Välillä toimii, toisinaan ei

Tällaisia silmäkuvia löytyy varmaan ainakin satatuhattamiljoonaa, muttakun! Amorin silmät vaan on niin kauniit

 Ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheutui eilen ainakin muutama kun läppäri ei millään meinannut startata, vaan kaikenmaailman erroreita ja virheilmoituksia vilkkui käynnistäessä. Nyt sitten pienen vääntämisen jälkeen sain koneen toimimaan, ja helpotuksen syvä huokaushan siinä pääsi kun viimeisen puolen vuoden kuvat, tiedostot ja kaikki muu epämääräinen sälä oli tallessa. Kai sitä pitäisi vähän useammin muistaa varmuuskopioida noita juttuja ulkoisille kovalevyille, kun sellaiset kerran on hankittu.
 Meille ei muuten mitään kauhean erikoista kuulu, viimeviikolla oltiin molempien kanssa treenaamassa vähän vaihtelevalla sujuvuudella. Amorin treeneissä oltiin molemmat vähän pihalla, koira vaan haahuili ja lahnaili, enkä itsekään sen paremmin ohjannut. Tehtiin viimevuoden mm-kisoista olisko ollu maksejen yksilöradasta jotain pätkää. Ja mm-voittajan tyylillä treenattiin, eli keinun jälkeen lähetys hypylle, muurilla persjättö ja pakkovalssi seuraavalle hypylle. Itse olisin varmaan lähtenyt muurin jälkeen tekemään vaan jotain simppeliä takaakierto+niistoa, mutta kakkoseksi mm-kisoissa tullut oli juuri tuossa kyseisessä kohdassa hävinnyt voittajalle ne ratkaisevat kymmenykset tehdessään niistoa. Pakkovalssia en vaan ollenkaan osannut ajoittaa oikein, ja Amorin käännökset ennen hyppyä venyi luvattoman pitkäksi. Mutta japanilainen (mistä nää ohjauksien nimet tulee...) toimi, ja vaikka Amoria olisi ihan hirveesti houkutellut ryntää ansa-puomille, malttoi se mielensä ja sujahti kiltisti putkeen. Kepit ei toiminut. Ei sitten millään. Vaikka verkkojakin oli neljä, viis... paljon. Keinu ihan kiva, vähän jäi vinoon alastulolle kun itse liikuin seuraavaa hyppyä kohti. Ratakuva, klik.

 Rocky oli ihan kamalan pätevä agieläin omissa treeneissään, huippudraivilla teki alusta loppuun asti. Tehtiin harjoitusta, jossa vähän kokeiltiin että mitkä ohjaukset sujuu, mitkä ei, ja mitkä toimii parhaiten. Takaaleikkaukset oli huomattavasti heikoimmat, sillä me ei niitä vähään (tai no siis aika pitkään) aikaan Rockyn kanssa olla treenattu, ja muutenkin pyrin koko ajan ohjaamaan sitä edestäpäin. Valsseilla ja persjätöillä toimi ihan kivasti, mutta parhaiten saatiin sujumaan yhdistelemällä niitä. Eli persjätöt hypyillä 9 & 15, ja valssit 6 & 12. Rocky irtosi ja haki hyvin hypyt 8 & 14, ja oli aika mageen tuntusta persjätöissä vaan huoletta juosta eteenpäin ja luottaa siihen että koira hakee selän takaa oikealle puolelle. Suorat oli makeet. Harjoitus, klik. Tsekattiin myös kepit ja kontaktit läpi, ok. Vikaksi vielä tehtiin irtoamistreeniä namikupille, ja onnistuttiin änkeämään poikkisuunnassa kentälle jopa yhdeksän hyppyä jonoon ihan kunnon välimatkoilla. Hetsasin Rockya lähdössä pitäen samalla niskakarvoista kiinni, ja kauheella älämölöllä terrieri ampaisi matkaan. Rockyhan ei yleensä radalla mitään ääntä pidä, mutta nyt olikin kyseessä sen yksi lemppariharjoituksista, jolloin kuumui niin että pakko oli vähän huutaa. :)