Italian auringon alla

 Taisin blogissakin jo jossain postauksessa mainita syyn Italianreissulleni, sillä kyseessä ei ollut ihan vaan huvikseen tehty lomamatka. Opiskelen siis media-assariksi, ja nyt viimeisenä vuonna oli vuorossa lopputyön tekeminen.

 (Tähän väliin voin välikommenttina kertoa että olen ollut ihan hurjan pettynyt opetuksen laatuun. Audiovisuaaliseen perustutkintoon kuuluu kolme osa-aluetta; graafinen suunnittelu, valokuvaus ja videotuotanto. Näistä kolmesta tykkään ja olen itse kiinnostunut eniten kahdesta ensimmäisenä mainitusta, mutta rehellisesti sanottuna ainoat kurssit joissa oikeasti ollaan käyty perin pohjin läpi asioita ja opittukkin jotain on videopuolella. Valokuvaus- ja graafisen suunnittelun kurssit on kaikki menneet suurinpiirtein niin että saadaan tusina tehtäviä ja sitten on ihan sama miten/millä tekniikoilla ne tekee, ja rakentavan palautteen saamisesta voi vaan haaveilla.)

 Mietin pääni puhki kun yritin keksiä jotain mieluisaa asiaa jonka parissa haluaisin kevällä työskennellä. Juttelin opettajani kanssa ja hän kysyi jos tiedän kun on olemassa kaikenlaisia koirayhdistyksiä, seuroja sun muita, että jos voisin jollekkin sellaiselle tehdä jotain. (Olen saattanut tehdä yhden jos toisenkin valokuvatehtävän koiriin liittyen, joten siksi opettajani tiesi juuri tismalleen mikä voisi sopia. :D ) Jossain vaiheessa puheeksi tuli löytökoirayhdistykset ja sitten suunnitelma valkeni hetkessä.

 Amorhan on Italialaisesta löytökoiratarhasta, joten kontaktit ja paikka oli jo selvillä.

 Tuli huhtikuu ja matkasin Italiaan matkalaukku pullollaan kameravehkeitä. Onneksi säät suosi ja oli aurinkoista kaikkina päivinä joina kuvasin. En kauheasti ollut etukäteen suunnitellut minkälaisia kuvia ottaisin, vaan aika fiilispohjalla mentiin. Tiesin että löytökoiratarhan tiluksiin kuului aidattu pienempi niitty sekä isompi pelto joilla koirat saavaat juosta vapaana (koko alue on kuitenkin aidattu), joten niistä halusin ainakin kuvia kuten myös häkeissä olevista koirista. Niityllä kasvoi valtavasti kukkia, joten niistä kuvista tuli aika kivoja. Auringonlaskukuvatkin on ihan vaan onnekkaan sattumanvaraisen päähänpiston tulos, joista lopulta tuli hurjan nättejä.

 Halusin jättää kuvat tosi luonnollisen näköisiksi, joten niitä on käsitelty omalla mittapuullani verrattuna ihan ennätyksellisen vähän. Tummia kohtia availin, jotain pientä sävyjen ja valoituksen säätöä, sekä tietty oikeeseen väriprofiiliin konvertoiminen.

 Kirjan pitäisi saapua ensi viikon puolella painosta, ja olo on kuin pikkulapsella joka malttamattomana odottaa jouluaaton lähestymistä. :D Toistaiseksi kirjoja on tulossa vain yksi kappale, mutta ehkä myöhemmin tilaan niitä lisää. Ja jotta löytökoiratarhakin hyötyisi jollain tavalla visiitistäni, niin lähetin kaikista kuvaamistani koirista edustavimmat kuvat joita sitten voivat käyttää etsii koti -ilmoituksissa. Lähes tulkoon kaikkia koiria en millään ehtinyt kuvata vaikka monena päivänä olinkin kuvaamassa, kun tälläkin tarhalla koiria oli reilut 500.

 Itse vieraileminen löytökoiratilalla oli henkisesti kamalaa, vaikka näillä koirilla sentään oli ihan suhteellisen hyvät oltavat isoine aitauksineen jonne pääsivät päivittäin edes hetkeksi juoksemaan. Ja monissa häkeissä oli toisten koirien kanssa hyvin toimeen tulevia koiria pareittain, niin ei yksikseen tarvitse olla. Mutta oli se hirveetä ajatella miten suuri osa näistäkin koirista olivat eläneet suurimman osan elämästään siellä tarhalla, monet 10-15 vuotta. Ja miten kilttejä ja hellyydenkipeitä monet niistä olikaan. Kun niityllä makasin ruohossa kameran kanssa kuvaamassa niin koirat tulivat ihan onnessaan kiehnäämään kylkeen ja antamaan pusuja. Aremmat koirat seurasivat sivusta, mutta olivat selvästi kiinnostuneita ja tulivat hakemaan tarjottuja herkkuja innokkaasti. Erityisesti yksi aivan valloittava vajaa puolivuotias narttupentu (kyljellään makaava valkoruskea koira kuvissa) oli ihan koko ajan tulossa syliin ja puremassa hiuksia, ja lopulta väsähdettyään nukahti viereeni  kun jatkoin muiden koirien kuvaamista. Ja sitten kun sinä päivänä lähdettiin pois niin pentu olisi niin ollut tulossa mukaan ja jäi uikuttamaan portin taakse sydäntäraastavasti.

 Alla olevaa linkkiä klikkaamalla pääsee pläräämään koko kirjaa nettimuodossa (aika siisti ominaisuus!), jos haluaa käydä kurkkaamassa kaikki kirjan kuvat. Oli hirveän vaikeaa karsia kuvista parhaimmat, kun koko saldo otettuja kuvia reissun aikana oli vajaat 5 000 (suljinparka, onneksi vasta 80k juuri ohitettu niin jonkun aikaa saa kyllä luvan vielä toimia). Reissusta on nyt jo melkein pari viikkoa, eikä kyllä ole hetkeen tehnyt mieli kuvata saati sitten käsitellä kuvia tuollaisen overdosen jälkeen. :D

http://www.blurb.com/books/6164528-shelter-dogs