meno oli kyllä sen mukaista. Rocky päätti kuitenkin pitää hauskaa ja kävi juoksemassa putkissa muutaman ylimääräisen kerran. Takaakiertoihin lähti hyvin ja kepit oli hienot.
B-radalla meno oli 17-putkeen asti ihan superia, Rocky teki niin hyvin kuin pieni terrieri vain suinkin pystyy ja osaa. Kontaktistopit Aa'lla ja keinulla oli hienot! vaikka keinulla vähän jäi himmailemaan alastulolla. Mutta sitten, sarjaesteellä (18), Rocky äkkäsi aidan toisella puolen pyöräilevät ihmiset ja lähti niiden perään juoksemaan aidan viertä. Kovasti yritin saada sen suorittamaan vielä vikat esteet, mutta kun ei onnistunut, juostiin vaan suorinta reittiä maaliin. Onneksi Rocky lähti heti perääni tulemaan, ja antoi ottaa ittensä kiinni, eikä jäänny radalle hillumaan.
Ennen vikaa rataa käytiin leikkimässä pyöräilijöiden lähellä (agikentän vieressä on siis sellainen öö.. pyöräilijöille tarkoitettu hyppyrirata, varmasti sille on jokin ihan oma nimikin, mutta joo) ja palkkailin Rockya kontaktista ja välinpitämättömyydestä pyöriin. Siinähän se ongelma piileekin, hihnassa Rocky ei edes vilkaise pyöriä kohden, mutta vapaana pyörien jahtaaminen olisi ihan huippukivaa.
Vikalle radalle lähdettiin ihan hyvillä mielin, mutta meno tyssäsi heti keppeihin. Rocky haki aloituksen hienosti, mutta sitten lähti taas juoksentelemaan aidan viertä pyöräilijöille haukkuen. Aikani taas yritin saada Rockya jatkamaan rataa, mutta ei se noin kiihtyneessä tilassa ollenkaan pysty keskittymään, joten juostiin taas suorinta tietä maaliin.
Varsinkin tokan radan jälkeen oli aika turhautunut olo, kun nolla olisi ollut niiiin lähellä, ja aikakaan ei mikään huono olisi ollut. Mutta tällaista se välillä on, toivottavasti seuraavalla kerralla sitten taas vähän paremmin.
Ja oikeastaan ihan positiivisin mielin lähdettiin kotiin päin Rockyn pelleilystä huolimatta, nimittäin kaikilla radoilla oli paljon hyvääkin. Jopa siinä vikassa josta suoritettiin huimat kaksi estettä (kolme, viimeinen hyppy myös). Lähdössä Rocky pysyi kunnes sai luvan lähteä, kepit kahdella ekalla startilla oli hyvät, onoffit kontakteilla oli, niinkuin aiemmin jo taisin mainita, hienot ja tokalla radalla meno tuntui tosi sujuvalta. Ja Rocky jaksoi kaikki kolme starttia ongelmitta, vaikka odottelua jokaisen startin väliin kertyi reilu tunti ja aurinko porotti täysillä pilveettömältä taivaalta. Tottakai se pääsi häkkiinsä suojaan auringolta suurimmaksi osaksi aikaa, ja vettäkin oli tarjolla koko ajan.
Berran myyntikojulta ostettiin viilennysmantteli, ihan tavallisesta ohuesta froteepyyhekankaasta tehty, mutta ostettiin kun maksoi vaan vähän reilu kympin. Ja kyllä vaikutti toimivan! "Takkihan" siis kastellaan kauttaaltaan kylmällä vedellä, ja sitten koiran päälle vaan. Alkukummastelun jälkeen Rocky ei ollut moksiskaan takistaan, ja lämppäesteitäkin teki normaaliin tapaan takki päällä. Kun silloin tällöin tunnustelin Rockyn selkää, kylkiä ja vatsaa, tuntuivat ne viileiltä ja Rocky ei kauheasti päivän aikana edes läähättänyt. Ero oli kyllä aika huima verraten vaikka hellepäivän treeneihin, ja kovasti haluan uskoa että tuo viilennystakki oikeasti auttaisi pitämään koiraa viileänä ja virkeänä.
Muutamat muutokset on manttelille tiedossa, mm. heti kunhan ehdin, ompelen takaosaan kumilenksut jotka toivottavasti pitäisivät takin vähän paremmin paikoillaan. Nyt se meinasi koko ajan valua jommalle kummalle puolelle tai rullaantua selän päälle. Myös jotain melkein korviin ulottuvaa niska-kaula -kappaletta jo kaavailin, katsotaan miten onnistuu. Tämä manttelihan siis oli vasta Berran ensimmäisiä kokeilukappaleita, ja muutoksia ja mittojen säätelyä kuulemma vielä on luvassa. Mutta kyllä me ainakin ollaan näin ensimmäisen kokeilun jälkeen enemmän kuin tyytyväisiä. Amorkin saa omansa, joko ostetaan, tai sitten ompelen itse. Aika simppelihän tuollainen olisi itse tekaista vaikka jostain vanhasta pyyhkeestä, pitääpä kokeilla.
Nyt me pakataan laukut ja suunnataan Tampereelle. Pidetään ainakin muutama viikko taukoa agista ja lomaillaan. Tai no, koirat lomailee ja itselläni alkaa kesätyöt. Rockylle pieni tauko tekee varmasti ihan hyvää, katsotaan miltä kisakalenteri näyttää sitten muutaman viikon päästä. Ainakin hskh'n kisat, purina openit ja agirotu.
C-rata (hyppyrata), B- ja A-agiradat. Onpa raivostuttavaa yrittää asetella kuvia vierekkäin, kun blogger järjestelee niitä ihan miten sattuu vaikka html'än kautta asettelee.. kaksi kuvaa vielä aika yksinkertaisesti saa nätisti vierekkäin, mutta sitten se kolmas kuva aina pilaa koko jutun. Toivottavasti näkyvät niinkuin pitää, eikä kuvat hyppele ympäriinsä.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti