Hienohelma

 

  

 Käytiin torstaina kisaamassa Ojangossa Laamasen radoilla. Ilmoittautuessani kerrottiin että kisat ovat noin puolisen tuntia myöhässä, mutta kun ensimmäinen mini pääsi starttaamaan kisat olivatkin jo vajaa kaksi tuntia myöhässä. Vettä tihutti tasaisesti kokoajan, eikä ollut ainakaan liian kuuma. Ja tietenkin unohdin ottaa takin mukaan Rockylle, joten vähän väliä piti päästää terrieri jaloittelemaan ettei tyyppi ihan jäätyisi odotellessaan häkissä.

 Rockya inhotti kovasti märkä ja kylmä sää, ja radalla sitä sai koko ajan maanitella eteenpäin. Kuraiset putket oli hyvin ällöt terrierin mielestä, ja niiden suorittamiseen kului paaaljon aikaa. Käännökset hyppyjen jälkeen levisi ihan totaalisesti vaikka miten monessa kohtaa kummallakin radalla.

 Agiradan puomi oli moneen kertaan houkuttelevasti tyrkyllä, mutta ihme ja kumma Rocky ei sinne rynnännyt heti tilaisuuden koittaessa. Selvää edistystä, vielä viime syksynä tilanne olisi ollut aivan erilainen. :D Kepit Rocky haki kivasti, mutta itse pujottelu oli kuin hidastetusta elokuvasta. Puhtaalla suorituksella päästiin maaliin asti, mutta yliaikaa kertyi reilut kolme sekuntia kaiken hidastelun takia.

 Ennen hyppyrataa leikitin Rockya pallolla, ja olin katselevinani että vielä on hyvin aikaa ennenkuin on meidän vuoro asettua lähtöön (oltiin luokan viimeisiä). Mutta yhtä-äkkiä olikin meidän vuoro ja mulla oli vielä pallo kädessä. Yritin hämätä terrieriä ettei tyyppi olisi huomannut minne jätän pallon, mutta ei oikein onnistunut. Radan alku oli ihan kamalaa säätämistä, Rocky haahuili ja odotti koko ajan lupaa juosta pallon luokse. Ei onneksi lähtenyt radalta minnekkään, mutta kuikuili jatkuvasti pallon suuntaan. Hampaita kiristellen yritin saada terrieriä keskittymään olennaiseen, ja vähitellen päästiin etenemään edes kohtalaisesti. Kepit haki taas itse näppärästi, ja kepitteli kiltisti loppuun asti valssatessani. Tulokseksi radalta vajaa 20vp, joista yksi kielto ja loput yliaikaa. :D

 Suurpiirteiset ratapiirrokset; a ja b.

 

 Ihan kiva fiilis jäi kisojen jälkeen, vaikkakin meidän meno nyt ehkä olikin aika säälittävää räpellystä ja hidasta. Kepit toimi taas, tai no sen verran että osasi hakea aloituksen oikein. Ja toimivista lähdöistä jaksan aina iloita (kop kop). On se vaan paljon mukavampaa astella rauhassa sopivaan paikkaan kun ei tarvitse vilkuilla olan yli että eihän terrieri yritä livistää radalle. Ja hei, tehtiin ensimmäinen nolla kolmosissa. Yliaikainen, ruma ja hidas kuin mikä, mutta ratavirheetön suoritus kuitenkin. Pohjamudista voi suunnata vaan yhteen suuntaan, ylöspäin. :D

 Ohjatut treenit jäi kesätauolle, katsotaan miten paljon kesällä saadaan aikaiseksi treenata. Keskiviikkona lähdetään tuuraamaan Niinun treeneihin, ja seuraavan kerran kisataan todennäköisesti vasta agirodussa. Nyt keskitytään nauttimaan kesästä, aksata ehditään sitten syksylläkin. :)