tiistai 27. toukokuuta 2014

Kolmosten korkkaus

 

 Lauantaina suunnattiin nenät ja kuonot kohti Ojankoa Rockyn kanssa. Kisat käytiin sisällä hallissa, onneksi, kun ulkona aurinko porotti pilveettömältä taivaalta ja virkistävistä tuulenpuuskista saattoi vaan haaveilla.
 Kaikki kolme rataa oli tosi kivat, ei mitään pientä räpellystä ahtaassa tilassa, vaan niillä pääsi kokoajan mukavasti etenemään. Ja hyppyradalla oli paljon melko-suoria putkia. Vaikka hyllytettiin kaikilla radoilla, oli kuitenkin tosi huojentavaa huomata ettei se kisaaminen mitenkään kamalan kauheaa kolmosissa ole. Ihan samalta tuntui kun viimeksi marraskuussa kakkosissakin. Ja mitä tärkeintä, oli meillä terrierin kanssa ihan hauskaakin siellä radalla. Sekä toisaalta kun kaikilla radoilla hylkäykset tuli niin aikaisessa vaiheessa, niin fiilisteltiin vaan treenimielessä loppuosat ilman tulosajatuksia.

 Rocky pysyi kaikilla starteilla oikein kiltisti lähdössä, eikä välittänyt ympärillä olevasta hälinästä. Ekalla radalla ei oikeastaan ollut mitään ihmeellistä. Mutta kepeille mentäessä Rocky jäi aloituksen viereen katselemaan maisemia (hienon väriset esteet oli juu kyllä terrierin mielestä), ja pyytäessäni tyyppiä takaisin jotta olisin voinut lähettää uudestaan kepeille, olikin putki siinä mukavasti hollilla eikä Rocky mitenkään voinut vastustaa sinne sujahtamista. Kontaktistopit oli tällä radalla kivat.
 Toisella radalla taas kepeiltä kerättiin hyllyyn tarvittavat kiellot. Rocky kävi ensin tsekkaamassa kaukana olevan numerokyltin (...), ja sitten ei pieni terrieri mitenkään kyennyt muistamaan että mitäs niiden kauniissa jonossa olevien tikkujen luona pitikään tehdä. Ahaa-elämyksen jälkeen päästiin jatkamaan ja loppurata tuntui tosi sujuvalta. Mainittakoon vielä erikseen että poispäinkääntö (10), jota ei olla treenattu Rockyn kanssa about koskaan, onnistui ongelmitta, ja päällejuoksuun (12) tuli tosi kivasti.
 Viimeisellä radalla selvittiin kepeistä vain kahdella kiellolla. Kolmaskin kuitenkin ilmaantui tuloslappuun kun Rocky kylläkin pysähtyi hienosti kontaktikäskystä, mutta kaikki sievät tassut tukevasti tekonurmella. :D

 Vähän yllätyksenä kyllä tuli että kepit tuottivat noin paljon ongelmia, kun ei muistaakseni pitkään aikaan ole ollut mitään erityistä häikkää. Umpikulmia Rocky nyt ei vieläkään osaa kunnolla, joten ensimmäisellä radalla osasin vähän odottaa ylimääräistä säätöä kepeillä. Avokulmat taas on Rockylle jostain syystä paljon helpommat hahmottaa, eikä nytkään kuitenkaan ollut ihan niitä kaikkein vaikeimpia avokulmia. Liekö sitten kuumuus kuitenkin verottanut osansa, kun Rocky tuntui varsinkin viimeisellä radalla aavistuksen rauhallisemmalta kuin muilla radoilla. Ken tietää, katsotaan miten käy torstaina kun lähdetään uudestaan kisaamaan Ojankoon. Pidetään sormet ja varpaat ristissä että agin kannalta mukavan viileät säät jatkuisi torstaihin asti!

Alla erittäin jokseenkin sinnepäin -ratakuvat:

    

B-agirata, C-hyppyrata & A-agirata, siinä järjestyksessä missä minit ne kisasi

 Ja wohoo, päästiin Rockyn kanssa ensi kaudeksi mini3-kisaavien treeniryhmään. Treenipäivä siirtyy samalla perjantaista keskiviikkoon, joten enää ei tarvitse skipata treenejä seuraavana päivänä olevien kisojen takia. Innolla (ja aika paljon jännittäen) odotetaan elokuun alkua ja uuteen ryhmään tutustumista. :)

lauantai 17. toukokuuta 2014

Less is more


 First things first. Kisailmo ekoihin kolmosten kisoihin lähti keskiviikkona. Kolme starttia ensi lauantaina Ojangossa Saviojan tuomaroimana. Katsotaan miten käy. :D

 Treenattu ollaan terrierin kanssa normaalit 1-2 kertaa viikossa. Mitä vähemmän ja harvemmin Rockyn kanssa tekee agia, sitä innokkaammin se tekee hommia. Varsinkin pidemmät tauot poistaa ainakin hetkeksi kaikki motivaatio-ongelmat, mutta liian pitkät breikit aiheuttaa muita ongelmia ja suorituksista katoaa rutiini. Joten jotta opitut asiat eivät ihan vaan murenisi tomuksi ja lentäisi pois tuulen mukana, ei ihan treenaamattakaan voida olla.

 Viime viikolla meitä oli ohjatuissa treeneissä vaan kaksi koirakkoa paikalla, joten ehdittiin tehdä kahta erilaista ratapätkää. Ensimmäisessä ei ollut mitään erikoista, Rocky reagoi niistoihin tiukasti kääntyen ja irtosi näppärästi kauas sivusuunnassa. Toisen radan umpinaisen keppikulman Rocky haki ensimmäisellä kerralla hienosti ihan itse, mutta seuraavilla toistoilla heittäytyi avuttomaksi ja jäi sisäänmenon eteen räkyttämään. Vihellettiin peli pokki siihen ja pidettiin lyhyt jäähy, ja kas kummaa kun tyyppi osasikin hakea itsenäisesti kulman. Yhden kohdan persjätössä meinasi pariin otteeseen lähteä seilaamaan väärälle puolelle, joka vaati vähän ylimääräistä kalastelua. Puomin stopit oli hienot!

 Eilen tehtiin taas mukavan vauhdikasta rataa ohjatuissa treeneissä. Kiltisti kepitteli loppuun asti vaikka jätin hetkeksi selän taakse persjättäessäni. Saksalainen tuntui sujuvalta, kuin myös jaakotus ja päällejuoksu. Eipä sen erikoisempaa ollutkaan, ja onoffit Aa'lla sekä puomilla oli tosi kivat. Paitsi ihan viimeisellä kerralla juoksi puomin läpi, mutta korjasi heti kun uusittiin koko höskä.
 Rockylla on aikaisemmin ollut tosi raivostuttava tapa juosta kontaktien läpi sen verran että kaikki tassut on maan kamaralla, ja sitten peruuttaen laittaa takajalat takaisin kontaktipinnalle. Todennäköisesti saanut alkunsa niistä kerroista kun vaan yksinkertaisesti oon pyytänyt tyyppiä kiepsahtamaan takaisin onoff-asentoon jos ei ollut stopannut. Rocky sitten sovelsi hommasta omanlaisensa tajutessaan että nopeammin sujuu peruuttamalla. Yksinkertaisesti uusimalla koko este ollaan tätä toimintaa onneksi saatu kitkettyä pois, eikä nyt vähään aikaan ole peruuttelua ilmennyt.

 Tänään on ollut ihan mielettömän kiva sää, ja tehtiinkin tavallista pidempi lenkki ranta- ja metsäteitä pitkin. Aika lämmin tuli, mutta pojat pääsivät säännöllisin väliajoin rantaan juomaan ja kahlailemaan. Saaressa asumisen etuja kun meri on aina lähellä. :)

maanantai 5. toukokuuta 2014

Vihdoin taas agilityä


 Perjantaina päästiin vihdoin muutaman viikon tauon jälkeen taas aksaamaan terrierin kanssa. Tehtiin mukavan helppoa juoksupätkää jossa ei oikeastaan ollut mitään ihmeellistä. Keppejen avokulman haki näppärästi ja kontakteille pysähtyi oikein nätisti. Yhden ylimääräisen kerran taisi livahtaa puomille kun ohjaus oli myöhässä, mutta muuten kaikin puolin ihan sujuvaa menoa. Lopuksi kokeiltiin renkaalle takaaleikkausta, oikein ajoitettuna ajoi asiansa ja terrieri kääntyi oikeaan suuntaan ilman ylimääräisiä piruetteja. Pussikin oli radalla, ei ongelmia, vaikkei terrieri moista estettä ole nähnytkään sitten viime syksyn.

 Viikonloppu vierähti agikisoissa työskennellessä, ja sen verran paljon alkoi kisaaminen houkuttelemaan että nyt on lisenssi tilattu. Kisakalenteriakin selailin ja ainakin näin alustavasti olisi tarkoitus lähteä, vihdoin ja viimein, korkkaamaan ne kolmoset vielä tämän kuun puolella.
 Ja takaaleikkaukset sekä poispäinkäännöt kepeille toimii jo toiselta puolelta! :D