Nääääääin paljon kuvia!

 

 Vähän hiljaista on ollut blogin puolella viime aikoina, mutta aksattu ja kisattu ollaan! Viime lauantaina startattiin Ojangossa kahden startin verran. Molemmat radat olivat oikein kivat ja Rocky oli hienosti mukana tekemässä hommia. Ensimmäiseltä radalta kuitenkin 5, keppejen aloitus väärin, ja toiselta startilta 10, kun terrieri yllättäen juoksikin ensin keinun ja sitten vielä Aa'n ohi. Tiedä sitten, jos vaan jotenkin todella huolimattomasti ohjasin tai mitä häh oikein taphtui, kun tähän asti oikeastaan suurin ongelmamme kisoissa on ollut että Rocky tykkää... rrrrrakastaa kontaktiesteitä. Ihan himpun verran liikaa, ja heti tilaisuuden koittaessa se ryntää kiipeilemään. :D Mutta nytten kun sitten olisi sinne kontakteille saanut mennä, niin silloin ei tietenkään mitenkään voinut. Noh, kai se oli jokin ohjaajalle ymmärtämätön terrieri-juttu. ;)

 Alkuviikosta käytiin purinalla tekemässä lyhyehköä rataa jossa oli mm. pakkovalsseja, pimeitä putkikulmia ja välistävetoja. Ja kahdet puolikkaat kepit (6 kepulaa siis) oli myös, joita mentiin moneen kertaan. Rocky oli huippu, luki ohjausta kiltisti ja irtosi putkiin kaukaa.

 Aa'ta ja keinua hinkattiin myös. Aa'lla ei ensin millään olisi malttanut pysähtyä, ja jouduttiin tovi toistelemaan ennenkuin stoppasi oikeaoppisesti. Keinu hieno!

 Perjantaina ohjatuissa treeneissä tehtiin rataa. Helppo ulkonäkö (<< klik) hämäsi totaalisesti, ja jouduttiin uusimaan tiettyjä kohtia moneen kertaan ennenkuin alkoivat sujumaan jotenkuten. Heti alussa Rocky meinasi liueta jonnekin selän taakse (no siellä oli putki!), eikä lopun takaakiertokaan oikein ottanut sujuakseen. Eikä ohjaaja osannut juosta, pituuden jälkeen olisi pitänyt persjättää, mutta eihän moinen mitenkään onnistunut kun jäin varmistelemaan että suorittaahan Rocky pituutta edeltävän renkaan oikein. Rocky kyllä osaa ja on tosi taitava, mutta kuitenkaan en vaan välillä jostain syystä uskalla luottaa siihen tarpeeksi. Plaah. Puomilla tyyppi ei mitenkään olisi viitsinyt pysähtyä, ja monen monta kertaa jouduttiin uusimaan ennenkuin yksi kelvollinen stoppi ilmaantui. Pitääpä noilla kontakteilla alkaa vähän muuttaa taktiikkaa, eli heti jos juoksee läpi joutuu jäähylle. (ja hyödynnetään Amoria joka pääsee leikkimään kentälle, ja Rocky joutuu sivusta katsomaan) Koska periaatteessa Rockyn mielestä jo itse puomin juokseminen on niin kivaa ja palkitsevaa, ettei sitä tippaakaan haittaa vaikka uusittaisiinkin sitä loputtomasti. Päinvastoin. Katsotaan olisiko moisesta toimintatavasta jotain positiivisia vaikutuksia.

 

 

 Ja vähän enemmän Amorinkin kuulumisia. Epilepsiakohtauksia ei loppukesän jälkeen onneksi ole ilmennyt. Tai ainakaan kotona ollessani, enhän mitenkään voi tietää että jos kohtauksia on tullut vaikka sinä aikana kun olen ollut koulussa. Mutta uskoisin kyllä (ja ainakin kovasti toivon) että olisin silloin huomannut eron, sillä aiempien kohtauksien jälkeen Amor on koko loppupäivän ollut todellä väsynyt ja poissaolevan oloinen, sekä kävellyt vähän hoiperrellen. Amorille kuuluu siis tällä hetkellä hyvää, ja se nauttii täysin rinnoin rentoa kotikoiran elämää lenkkeillen, vapaana juosten ja temppuillen sekä höntsätokoillen. Purinallekin Amor on aina satunnaisesti päässyt mukaan, ja tyyppi muuttuu ihan mielipuoliseksi riemusta ja innosta tajutessaan minne mennään. Ja Amor on niin kovin taitava! Sen kanssa on tosi kivaa tehdä jotain pientä räpellystä, käännöksiä ja ohjausjuttuja. Mutta hitsit miten nopeasti se pääseekään juoksemaan medi-rimojen yli. Huhhuh. Ja lemppariaan, puomia, Amor on saannut juosta paljon, paljon ja vielä enemmän. Onoffitkin on vielä ihan moitteettomasti muistossa, vaikka eipä niillä niin väliä oikeastaan enään ole. Muttakun Amor aina niin täpinöissään pysähtyy alastulolle, katokatomäosaaaaan! Höhlä tyyppi.

 

Parhaat ♥