lauantai 16. marraskuuta 2013

Jee, tavallinen treenipostaus vaihteeksi

  

Viimeaikaiset yhteiskuvayritykset eivät oikein ole ottaneet sujuakseen. Kuka huomaa yhtenäisen tekijän? ;)

Eilen treenattiin Rockyn kanssa ohjatuissa treeneissä taas, kun pariin kertaan ei olla päästy. Tehtiin lyhyehköä mukavaa rallattelupätkää, jolla kokeiltiin vähän erilaisia vaihtoehtoja muutamaan paikkaan. Eka versio ohjauksista taisi kutakuinkin olla päällejuoksu 2ella, valssi 4en ja 5en välissä, toinen (ennakoiva)valssi 6ella ja persjättö 14sta & 15sta väliin. Kokeiltiin myös siten että pakkovalssin tyyppinen 2ella ja päällejuoksu 4ella. Toimi yhtä hyvin. Rocky oli hurjan taitava, ja kipitettiin rata muutamaan otteeseen läpi ongelmitta. Jossain vaiheessa terrieriä alkoi kuitenkin vähän kyllästyttämään ja tyyppi jäi hyppyjen eteen muka-avuttomana haukkumaan, sekä palasi putkista sisäänmenon kautta takaisin ulos. Pidettiin muutaman koirakon verran taukoa, ja johan Rockyn mielestä taas treenaaminen oli mielettömän siistiä!


 Laadin tossa aikani kuluksi yhtenä iltana listaa asioista jotka kaipaavat treenaamista. Toiset vaan tsekkausta että miten ovat muistissa, jotkut enemmän sellaista muistuttelu- ja ylläpitotreeniä, ja sitten muutamia uusia juttuja. (Ihan sattumanvaraisessa järjestyksessä.)
 •poispäinkäännöt •takaaleikkaukset •sylkkärit •leijeröinnit •saksalaiset •jaakotukset •vastakäännökset •viskileikkaukset •japanilaiset •niistosokkarit •välistävedot •vippaukset •erottelut (putki/puomi, putki/putki, A/putki jne)

Yksittäisistä esteistä •puomin & keinun nopeustreeniä •kepit, itsenäiset sisäänmenot, ansaesteitä houkuttelemassa vieressä ja lopussa, sylkkärit, pakkovalssit, poispäinkäännöt sekä takaaleikkaukset ennen keppejä, keppejen jälkeen valsseja ja persjättöjä, joskus vielä myös leijeröintiä kepeillä

 Treenattavaa siis toisinsanoen riittää ainakin, mutta ei meillä mikään kiire ole. Jos vaikka muutaman aina ottaa omatoimitreeneihin, ja suunnittelee jotain kivoja ratapätkiä joissa pääpointti on parissa ohjauskuviossa. Ja sitten myös hyppytekniikkaa pitäisi edes silloin tällöin muistaa tehdä. Ja no periaatteessahan kyllä ihan perus valsseilla ja persjätöillä pärjää aika pitkälle, mutta jos ei muuta, niin ompahan ainakin hienon näköistä jos onnistuneesti osaa tunkea vaikka mitä hienoja ohjauskikkailuja ratasuorituksiin. ;)

 

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Huipputerrieri

 

 Taas yksi kisaviikonloppu takana, mutta tällä kertaa sitä vietettiin mitä parhaimmassa cairniseurassa! Eilen, lauantaina, kisattiin kahden startin verran Ojangossa, ja meidän ainoana tavoitteena oli oikeastaan vaan saada kepit onnistumaan. Rocky oli tosi hilpeällä tuulella, ja ensimmäisellä radalla tapahtui jotain vähän hassua kun tyyppi kiersi jopa kahdenkin esteen ohi ulkokautta, vaikka ne olisivat olleet ihan suoraan edessä tarjolla. Ja kun sen toisen hypyn (jonka R siis kiersi) takana odotteli Aa, niin siinä sitten hyllytettiin, kun ei terrieri mitenkään voinut olla käväisemättä Aa'lla. Ihan vähän vaan. Tosi hyvällä fiiliksellä kuitenkin jatkettiin rata loppuun asti, ja kepit oli hienot!

 Toisella radalla iloitsin jo valtavasti siitä, ettei Rocky suinkaan alussa rynnännyt oikopäätä tyrkyllä olevalle puomille, vaan kuunteli kiltisti ohjausta ja sujahti putkeen. Keppejen kulma oli meille vähän hankala, ja Rocky jäi aika kauaksi aikaa jalkoihin pyörimään ja ihmettelemään että mitä häh, minne pitää mennä. Kielto(j)a ei kuitenkaan tullut, vaikka ihan kiitettävästi siinä ennen keppejä hilluttiin. Löytyihän se keppejen sisäänmenokin lopulta, ja maaliin onnistuttiin pinkomaan juuri ja juuri ihanneajan alle, tulos siis -0,39. Luvaan ei aika kuitenkaan riittänyt, kun sen verran paljon nollia olivat muut tehtailleet. Ihan vähän kyllä harmitti, mutta ei voi mitään. Tosi tyytyväinen olin kuitenkin molempiin startteihin, ekan radan alun kämmejä lukuunottamatta, meno tuntui sujuvalta ja meillä oli terrierin kanssa radalla hirveän kivaa! :)
 Suurpiirteiset ratakuvat löytyypi täältä.


 Tänään sitten Hyvinkäällä startattiin kolmen radan verran, ja taas tavoitteena hyvät kepit ja sujuvaa ohjausta. Hyppyradalla taisi ohjaajaa vähän jännittää, tai ainakin jälkeenpäin videolta katsottuna oli kamalan näköistä sipsuttelua. Muuten ihan ok suoritus, kepeiltä vitonen kun Rocky ei ihan umpikulmaa osannut hakea (tai kyllä se haki, ja pujottelikin ensimmäisen välin, mutta sitten herpaantui ja jätti tokan välin välistä. Uusittiin sitten kepit ihan alusta asti.).

 Tokalla radalla keskityin erityisesti antamaan Rockyn itse hakea kepit, kun kummasti sitä aina kisoissa ihan ihan vähän vaan meinaa mennä itse jotain sörkkimään ja "auttamaan". Ja osasihan Rocky vallan mainiosti kepitellä ihan itse, ei ollut mitään ongelmia. Lopussa terrieri meinasi muurin jälkeen irrota väärälle hypylle, mutta epätoivoisella rääkäisyllä sain kuitenkin tyypin käännettyä oikeaan suuntaan. Tulos radalta -11,32 ja fiilikset radan jälkeen olivat ihan huiput. Luotin Rockyyn että kyllä se osaa, uskalsin jättää sen hypyille ja persjättää,  eikä Rocky karannut kontakteille vaikka ne olivat useaan kertaan tyrkyllä. Minikoirista jopa kahdeksan teki puhtaan nollaradan, ja me sijoituttiin siitä huolimatta toisiksi, sekä toinen luvamme merkattiin kisakirjaan.

 Viimeiselle radalle lähdettiin vaan pitämään hauskaa, ja taas keskityin kunnolla siihen että Rocky sai itse hakea kepeille. Lopussa olevaan ansaputkenpäätyyn meinasi kosahtaa, mutta taas ihan ihmeen kaupalla sain viime tipassa kalastettua Rockyn oikeaan putkensuuhun. Loppu sitten mentiinkin aika varmistellen, ja maaliin asti onnistuttiin kipittämään virheittä. Vaikka meno radalla tuntui aika rauhalliselta, onnistuttiin kuitenkin alittamaan ihanneaika ihan reilusti ja tulokseksi -12,85 sekä ensimmäinen sija. Ja sieltähän se viimeinen luva sitten samalla tulikin, eli SERT ja siirto kolmosiin! Huh, ihan mieletöntä! Rocky on kyllä vaan ihan paras. ♥
 Ja taas erittäin suurpiirteiset ratapiirrokset löytyy täältä.


 Hui, ihan uskomatonta että nyt jo muka noustiin kolmosiin. Vastahan (piti ihan tarkistaa asia) me ihan tasan tarkkaan vuosi sitten (10.11.2012) startattiin ensimmäistä kertaa virallisissa kisoissa. Ja nyt sitten seuraavan kerran kisataan kolmosluokkalaisina. Huhhuh. Tänhetkiset fiilikset on kyllä aika uskomattomat, enkä kyllä totta puhuakseni vielä oikein ole sisäistänyt että ihan oikeasti muka noustiin kolmosiin. Sen piti vaan olla joku tosi kaukainen haave, ja tarkoitus oli että oltaisiin vielä tovi jos toinenkin kakkosissa vietetty treenaamassa itse kisaamista ja samalla opittu luomaan juuri meille sopivia kisarutiineja. No, kai se kolmosissakin onnistuu. Nyt me leijutaan hetki pilvilinnoissa, treenataan ja vahvistetaan erinäisiä juttuja paremmalle mallille, ja katsotaan jos sitten jo joulukuun loppupuolella uskaltaudutaan kokeilemaan miltä ne kolmosten radat oikeasti tuntuu. Jännittää jo nyt! :D Mutta myös samalla olen tosi innoissani että päästään kokeilemaan välillä todella haastavilta näyttäviä ratoja, ja käyttämään erilaisia ohjauksia, joita ei kakkosissa ole tarvinnut.

 Kaikista viikonlopun radoista löytyy muuten videot, katsotaan jos jotain eksyisi jopa blogin puolelle (kiitokset kuvaajille!). Rocky sai palkinnoksi paljon paljon herkkuja sekä ruokaa, vinkupehmoleluja, lahjakortteja ja ohjaaja sai suklaata. Jee! :) Nyt Rocky saa pitää aksasta ansaituisti alkuviikon lomaa, ja perjantaina sitten treenataan ohjatuissa.

 On Rocky vaan niin huikean taitava ja ihan mielettömän hieno!

 Lisäys 11.11.2013
 Ja no pitihän siitä sertti-ruusukkeestakin ottaa toki kuva, ei niitä menolippuja kolmosiin kuitenkaan noin vaan joka päivä satele. ;)


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Toimii, tai sitten ei

MOI.

 Huhhuh, agilityntäyteinen viikonloppu taas takana. Eilen ahkeroitiin Timo Rannikon koulutuksessa purinalla, ja hitsit miten kivaa oli alkujännityksen haihduttua. Rocky oli varsin hilpeällä tuulella, ja aluksi kyllä ihan hitusen nolotti kun tyyppi veteli ihan omaa showtaan rallatellessaan ympäri kenttää samalla haistellen iiiiihania tuoksuja. Vedettiin sitten ihan summan mutikassa muutamia hyppyjä + putkia, ja löytyihän se yhteinen sävelkin onneksi. Itse rata oli lähes kolmenkymmenen esteen pätkä, jota tehtiin kahdessa osassa. Oli paljon pakkovalsseja, ennakoivia valsseja, niistosokkareita sekä normi niistoja, pimeää putkikulmaa ja kohtia joissa piti uskaltaa jättää koira itsenäisesti hypyille että ehtisi edelle persjättämään.

 Eka puolikas takkusi aluksi vähän joka paikassa, oli vaikeaa enkä luottanut Rockyyn kunnolla. Mutta heti kun vaan uskalsin pistää töppöstä toisen eteen ja liikkua, niin johan rullasi! Ja Rocky oli aika makee, teki niin hyvin kuin vaan osasi ja luki kiltisti ohjausta. (Aa olisi ollut moneen kertaan tyrkyllä, mutta eipä terrieri käynyt siellä. Ei edes yhden tassukarvan verran.)
 Toisella puolikkaalla kaikki palaset loksahtelivat paikoilleen, eikä jännittänytkään niin kamalasti enään. Meno tuntui sujuvalta, olin ajoissa ohjauksineni, ja mikä tärkeintä; meillä oli yhdessä terrierin kanssa hirmu kivaa radalla! Kai se oli pienen pieni välähdys siitä kuuluisaa flow-fiilistä. Tottakai, aina voi tehdä paremmin, olla nopeampi, kääntyä tiukemmin ja vaikka ja mitä, mutta mietitään niitä juttuja sitten joskus myöhemmin.
 Koko ratakin ehdittiin lopuksi vielä juosta läpi, ja nyt myös alun kiemuroista selvittiin ongelmitta.


 
Tukka hyvin, kaikki hyvin ;)

 Päällimmäisinä juttuina mieleen jäi että Rockyn kanssa pitää olla tarkkana ettei oma liike pysähdy. Sitä terrieri ei ollenkaan arvosta. Ja toki taas että mitä lujempaa itse juoksen, sitä kiireempi koirallekkin tulee. MUTTA. Pitää osata rytmittää omaa menoaan järkevästi. Ei ole mitään järkeä ottaa hillitöntä etumatkaa, ja sitten jäädä sipsuttelemaan, tai vielä pahempaa, jäädä paikoilleen seisomaan. (Tunnustan syyllisyyteni.. ) Ja noottia tuli myös omista välillä vähän turhan hätäisistä käsillä viskomisista, varsinkin pakkovalsseissa. Persjätöissä pitää muistaa kääntää katse koiraan, eikä jättää sitä oman onnensa nojaan selän taakse juoksemaan. Rockyn kohdalla joutuu myös tiukemmissa käännöksissä ottaa koira napakasti mukaan, koska muuten tyyppi jää vähän tuun sitten kun ehdin, mahdollisesti vielä tänään -moodiin, ja kaarrokset saattaa helposti myös levitä ennätyksellisiin mittoihin. Pitää vaan tarpeeksi selkeästi merkata ja kertoa, mitä tapahtuu seuraavaksi.

 Tykkäsin kovasti kun alussa mentiin rataa tosi yksityiskohtaisesti läpi, koirien kaikkia mahdollisia reittejä, linjauksia, laskeutumispaikkoja, ohjausvaihtoehtoja ja missä kohdissa kannattaa erityisesti miettiä tiettyjä juttuja. Kovin antoisa koulutus siis, ja onneksi lähdettiin mukaan sählämään pitkän empimisen jälkeen. :D



 Tänään sitten suunnattiin nokat kohti Ojankoa, kisoihin siis. Rocky oli varsin innokkaana mukana radoilla tekemässä hommia, ja oli varsin hieno aksaeläin. Kontaktit oli molemmilla agiradoilla kerrassaan historiallisen hienot, ollakseen erään, ajoittain vähän tuhman, terrierin suorittamat. Nopeat, varmat ja heti vapautuskäskyn saatuaan täysiä matkaa jatkamaan. Kepit ei sitten sujunut ollenkaan, kaikilla radoilla Rocky juoksi keppejen ohi kuin ei koskaan olisi ikinä nähnytkään moista estettä. Kyllähän tyyppi sitten maagisesti muistikin miten kepuloiden välistä kuului hypellä, kun uudestaan lähetin. Agiratojen kontakteilta, a-radan keinulta & puomilta, sekä c-radan puomilta, oli muuten aika harvinaisen tiukat käännökset seuraaville esteille. Varsinkin keinun jälkeinen hyppy tuntui vähän epäloogiselta ja välimatka oli piiiiiiitkä. Muuten radoissa ei mitään erityistä ollutkaan, sen kuin vaan juostiin ja pidettiin hauskaa. Ja pakko vielä mainita että hypärin päällejuoksu kymppihypyllä (se ohjaus siis, en suinkaan juossut koiran päältä.. :D ), tuntui tosi sujuvalta. Päivän saldona siis 5, hyl (keppivirhe + joku hyppy lopussa jäi välistä jota en viitsinyt korjata) & hyl (keppivirhe + väärä putkenpää). 
Suurpiirteiset piirrokset radoista löytyypi täältä.

 Keppitreeniä siis luvassa, paljon. Vähän kyllä ihmetyttää että mikä noissa kepeissä aika ajoin mättää, kun suurimmaksi osaksi sujuu tosi hyvin, ja välillä sitten taas ei ollenkaan. Esim. eilen koulutuksessa kun mentiin, ei ollut mitään ongelmia. Rocky kyllä osaa, se tietää mistä aloittaa, ja että kepit mennään loppuun asti. Pakko kai se sitten on vaan olla jotain omaa tyhmää säätämistäni ja häiriköintiä, muttakun mielestäni kyllä, ainakin yritän, ohjata aina samalla tavalla. Plaah.. mene ja tiedä sitten. Mutta ei anneta sen lannistaa, paljon paljon treeniä vaan ja toivotaan että jossain vaiheessa helpottaa. :)