Aurinkoinen sunnuntai ja muita kuulumisia

Kelpie vaanii

Chaoksella on aavistuksen lennokas askel

 Eilen nähtiin Viikin pelloilla uutta tuttavaa, aussie-pentu Danaa. Australialaisilla synkkasi hyvin ja juoksivat peräkanaa hirmuista rallia peltoja pitkin. Aurinkoinen sää oli houkutellut laumoittain muita koiranulkoiluttajia, hiihtäjiä, lenkkeilijöitä ja ratsastajia pelloille, joten samalla saatiin loistavaa luoksetulotreeniä runsaassa häiriössä. Chaos nyt ei muutenkaan kauhean kauas vielä lähde, mutta olin ihan yllättynyt miten sitä ei ollenkaan vaikuttanut kiinnostavan ympärillä olevat ihmiset. Ja luoksekutsuttaessa pinkoi hurjaa vauhtia noutamaan nameja. Pitäisi useammin vierailla vaikka tuolla pelloilla harjoittelemassa luoksetuloa vilkkaamassa ympäristössä, kun täällä meidän lähimetsissä harvemmin liikkuu ketään ja koiria voi huoletta pitää vapaana.

 Amorille kuuluu vähän kurjempaa, sillä on tämän vuoden puolella ollut nyt jo pari epilepsiakohtausta noin reilun puolenvuoden tauon jälkeen (viimevuonna kohtauksia oli vain yksi). Ensimmäinen tammikuun puolessavälissä ja toinen nyt viimeviikon alussa. Molemmat kohtaukset ovat alkaneet silloin kun Amor on vaan nukkunut/levännyt, ensimmäinen iltapäivällä ja jälkimmäinen aamulla. Onneksi ovat olleet vielä lieviä ja lyhytkestoisia, mutta eivät sen vähempää pelottavia tai ikäviä. Kamalinta on ehkä juuri se tunne kun itse ei voi tehdä mitään, voi vaan rauhoitella toista ja varmistaa ettei pääse satuttamaan itseään. Ja kun kohtaukset ei tunnu olevan yhteydessä mihinkään tiettyyn asiaan kuten esim. kuumuus, rasitus, kiihkeä mielentila jne, vaan niitä on nyt tullut ympäri vuorokauden, kesällä ja talvella, aurinkoisella/pilvisellä/sateisella säällä, lenkillä, kotona ja kun Amor on ollut mukana treeneissä. Jolloin niitä ei oikein pysty ennakoimaan tai edes välttämään sellaisia asioita joista tietäisi kohtauksien herkemmin aiheutuvan. :(

 Rockyn korvatulehdus uusiutui, mutta lääkkeiden avulla lähti paranemaan hyvin ja nyt korvat näyttää taas ihan siisteiltä eivätkä haise. Yksiin treeneihin päästiin kuitenkin toissaviikkona, jossa tehtiin varsin kivaa rataa. Terrieri oli oikein hieno ja malttoi suorittaa takaakierrot loppuun vaikka lähdinkin jo eteenpäin. Mitä nyt vähän kokeili että jos olisi saanut oikaista neljä viimeistä keppiväliä, eihän sellaista pikkujuttua nyt kukaan huomaa.

 Chaos oli mukana treeneissä, rataantutustumisen aikana odotteli kiltisti Rockyn kanssa hiljaa kentän laidalla, mutta kun lähdettiin terrierin kanssa radalle alkoi kelpiestä kuulua ääntä. Pitää selkeästi vähän harjoitella tuota odottamista ennenkuin Chaos pääsee uudestaan seuraamaan ohjattuja treenejä. Toisella puolella olevalle tyhjälle kentälle kelpie pääsi leikkimään, ja hurjana roikkui lelussa kiinni ja taisteli äristen.

 Chaos on kehitellyt itselleen sisäisen kellon jonka mukaan se aamuisin herää, riippumatta siitä mihin aikaan ollaan illalla menty nukkumaan. 10 minuutin heitolla suuntaan tai toiseen, mutta 6.30 on kelpie virkeänä ja valmiina aloittamaan uuden päivän. Arkiaamuisin ei niin haittaa, mutta vapaapäivinä olisi välillä mukavaa nukkua hieman pidempään. Olen sitten päästänyt pennun ulos tarpeilleen ja laittanut sen jälkeen keittiöön ja antanut kierretikkuja sekä kongin, joiden parissa Chaos sitten on ihan tyytyväisenä puuhastellut aamun. Isot pojat eivät korvaansakaan letkauta, vaan jatkavat uniaan juuri niin pitkään kun vaan pystyvät.

Chaos 18viikkoa, 41cm/10,8kg