Näyttelydebyytti

 

...joka samalla myös jäi viimeiseksi, sillä saavutettiin, ja jopa ylitettiin, meidän tavoite. Cairneja taisi kaikenkaikkiaan olla 21, ja uroksia avo-luokassa oli 6. Näyttelyjuttuja treenattiin sen verran että ennen kehää vähän käveltiin edestakas. Tuomarina toimi oikein mukavanoloinen ruotsalaisherra Paul Stanton, ja Rockyn arvostelu kuului näin:

"6 år. Något hög och kompakt, mycket kraftfull hane. Fina ögon och öron, bra skalle. Behöver lite mer bredd i underkäken. Tillräcklig hals. Behöver ett stabilare framparti. Utmärkt kropp. Behöver lite mer vinkling fram och bak. Utmärkt pälskvalité och muskulation. Rör sig vekt bak, lite löst och brett fram." AVO-EH

Ja alla vapaasti suomennettuna mun erittäin rajallisen näyttelysanavaraston kera:

6-vuotias. Aavistuksen korkea ja kompakti, hyvin voimakas uros. Hienot silmät ja korvat, hyvä kallo. Alaleuka voisi olla leveämpi. Riittävä kaula. Tarvitsisi tukevamman etuosan. Erinomainen runko. Tarvitsisi hieman vahvemmat kulmaukset eteen ja taakse. Erinomainen turkinlaatu ja lihaskunto. Liikkuu takaa heikosti, etuosasta vähän löysästi ja leveästi.

 Erityisesti arvostelussa pisti hymyilyttämään tuomarin kommentti Rockyn lihaskunnosta, eikä se arvostelu nyt muutenkaan mikään kamalan huono ollut. Lisää massaa karvan avulla -taikatempussa onnistuttiin jopa niin hyvin että luikero oli oikein kompaktin näköinen. Turkki oli oikeastaan jo aikalailla ylikasvaneen puolella, eikä mistään fancystä näyttelytrimmistä ollut tietoakaan. Niin kauhea stressi ollut ennen ylppäreitä, jonka lisäksi pitkät (mutta niiiin mahtavat) työharjoittelupäivät, että olin onnistunut unohtamaan koko näyttelyn. Edellisenä iltana sitten pahimpia hapsuja korvista ja hännästä nypin, mutta muuten terrieri marssi kehään aivan luomuna.

 Kilpaluokassa käytiin vaan nopeasti pyörähtämässä, jonka jälkeen meidät käteltiin ulos. Ei harmittanut ollenkaan! Olin niin iloinen eh'sta, varsinkin kun lähtökohdat ei ollut mitenkään erityisen hyvät. Trimmaamattoman karvan lisäksi Rockylla on muutama melkein-kalju läntti hampaanpoisto-operaation seurauksena, sekä sitten suussa niitä tyhjyyttä ammottavia mustia aukkoja joissa joskus on hampaita ollut. Kaikki on tapaturmien myötä poistettuja kylläkin, mutta ei multa mitään todistusta niihin löydy. Kun ei agilitykisoissa mitään hampaita lasketa, niin ei ole ollut tarvetta hankkia. :D

 Nyt on sitten meidän osalta näyttelyt näytelty, ja tätä tietty juhlitaan vetämällä tyyppi ihan pohjavilloille hetimmiten. Johan tota karvaa kasvatettiin puolivuotta yhtä vaivaista näyttelyä varten, mutta kyllä näköjään kannatti.
 Näyttelypaikalla kierreltiin vähän myyntikojuja, mutta ei siellä oikein ollut mitään ostettavaa. Katsottiin cairnit loppuun, noudettiin arvostelulappunen ja suunnattiin linja-autoasemalle.