Asenteen metsästystä

 

Postauksen kuvat ovat muutaman viikon takaa, silloin kun vielä oli paljon lunta.

 Perjantaina treeneissä terrierin kanssa juostiin mukavaa rallattelurataa, ratakuva klik. Mitään erikoisuuksia pätkässä ei oikeastaan ollut, sen kuin vaan mentiin. Rocky oli vähän tuhma, varasteli lähdöstä, lähti ennen aikojaan Aa'lta ja ensimmäisellä kerralla jätti kepit kesken. Muuten ihan sujuvaa, keppikulma oli terrierille iisibiisi, putkijarrut toimivat jotenkuten, keinulla ei jäänyt himmailemaan ja takaakierroissa tiesi mitä tehdä.
 Pariin kertaan uusittiin, lähinnä yritettiin saada putkien jälkeisistä käännöksistä nipistettyä vielä vähän ja omaa liikkeen rytmitystä 6-7 & 8-9 väleissä järkevämmäksi. Pakkovalssi 7. putkelle toimi mainiosti.

 Treenejen lopuksi tehtiin vielä etupalkan kera 1-3 suoraa, ensin pelkkä putki ja sitten myös hypyt. Tällaiset irtoamis-suoraharjoitukset kuuluvat Rockyn ehdottomiin suosikkeihin, nytkin se pinkoi häntä alhaalla ja korvat niskaan liimattuina namikupille. Tehtiin vaan kaksi toistoa, ja lopetettiin treenit siltä erää siihen juuri kun terrierillä oli kaikkein hauskinta.
 Me ollaan nyt tää kausi treenattu mölliryhmässä, kun kaikki mini-kisaavien ryhmät ovat täysiä. Toisaalta Rockylle tekee tosi hyvää että se pääsee tekemään tällaisia helppoja ratoja ja hauskoja harjoituksia joissa ei tarvitse mitään sen kummempaa pyöritystä ja teknistä osaamista. Mutta kisoja ajatellen, niin se mitä me kaikkein eniten kaivataan tällä hetkellä on juuri ratatreenejä, joissa joudutaan oikeasti haastamaan itsemme ja päästään treenaamaan osana rataa eri ohjausjuttuja. Nojaa, kyllähän me omatoimisesti voidaan jotain säätää, katsotaan mitä ensi syksy ja seuraava kausi tuo tullessaan. 

 Keinulla oon päättänyt luopua onoffin vaatimisesta, ja kun nyt talven mittaan ollaan tätä kokeiltu, niin hyvin vaikuttaisi toimivan. Keinu on nopeutunut huomattavasti, mutta lentokeinun vaaraa ei kuitenkaan ole ollut (okei, paitsi kerran, mutta silloin oli takana yli kuukauden tauko, joten laitetaan se yksi lentokeinu tauon piikkiin). Eikä myöskään ole aiheuttanut Aa'n tai puomin stoppejen heikkenemistä, ne toimii entiseen malliin (eli suurimmaksi osaksi loistavasti, ja sitten muutamia yksittäisiä kertoja ovat ihan hävinneet terrierin muistista).
 Aina pidempien taukojen jälkeen Rocky selvästi vähän epäröi keinulla, suorittaa sen kyllä, mutta jää puolivälin jälkeen himmailemaan. Ollaan nyt taas tehty paljon hetsaustreeniä keinulla, ja vähitellen Rocky jälleen juoksee pidemmälle päätyyn.

 Meidän ikuisuusprojektia, itsenäistä kepeille menoa vaikeista kulmista, olisi taas tarkoitus jatkaa. Kuten takaaleikkausten, sylkkäreiden sekä poispäinkääntöjen treenaamista kepeille. Kyllä me kisaamaan lähdetään vaikkei kaikki hienoudet keppeihin liittyen vielä ihan hanskassa olekkaan, onneksi niitä helppojakin keppikulmia kolmosista löytyy aina silloin tällöin.. :D
 Muuten Rocky onkin oikeastaan teknisesti aika näppärä, se liikkuu sinne minne sitä ohjataan eikä liiemmin harrasta yllätysten järjestämistä. Keppejen lisäksi oikeastaan meidän isoin ongelma löytyy ohjaajan hitaudesta, lepsusta asenteesta sekä ohjaustyylistä. Rocky on terrieri, ja se liikkuu parhaiten silloin kun se joutuu juoksemaan ohjaajaa kiinni, kun siltä vaaditaan kunnollista tekemistä ja sitä ohjaa napakasti. Pitäisi vaan (ohjaajan siis) enemmän antaa kaikkensa, mieluusti tehdä vähän riskillä (ei kuitenkaan mitään tyhmää) ja juosta. Muttakun se on niin paljon helpommin sanottua kuin tehty. Luvassa siis omatoimitreeniohjelmassa paljon pätkiä joissa ohjaaja joutuu juosta, ja yritän saada kuvattua niitä suorituksia. Oman jolkottelun katseleminen on aina yhtä kamalaa.. että jospa siitä sitten jotain oppisi.
 Tärkeintä kuitenkin on että meillä on radalla kivaa, eikä tekemisestä tule verenmaku suussa epämieluista vääntämistä. ;)