ATDn pääsiäiskisoista purinalla | © Jukka Pätynen, koirakuvat.fi
Rocky näyttää ihan siltä että se ajattelee jotain tyyliin "joojoo, oo sä ny vaa iha hiljaa siel, kato kyl mä handlaan nää hommat, etkä itekään pystyis parempaan. Niih." :D
Rocky näyttää ihan siltä että se ajattelee jotain tyyliin "joojoo, oo sä ny vaa iha hiljaa siel, kato kyl mä handlaan nää hommat, etkä itekään pystyis parempaan. Niih." :D
Ei olisi liian aikaisin kannattanut iloita vihdoin treeneihin pääsemisemistä vähän useammin kuin kerran kuukaudessa. Sillä eiköhän tän viikon molemmat ohjatut jäneet koirien kanssa välistä kun jouduin paiskimaan hommia työharjoittelupaikassa sen verran myöhään. Enkä heti näin ensimmäisellä viikolla viittinyt kysyä jos olisin voinut aikaisemmin lopettaa, mutta toivonmukaan voisin tästä eteenpäin jotenkin sumplia noita työpäiviä niin että treeneihin ehdittäisiin. Rockyn treenitauko ohjatuista on nyt sen vajaa 4kk (ihan muutamana kertana ollaan päästy treenaamaan, joten totaalisesta tauosta ei onneksi tarvitse puhua), enkä kauhean mielelläni taukoa venyttäisi sinne toukokuun loppuun asti. Toinen kurjempi juttu työharjoittelun aiheuttamana on ettei me nyt sitten myöskään päästä omatoimitreenaamaan arki-iltasin, ainakaan kunnes lumet on ulkokentältä kokonaan sulaneet. Mutta ei harjoittelujakso nyt sentään ihan persuksista ole, nimittäin paikka jossa olen on ihan huippu! Mukavat henkilöt ja mielenkiintoisia sekä monipuolisia työtehtäviä. Eikä nyt tarvitse miettiä koulujuttuja ollenkaan. :)
Tän viikon aikana ollaan kotona temppuiltu keskivertoa enemmän, kun ulkona on ollut niin paljon sadetta tarjolla ettei peruslenkkien lisäksi ole ylimääräinen lenkkeily oikein innostanut. Amor on oppinut pujottelemaan jalkojen välistä, niin että kävelen samalla eteenpäin, sekä kun olen paikoillani. Mun ympäri pyörimistä takaperin peruuttaen ollaan parina iltana kokeiltu, ja kasapäin vanhoja temppuja ollaan myös muistuteltu. Amor näyttäisi oppivan parhaiten kun se aina hetken (eli vaikka muutaman päivän) saa vähän mietiskellä uusia juttuja, ja sitten yhtäkkiä päästään etenemään suurin harppauksin eteenpäin. Sitä on aina niin hauska katsella kun selvästi pään sisällä kovasti raksuttaa kun Amor miettii mitä haluan sen tekevän. Ja sitten naksuttimen äänen kuullessaan merkkinä oikeasta toiminnasta, koko koira heiluu innoissaan onnistuessaan. :D
Rocky on opetellut asettelemaan itsensä ja monet koipensa laatikkoon. Ei voi pieni terrieri aina muistaa että niitä jalkoja onkin neljä, eikä vaan kaksi. Molempien kanssa ollaan myös pitkästä aikaa jatkettu meidän ikuisuusprojektin, etutassuilla seisomisen, parissa. Silloin viimeksi se vähän tyssäsi siihen etten oikein keksinyt miten edetä sen jälkeen kun molemmat osaa nostaa takajalat seinää vasten. Mutta nyt ainakan Amorin kanssa ollaan päästy vähän etenemään. Ensin tehdään muistutuksen vuoksi muutamat takajalan nostot seinää vasten, jonka jälkeen siirrytään seinästä vähän kauemmas. Kun sitten vihjeestä yrittää nostaa niitä takajalkoja (optimistisena koirana Amor luulee että se seinä yhä on siellä takana, ja vaikkei olisikaan ensimmäisellä kerralla, niin toisella kerralla ihan varmasti on) niin naks ja palkka. Ihan jo senkin takia me otettiin tää temppu takaisin treenilistalle, koska se on hirveen hyvää kehonhallintaa ja selkälihaksia vaativa temppu. Pitäisi joku ilta ottaa näitä tempputuokioita videolle, kun niitä on myöhemmin aina niin kiva katsella.
Eilen me päästiin Rockyn kanssa kuitenkin aksaamaan, kun tiedossa oli Katjan vetämä koulutus pienelle ryhmälle cairneja Ojangossa. Tehtiin kahta harjoitusta, joissa molemmissa oli pääpointtina ohjaajan liikkuminen. Ensin katsottiin a-g pätkässä miten serpentiinit sekä päällejuoksut sujuu, ja jokainen treenaaja sai alkajaisiksi kokeilla Katjan nopean Aapo-cairnin ohjaamista. Kauhean hyvinhän se ei mennyt, kun itse olin putken jälkeen päällejuoksuissa auttamattomasti myöhässä. Rockynkin kanssa jouduttiin muutaman kerran pätkää vääntää ennenkuin saatiin se edes jotenkuten suoritettua. Sillä vaikka Rocky yleensä on hyvin armollinen omien ohjaustunarointieni kanssa, nyt viikon mittaisen tauon jäljiltä se meni tuhatta ja sataa eikä liiemmin säästellyt vauhtiaan. Pitäisi vaan itse liikkua paaaaaljon ripeämmin, ja jättää turhat kääntymiset sekä huitomiset pois, MUTTA kuitenkin ohjata huolellisesti ja loppuun asti.
Toisessa harjoituksessa (1-15) alussa A/putki-erottelutreeniä, jota ensin muistuteltiin ihan yksittäisenä muutamat kerrat hypyn kautta. Iät ja ajathan siitä on kun viimeksi Rockyn kanssa erotteluja ollaan treenattu, mutta hyvin näytti olevan muistissa. Tiesi että putkeen mennään silloin kun sinne selvästi ohjataan, ja kontaktille saa kiivetä kun itse olen enemmän passiivisena enkä huido käsillä mitään. Pystyin jopa lähettämään Rockyn putkeen vähän kauempaa, kunhan vaan muistin liikkua niin että varpaat osoittivat putkeen. Vähän niinkuin olisi tehnyt jotain maailman huonointa ja huolimattominta jaakotusta. ;)
Kakkosputken jälkeen oli vaihtoehtoina joko persjättäminen tai takaaleikkaus seuraavalle hypylle. Vähän epäilin etten ehtisi kunnolla persjättää, jolloin me Rockyn kanssa törmättäisiin, mutta takaaleikkaus ei myöskään tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Niimpä sitten päätin yrittää ehtiä persjättämään putken jälkeen, ja kappas, sehän toimi. Olin jopa ajoissa eikä siinä edes kauhean kiire tullutkaan. Nelosella niisto ja taas varpaat huolellisesti putkeen osoittaen aseteltuna putkeen lähetys. Rocky meinasi herkästi tulla 3en ja 4en välistä kun itse heiluttelin käsiäni turhaan, ja heti kun vaan pidin ohjaavaa kättä paikoillaan korjaantui ja pysyi toisella puolella.
5.putkella putkijarru (hyvä oli!) ja poispäinkääntö Aa'lle. Poispäinkäännön ajoitusta piti muutaman kerran viilata ennenkuin sain Rockyn kivuttomasti kiepsautettua Aa'lle. Rockylla alkoi selvästi vähän väsy painaa kun ei millään olisi malttanut tehdä kunnon stoppeja Aa'lle, ja tehtiin sitten Aa'ta ihan vaan yksittäisenä muutaman kerran kunnes Rocky ne onoffit tarjosi. Siihen ja muutamaan lyhyeeseen juoksusuoraan oli hyvä lopettaa, sillä vaikka Rocky ihan selvästi vielä olisi kamalasti halunnut treenata, alkaa se väsyessään helposti käymään ylikierroksilla jolloin suorituksista tulee sellaisia vähän sinne päin, eikä Rocky ohjaustakaan viitsi niin tarkkaan seurata.
Rockyssa kuulemma kyllä olisi potentiaalia sekä vauhtia vaikka ja mihin, muttakun mun pitäisi vaan alkaa ohjaamaan paljon paremmin (=juoksemaan nopeammin). Kyllähän Rocky kulkee ihan näpsäkästi ja irtoaakin hyvin, mutta karu totuus on että se juoksee kymmenen kertaa nopeammin kun olen sen edellä ja se joutuu juoksemaan mua kiinni. Ja itse pitäisi asennoitua paljon paremmin radalle mentäessä, ihmekös jos ei koirakaan täysillä viitsi vetää jos itse ohjaan ihan puolitehoilla. Muttakun varsinkin helpoissa harjoituksissa helposti lipsuu sinne joo no kyllä me tää osataan, nyt ei tarvii yrittää niin tosissaan. Eieieiei! Niin ei saa koskaan ajatella, aina pitää vetää ihan täysillä, tehdä riskillä (olematta kuitenkaan huolimaton) ja ohjata huolellisesti. Miten se oma liikkuminen voikaan olla niin vaikeata? Radalla tuntuu että ohjaa kuin mikäkin maailmanluokan huippu, mutta videolta katsottuna totuus on kyllä jotain ihan muuta. Olisi aika mielenkiintoista joskus sivusta katsoen nähdä jos joku superpätevä tyyppi ohjaisi Rockya. Veikkaampa että se meno meidän ajoittaiseen rämpimiseen ja sähellykseen olisi aika suuri. No mutta siksihän me treenataan (jos nyt sinne ohjattuihin treeneihin taas joskus päästäisiin) että kehityttäisiin. Eikä meillä kuitenkaan ne mm-kisojen korkeimmat palkintopallit ja kirkkaimmat mitalit ole tähtäimessä, ainakaan näin realistisia tavoitteita miettiessä. Joten näin ihan tavallisena harrastajana ja sunnuntai-kisailijana on ihan ok olla välillä myös huono. :D Niin siis ohjaajan, Rocky on huippuhyvä no matter what.
Vielä voi laittaa talvikuvia, kun luntakin on metsät (toistaiseksi) täynnä :)
Tän viikon aikana ollaan kotona temppuiltu keskivertoa enemmän, kun ulkona on ollut niin paljon sadetta tarjolla ettei peruslenkkien lisäksi ole ylimääräinen lenkkeily oikein innostanut. Amor on oppinut pujottelemaan jalkojen välistä, niin että kävelen samalla eteenpäin, sekä kun olen paikoillani. Mun ympäri pyörimistä takaperin peruuttaen ollaan parina iltana kokeiltu, ja kasapäin vanhoja temppuja ollaan myös muistuteltu. Amor näyttäisi oppivan parhaiten kun se aina hetken (eli vaikka muutaman päivän) saa vähän mietiskellä uusia juttuja, ja sitten yhtäkkiä päästään etenemään suurin harppauksin eteenpäin. Sitä on aina niin hauska katsella kun selvästi pään sisällä kovasti raksuttaa kun Amor miettii mitä haluan sen tekevän. Ja sitten naksuttimen äänen kuullessaan merkkinä oikeasta toiminnasta, koko koira heiluu innoissaan onnistuessaan. :D
Rocky on opetellut asettelemaan itsensä ja monet koipensa laatikkoon. Ei voi pieni terrieri aina muistaa että niitä jalkoja onkin neljä, eikä vaan kaksi. Molempien kanssa ollaan myös pitkästä aikaa jatkettu meidän ikuisuusprojektin, etutassuilla seisomisen, parissa. Silloin viimeksi se vähän tyssäsi siihen etten oikein keksinyt miten edetä sen jälkeen kun molemmat osaa nostaa takajalat seinää vasten. Mutta nyt ainakan Amorin kanssa ollaan päästy vähän etenemään. Ensin tehdään muistutuksen vuoksi muutamat takajalan nostot seinää vasten, jonka jälkeen siirrytään seinästä vähän kauemmas. Kun sitten vihjeestä yrittää nostaa niitä takajalkoja (optimistisena koirana Amor luulee että se seinä yhä on siellä takana, ja vaikkei olisikaan ensimmäisellä kerralla, niin toisella kerralla ihan varmasti on) niin naks ja palkka. Ihan jo senkin takia me otettiin tää temppu takaisin treenilistalle, koska se on hirveen hyvää kehonhallintaa ja selkälihaksia vaativa temppu. Pitäisi joku ilta ottaa näitä tempputuokioita videolle, kun niitä on myöhemmin aina niin kiva katsella.
Eilen me päästiin Rockyn kanssa kuitenkin aksaamaan, kun tiedossa oli Katjan vetämä koulutus pienelle ryhmälle cairneja Ojangossa. Tehtiin kahta harjoitusta, joissa molemmissa oli pääpointtina ohjaajan liikkuminen. Ensin katsottiin a-g pätkässä miten serpentiinit sekä päällejuoksut sujuu, ja jokainen treenaaja sai alkajaisiksi kokeilla Katjan nopean Aapo-cairnin ohjaamista. Kauhean hyvinhän se ei mennyt, kun itse olin putken jälkeen päällejuoksuissa auttamattomasti myöhässä. Rockynkin kanssa jouduttiin muutaman kerran pätkää vääntää ennenkuin saatiin se edes jotenkuten suoritettua. Sillä vaikka Rocky yleensä on hyvin armollinen omien ohjaustunarointieni kanssa, nyt viikon mittaisen tauon jäljiltä se meni tuhatta ja sataa eikä liiemmin säästellyt vauhtiaan. Pitäisi vaan itse liikkua paaaaaljon ripeämmin, ja jättää turhat kääntymiset sekä huitomiset pois, MUTTA kuitenkin ohjata huolellisesti ja loppuun asti.
Toisessa harjoituksessa (1-15) alussa A/putki-erottelutreeniä, jota ensin muistuteltiin ihan yksittäisenä muutamat kerrat hypyn kautta. Iät ja ajathan siitä on kun viimeksi Rockyn kanssa erotteluja ollaan treenattu, mutta hyvin näytti olevan muistissa. Tiesi että putkeen mennään silloin kun sinne selvästi ohjataan, ja kontaktille saa kiivetä kun itse olen enemmän passiivisena enkä huido käsillä mitään. Pystyin jopa lähettämään Rockyn putkeen vähän kauempaa, kunhan vaan muistin liikkua niin että varpaat osoittivat putkeen. Vähän niinkuin olisi tehnyt jotain maailman huonointa ja huolimattominta jaakotusta. ;)
Kakkosputken jälkeen oli vaihtoehtoina joko persjättäminen tai takaaleikkaus seuraavalle hypylle. Vähän epäilin etten ehtisi kunnolla persjättää, jolloin me Rockyn kanssa törmättäisiin, mutta takaaleikkaus ei myöskään tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Niimpä sitten päätin yrittää ehtiä persjättämään putken jälkeen, ja kappas, sehän toimi. Olin jopa ajoissa eikä siinä edes kauhean kiire tullutkaan. Nelosella niisto ja taas varpaat huolellisesti putkeen osoittaen aseteltuna putkeen lähetys. Rocky meinasi herkästi tulla 3en ja 4en välistä kun itse heiluttelin käsiäni turhaan, ja heti kun vaan pidin ohjaavaa kättä paikoillaan korjaantui ja pysyi toisella puolella.
5.putkella putkijarru (hyvä oli!) ja poispäinkääntö Aa'lle. Poispäinkäännön ajoitusta piti muutaman kerran viilata ennenkuin sain Rockyn kivuttomasti kiepsautettua Aa'lle. Rockylla alkoi selvästi vähän väsy painaa kun ei millään olisi malttanut tehdä kunnon stoppeja Aa'lle, ja tehtiin sitten Aa'ta ihan vaan yksittäisenä muutaman kerran kunnes Rocky ne onoffit tarjosi. Siihen ja muutamaan lyhyeeseen juoksusuoraan oli hyvä lopettaa, sillä vaikka Rocky ihan selvästi vielä olisi kamalasti halunnut treenata, alkaa se väsyessään helposti käymään ylikierroksilla jolloin suorituksista tulee sellaisia vähän sinne päin, eikä Rocky ohjaustakaan viitsi niin tarkkaan seurata.
Rockyssa kuulemma kyllä olisi potentiaalia sekä vauhtia vaikka ja mihin, muttakun mun pitäisi vaan alkaa ohjaamaan paljon paremmin (=juoksemaan nopeammin). Kyllähän Rocky kulkee ihan näpsäkästi ja irtoaakin hyvin, mutta karu totuus on että se juoksee kymmenen kertaa nopeammin kun olen sen edellä ja se joutuu juoksemaan mua kiinni. Ja itse pitäisi asennoitua paljon paremmin radalle mentäessä, ihmekös jos ei koirakaan täysillä viitsi vetää jos itse ohjaan ihan puolitehoilla. Muttakun varsinkin helpoissa harjoituksissa helposti lipsuu sinne joo no kyllä me tää osataan, nyt ei tarvii yrittää niin tosissaan. Eieieiei! Niin ei saa koskaan ajatella, aina pitää vetää ihan täysillä, tehdä riskillä (olematta kuitenkaan huolimaton) ja ohjata huolellisesti. Miten se oma liikkuminen voikaan olla niin vaikeata? Radalla tuntuu että ohjaa kuin mikäkin maailmanluokan huippu, mutta videolta katsottuna totuus on kyllä jotain ihan muuta. Olisi aika mielenkiintoista joskus sivusta katsoen nähdä jos joku superpätevä tyyppi ohjaisi Rockya. Veikkaampa että se meno meidän ajoittaiseen rämpimiseen ja sähellykseen olisi aika suuri. No mutta siksihän me treenataan (jos nyt sinne ohjattuihin treeneihin taas joskus päästäisiin) että kehityttäisiin. Eikä meillä kuitenkaan ne mm-kisojen korkeimmat palkintopallit ja kirkkaimmat mitalit ole tähtäimessä, ainakaan näin realistisia tavoitteita miettiessä. Joten näin ihan tavallisena harrastajana ja sunnuntai-kisailijana on ihan ok olla välillä myös huono. :D Niin siis ohjaajan, Rocky on huippuhyvä no matter what.
Puhelinlaatu... Rocky vasemmalla ja Aapo oikealla - TÄÄLLÄ parempi kuva Aaposta :)
Olipa muuten aika hauska sattumus, nimittäin Katjan pätevä Aapo-cairni ja Rocky on puoliveljiä. Eli niillä on sama isä. Rockyssa kuulemma on paljon samoja piirteitä kuin isässään, ja kyllä ne Aaponkin kanssa näyttivät ihan lähisukulaisilta. Isän puolelta ainakin molemmat pojat ovat perineet agigeeninsä, sillä Sulokin on kisannut agissa kakkosiin asti jos en ihan väärin muista. :)
Kiitos Katjalle hyvästä koulutuksesta ja treenikavereille seurasta! Katsotaan jos saisin käsiini muutaman videon meidän toilailuista joita laittaa blogin puolelle.
Kivan keväisen värinen blogi! :) Tyksin.
VastaaPoistaKiitos! :)
Poista