Ensimmäinen nolla

 Osallistuttiin eilen piiitkästä aikaa taas agikisoihin Rockyn kanssa, Vantaan Ojangossa. Kerrankin maksit aloittivat, joten paikalla ei tarvinnut olla ihan kukonlaulun aikaan. Saavuttiin aika sopivaan aikaan kisapaikalle, alkulämppä hoidettiin kävelemällä metroasemalta perille (sellainen 40min siinä meni kun käveltiin) ja hetken ehdin viimeisiä makseja katsella ennenkuin minien rataantutustuminen alkoi. Hyppyrata vaikutti hirmu kivalta, melko suoraviivaista juoksurataa enimmäkseen. Keppikulma ei sieltä ihan helpoimmasta päästä ollut, mutta ainahan se on ihan hyvä osata kepit ennenkuin kisoihin lähtee, eikä toi kulma nyt oikeasti niin vaativa ole. Monet miniohjaajat lähtivät tekemään pakkovalsseja ja vähän kaikkea niitä etäisesti muistuttavia juttuja kepeille, mutta itse päätin luottaa Rockyyn ja vaan yksinkertaisesti lähettää sen kepeille. Ja valssata sitten keppejen jälkeen.

 Radalle lähtiessä Rocky oli ihan täpinöissään, ja lähti hyvin mukaan alun suoralle. 4. putken jälkeen jäi haistelemaan jotain ihania tuoksuja, mutta unohti onneksi hajut nopeasti ja jatkoi matkaansa. Kepeille vein aika pitkälle, ja sydän pamppaillen kävelin vieressä kun Rocky kepitteli. Loppuun asti teki hienosti ja vähän kömpelö valssi keppejen jälkeen. Loppurata meni sitten aika varmisteluksi kun oli nolla alla, ja nollana myös onnistuttiin pitämään maaliin asti. Hiphurraa meidän ensimmäinen nolla! Tulos -4,25 ja luva, eli onnistuttiin myös alittamaan ihanneaika alun haisteluista huolimatta. Ei ehkä mitenkään erityisen hieno suoritus, mutta nolla mikä nolla. ;) Ja koska melkein kaikkien minien kohtaloksi (kuten myös muiden luokkien) koitui kepit, niin me sijoituttiin hitaalla nollallamme jopa kolmansiksi. Jos oikein muistan niin koko hyppyradalta (sisältäen siis maxit, medit ja minit) taisi tulla peräti vaan 8 puhdasta nollaa, joten vähänkö oli pätevä tunne radan jälkeen. :)

 Toiselle radalle lähdettiin sitten pitämään vaan hauskaa, kun tavoite onnistuneet kepit saavutettiin ensimmäiseltä radalta. Rockya alkoi kuitenkin selvästi jo väsymys painaa, ja rata menikin sitten aikamoiseksi pelleilyksi ja säheltämiseksi. Varasti lähdöstä, mutta selvittiin silti alun suorasta. Kepeillä haki väärään väliin, josta kielto, ja kontakteilla juoksi niinkin törkeästi läpi että puomilta vitonen alastulolta. Muuten oli ihan sujuvaa menoa, ja Rockylla oli ainakin kivaa rallatellessaan. Ja sehän on tärkeintä, että terrieri tykkää. :) Tuloksena 10, ja ihanneaikakin onnistuttiin alittamaan vaikka mentiin kepit uudestaan.

 Kahden viikon päästä lauantaina olisi ATDn järjestämät pääsiäiskisat purinalla, jonne todennäköisesti suunnataan seuraavaksi. Tarjolla olisi kolme agirataa ykkösille, mutta luulenpa että kaksi riittää. Varsinkin kun odottelua tulee väistämättä paljon kun ensin kaikki kokoluokat menee a-radan, sitten b'n jne. Heti perään maanantaina on oman seuran pääsiäiskisat, jonne periaatteessa oon menossa töihin, mutta sen verran voisin kyllä olla poissa että muutamat startit ehdittäisiin juosta. Pitää miettiä.

 Hyppy- & agirata

 Palkinnoksi hyppyradalta saatiin muutama vinkulelu joihin Rocky hullaantui ihan täysin, nameja sekä pantalahjakortti kisapaikalle olleeseen myyntipisteeseen. Olen jo kauan halunnut ostaa kivat pehmustetut puolikurkkarit molemmille pojille, mutten koskaan ole löytänyt mieluisia. Nyt sitten tarjolla oli vaikka minkä värisiä ja kuvioisia pantoja, joista lopulta päädyin kivan turkoosin väriseen pantaan. On kyllä hieno!
 Kisoissa myös pääsi kokeiluun uusi kevythäkkimme, joka osoittautui loistavaksi paikaksi Rockylle odottelujen ajaksi. Aina välillä kun kävin kurkkimassa niin siellä se makoili ihan hiljaa. Kotonakin aina silloin kun häkki on pystyssä niin terrieri tykkää siellä nukkua. Vaikka on se vähän noloa olla punaisessa häkissä, mutta ainakin on sävy sävyyn takin kanssa. ;)