Muutama Jukka Pätysen ottama komea kuva Rockysta parin viikon takaisista syysskaboista purinalla
Rockyn silmätulehdus parantui onneksi hyvin, ja jo alkuviikosta meidän piti käydä hallilla treenaamassa. Toisin kävi pitkien koulupäivien ja juuri tälle viikolle kasaantuneiden erinäisten tehtävien takia. Perjantaina kuitenkin päästiin ohjattuihin, ja kun kaikki kolme kouluttajaa olivat paikalla saatiin tehdä paljon! Rockyn kanssa aloitettiin keppikulmien tsekkaamisella. Tehtiin kuuden kepin kera periaatteessa kaikkein vaikeimpia avo- ja umpikulmia hyppyjen kautta. Laitettiin alkuun yksi verkko, kun treenin ideana oli että Rocky hakisi kepit ihan itse ja auttaisin mahdollisimman vähän. Rocky tajusi jutun jujun muutaman yrityksen jälkeen, ja hitsit miten hienosti se haki keppejä.
Seuraavaksi katsottiin millä mallilla päällejuoksut, jaakotukset ja saksalaiset olivat tauon jäljiltä. Päällejuoksut ihan ok, pitäisi vaan enempi luottaa koiraan että kyllä se sieltä esteen ylitse tulee ja lähteä liikkeelle aiemmin. Jaakotukset olivat aluksi aika lepsut, ja Rockyn käännökset hypyn jälkeen olivat minikoiran mittakaavassa turhan laajat. Himpun verran saatiin kaarrosta pienennettyä, mutta jos nyt ihan pilkunviilauksiin haluaa mennä, niin vielä muutaman sentin lisää olisi varmasti helposti saanut nipistettyä pois. Saksalaiset menivät vähän tökstöks, kyllä heti huomaa ettei vähään aikaan ole tullut tehtyä. Pitäisi vaan muistaa vähän useammin tehdä eri ohjausjuttujen ylläpitotreeniä, eikä vaan tuudittautua luuloon että jos kerran sujuu, aina sujuu. Kun ei se ihan niin vaan mene.. ;)
Lopuksi ehdittiin vielä juosta muutamaan otteeseen vähän lyhennettyä kolmosten rataa. Oikeastaan pätkässä ei mitään kamalan vaikeita juttuja ollut, muutama tiukempi käännöskohta, ansaputkia ja pariin väliin persjättöjä. Ja loppusuoralla sai juosta kovaa! Kontaktit oli ihan superhienot, nopeat ja lopuissa varmat stopit. Kepitkin terrieri pujotteli hienosti. Yhteen kohtaan kokeiltiin viimeiseksi vielä leijeröintiä, ja sekös oli ehkä maailman siistein juttu ikinä! Uskalsin luottaa Rockyyn että kyllä se hakee ja suorittaa hypyt, vaikka olinkin kaukana sivulla ja välissä oli yksi hyppy. Huipputyyppi! :)
Tänään sitten koko päivä vierähti Seppo Savikon vetämällä koulutuksella cairneille Espoossa. Päästiin tekemään huippukivaa rataa, joka sisälsi paljon vauhdikkaita osuuksia kuten myös enemmän tarkkuutta vaativia kohtia. Rockyn mielestä uusi halli oli tosi jännittävä, ja aluksi kulma jossa esteet 6 ja 7 olivat, oli tyypin mielestä sen verran mielenkiintoinen että sinne piti vähän jäädä hengailemaan. Keinun jälkeen sai kyllä ihan oikeasti pistää töppöstä toisen eteen kun Rocky paineli menemään. Meidän ei-vahvuuksiin kuuluva takaaleikkaus 6ella sujui yllättävän kivuttomasti, eikä Rocky edes jäänyt pyörimään esteen jälkeen. 7-10 oli meille ihan ylivoimaisesti haastavin kohta, suora putki houkutteli magneetin lailla terrieriä puoleensa. 8-9 välissä suoritettavaa persjättöä jouduttiin uusimaan monen monta kertaa ennenkuin se alkoi luistamaan. Rocky meinasi tosi herkästi alkaa valumaan selkäni takaa 19. hypyn suuntaan, mutta kunhan vaan itse liikuin tarpeeksi ripeästi eteenpäin ja oikeaan suuntaan, samalla riittävän napakasti käskyttäen, homma toimi.
Kepeille laitettiin alkuun yksi verkko, kun halusin antaa Rockyn hakea sisäänmenon itsenäisesti. Ja tämähän ei ollenkaan olisi sopinut arvon neidille, vaan yritti haukkumalla ja muka-avuttomasti keppejen vieressä seisoen saada helpotusta tehtävään. Aina ei kuitenkaan, edes eräs terrieri, voi saada haluamaansa, ja osasihan Rocky kepeille mennä ihan itse niinkuin isot pojat. 14-21 meni huippuhyvin ensimmäisellä ja ainoalla kerralla kun kys. pätkää tehtiin (aika loppui sitten). Pakkovalssi+jaakotukset 16sta ja 18sta tuntuivat tosi kivoilta, ja varsinkin 18sta uskalsin jättää Rockyn itse suorittamaan estettä ja itse jo lähteä eteenpäin pituutta kohden. Vähän harmitti ettei ehditty uusimaan kohtaa, mutta toisaalta ehkä oli hyvä lopettaa kun sujui niin hyvin. Lopun ralliosuutta (22-29) ei myöskään ehditty juosta, mutta eipä siinä mitään erikoisempaa olisi oikeastaan ollut.
Rockyn kanssa oli jälleen kerran tosi kiva treenata kun se oli niin täysillä mukana tekemässä hommia (alun haahuilut poislaskien). On se vaan juuri mulle ihan täydellinen. Entä sitten vaikkei se koskaan yltäisi samanlaisiin huikeisiin etenemiin kuin nopeimmat minit, tai vääntyisi yhtä tiukkoihin käännöksiin kuin taitavimmat koirakot, Rocky on hyvä just tällaisena, omana itsenään. ♥
Treenattavia asioita tuli taas paljon lisää, ja se ikuinen ja ainainen ohjaajan liikkeen puute sekä hitaus tuli myös hyvin esille. Mä oikeasti tarvitsisin jonkun joka voisi koko ajan olla vieressä karjumassa että liiku, käänny, juokse, MENE JO! Sellaisen personal vauhkoojan. :D Muita niitä juttuja meidän loputtoman pitkään treenattavia-asiota listaan oli mm:
- jatketaan kepeillä itsenäisten sisäänmenojen vahvistamista vaikeista kulmista. Myös takaaleikkaukset ja poispäinkäännöt ennen keppejä, ja esim. persjätöt keppejen jälkeen. Palkan pitää tulla eteenpäin, ja ennenkuin koira ehtii kääntyä ohjaajaa kohden.
- persjätöissä pitää vahvistaa käteen kiinni tulemista. Rocky on vähän turhan lipevä, ja jos sille ei tarpeeksi selvästi kerro minne matka jatkuu, se irtoaa vähän minne sattuu ja tekee omia päätöksiä radan kulusta, esimerkiksi karkaa kontakteille, köh köh. :D
- Aa'lle vaihdetaan juoksukontaktit. Tai ainakin kokeillaan luoda niille pohjaa, mutta jos näyttää toivottomalta mennään taktiikalla kontaktikäsky ja vapautus ennenkuin ehtiin pysähtyä. Juoksukontaktit siksi, että pysähtyminen rasittaa kuitenkin verrattaessa niin paljon enemmän, ja Rockylla rintakehän alue jumiutuu hyvin helposti (todennäköisesti) pysähdysten aiheuttaman rasituksen takia.
Rocky sai paljon kehuja innokkuudestaan ja estehakuisuudestaan. Ohjaajan pitää kuitenkin muistaa ohjata koko ajan huolellisesti, eikä jättää asioita puolitiehen, vaikka koira tilanteita useasti pelastaakin. Ja ei se juokseminen oikeasti voi olla niin vaikeaa. :D
Ei kommentteja
Lähetä kommentti