perjantai 18. huhtikuuta 2014

Hyvää pääsiäistä!


 Postausta viime sunnuntain Teemu Linnan koulutuksesta ilmestyy jossain vaiheessa kunhan vaan saan ladattua videopätkät koneelle. Kuvien muokkaamisen kanssa on ollut viimeaikoina vähän ongelmia, kun en oikein ole saanut kalibroitua tän macin näyttöä mitenkään järkevästi. Että tiedätte jos kuvat näyttää hailakoilta tai alivalottuneilta, niin se ei toki ole ollut tarkoitus. Ei mulla muuta. Nautitaan hyvistä keleistä kun kerran sellaisia meille suodaan. :)

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Onni on oma metsä...


 ...varsinkin kun itse olen ollut kipeänä keskiviikosta lähtien. Näin pojat ovat päässeet juoksemaan ja viihdyttämään itseään puuhailemalla mitä milloinkin, eikä pitkien lenkkien puuttuminen ole haitannut. Ja Rockynkin saa juoksemaan kun antaa Amorille kepin jonka kanssa se voi pinkoa terrieriä karkuun. Treenaamassa ei olla käyty, ja pieni tauko lienee ihan hyvä tähän saumaan. Riittääpähän sitten toivottavasti intoa ensi viikonlopun cairnien agipäivässä, jossa Teemu Linna kouluttaa.

 Kävin tuossa äsken kippaamassa tyypit hoitopaikkoihinsa, kun itse suuntaan huomenna Lahteen taitaja-finaaleihin, ja vasta torstaina palaan kotiin. Enpä oo tainnut koskaan blogissa tästä mitään mainita, mutta osallistuin tammikuussa painotuotteen suunnittelu -kategorian semifinaaleihin (graafinen suunnittelu kertoo varmaan vähän enemmän), pääsin jatkoon ja seuraavaksi sitten siis finaalit edessä. Yleensä osallistujat ovat viimeisen vuoden opiskelijoita, mutta kun opettajani syksyllä kyseli haluaisinko lähteä kokeilemaan, vastasin heti iloisesti että mikäettei.

 Pojat ovat vakituisissa hoitopaikoissaan, Rocky isovanhempieni luona Vuosaaressa, ja Amor setäni luona Helsingin toisella puolella. Tiedän että Rocky ainakin nauttii ainoana koirana olemisesta ihan täysillä, saadessaan kaiken huomion ja mitä tärkeintä, kaikki ruoat, herkut ja luut. Amorkin pysyy iloisena ja huolettomana kunhan vaan nappuloita ilmestyy kuppiin tasaisin väliajoin.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Tärkeä päivä


 Hurrrrrjasti onnea maailman parhaalle terrierille, joka eilen täytti jo 6 vuotta. Vähän on harmaita karvoja kasvanut kuonoon ja kulmiin vuosien mittaan, mutta muuten ikääntymistä ei ollenkaan ole havaittavissa. Ja hyvä niin, sillä eihän Rockya vielä edes moneen vuoteen voi vanhaksi kutsua. On aina yhtä huvittavaa kun julkisilla matkustaessamme Rockya toisinaan luullaan tosi iäkkääksi. Tai sitten ollessaan lyhyemmässä karvassa se onkin pikkupentu. Ja pienet lapset aina hihkuvat vanhemmilleen että kato, äitikoira (tarkoittaen Amoria) ja sen pentu (osoittaen Rockya). :D Mutta karvanpituudesta huolimatta, cairniksi yllättävän hyvin ihmiset tyypin tunnistavat. Ja sitten oli se henkilö joka luuli Rockya sheltin ja borderterrierin risteytykseksi.

 Rocky on kaikinpuolin niin kovin hieno ja tietysti erittäin rakas. Arki rullaa tyypin kanssa ongelmitta, ja harrastuskaverina Rocky on häiriöherkkyyttä lukuunottamatta myös aika näppärä. Mutta ei se meidänkään meno aina vaan ruusuilla tanssimista ole. Lukuisia kertoja oon hakannut päätä seinään ulkokentällä treenaamisen haastavuuden takia, ja manannut koko koirahyppelyn maan alimpaan rakoon terrierin ottaessa hatkat kisoissa. Mutta vastoinkäymisten myötä oon oikeasti oppinut arvostamaan onnistumisia, pieniäkin sellaisia, ja tiedän myös etten voi vaan olettaa että kaikki aina sujuisi loistavasti. Töitä pitää tehdä koko ajan ja pitää asenne kohdillaan. Mutta kaikkein tärkeimpänä nauttia yhdessä tekemisestä ja antaa terrierin tietää olevansa paras. Koska mulle se on kaikista tärkein ja kiistaton ykkönen. ♥